Pääkirjoitus: Millaisen lehden Safa tarvitsee?

Arkkitehtiuutiset ja Arkkitehti-lehti yhdistyvät ensi vuonna yhdeksi, uudeksi julkaisuksi. Taustalla vaikuttavat taloudelliset syyt ja muutokset median käytössä.

Teksti: Kristo Vesikansa

Safan liittovaltuusto teki helmikuussa pidetyssä ylimääräisessä kokouksessaan kauaskantoisen päätöksen laatia liitolle uusi lehtikonsepti. Pohjana tässä työssä on syksyllä tehty skenaario, jonka mukaan Safa julkaisee jatkossa yhtä journalistista arkkitehtuurilehteä sekä aktiivisesti päivittyvää verkkosivustoa.

Kyseessä on historiallinen uudistus, sillä liiton julkaisustrategia on nojannut jo lähes 80 vuoden ajan kahden lehden malliin – niiden roolit ja keskinäinen työnjako toki ovat eläneet vuosien saatossa. Viime vuonna tehtyjen jäsen- ja lukijakyselyiden perusteella Arkkitehti-lehti ja Arkkitehtiuutiset kuuluvat myös Safan käytetyimpiin ja arvostetuimpiin jäsenpalveluihin. Uudistukset pitää siksikin tehdä harkiten ja perusteellisiin selvityksiin pohjautuen. 

Helmikuinen päätös syntyi yllättävän helposti, eikä esitykselle kuultu kokouksessa suoranaisia vastalauseita. Tähän epäilemättä vaikutti vallitseva talous­tilanne: lehtien ilmoitusmyynti laski merkittävästi viime vuonna, mikä vaikuttaa koko liiton talouteen. Jatkuvasti muuttuvassa mediakentässä ei ole myöskään takeita, että tuotot palaisivat entiselle tasolleen sen jälkeen, kun olemme päässeet suhdannekuopan yli.

Talouden ohella uudistuksiin kannustavat median käytön muutokset erityisesti nuorempien lukijoiden keskuudessa. Tällä hetkellä toimitusten henkilöstö­resurssit menevät lähes täysin printtilehtien tekemiseen, jolloin verkkosisältöjen kehittäminen on jäänyt vähälle – lukija­kyselyjen mukaan printtilehdet tosin ovat edelleen ylivoimaisesti suosituin tapa lukea juttuja kaikissa ikäryhmissä.

 

Tanskassa lehdet yhdistettiin jo kymmenisen vuotta sitten ja Norjassakin viime vuoden alussa.

 

Viime syksyisessä skenaariotyössä yhtenä näkökulmana olivat pohjoismaisten arkkitehtiliittojen ratkaisut omien julkaisujensa suhteen. Tanskassa lehdet yhdistettiin jo kymmenisen vuotta sitten ja Norjassakin viime vuoden alussa. Ruotsin arkkitehtiliitto julkaisee edelleen kahta korkeatasoista lehteä, mutta samankaltainen keskustelu on käynnissä sielläkin. Liiton jäsenmäärä on toisaalta noin nelinkertainen Safaan verrattuna ja lehtienkin resurssit siten toiselle tasolla. 

Suoraan sovellettavaa mallia nämä uudistetut pohjoismaiset lehdet eivät meille kuitenkaan tarjoa. Tanskan ja Norjan lehdissä ei esimerkiksi harrasteta lainkaan arkkitehtuurikritiikkiä tai sellaista yhteiskunnallista tarkastelua, joista olemme viime vuosina saaneet kiitosta. Uusi lehtikonsepti pitääkin luoda julkaisujen nykyisten vahvuuksien ja lukijoiden tarpeiden pohjalta.

Liittovaltuuston kokouksen jälkeen lehtikonseptia on alettu työstää pienen työryhmän voimin. Ratkaistavana on vielä monta kiperää kysymystä. Emme voi yksinkertaisesti nitoa nykyisiä lehtiä yksiin kansiin, vaan uudella julkaisulla pitää olla selkeä oma profiili. Tulisiko sen olla ennen kaikkea kulttuuri­lehti, ammattilehti, jäsenlehti vai jotain muuta? Löytyykö tällaisesta lehdestä tilaa esimerkiksi jäsenasioille tai ammatti­politiikalle, vai ovatko Safan verkko­sivut niille luontevampi alusta? Entä mitkä ovat niitä sisältöjä, jotka halutaan jatkossakin lukea printtilehdestä, ja mitkä on helpompi jakaa verkko kautta?

Yksi suurista päätöksistä on lehden kielilinjaus. Arkkitehti-lehden tekeminen kaksikielisenä syö runsaasti resursseja, jotka voitaisiin käyttää toisinkin. Mikään skandinaavisista liitoista ei esimerkiksi julkaise kaksikielistä lehteä. Riittäisikö siis, että jatkossa lehden sisällöistä ainoastaan osa olisi englanniksi, tai että ne löytyisivät vain verkosta? Toisaalta ammattikuntaamme kuuluu yhä enemmän muita kuin Suomea äidinkielenään puhuvia, ja kaksikielinen lehti on ollut heille tärkeä jäsenpalvelu.

Konseptityön edetessä näihin kysymyksiin tarvitaan näkemyksiä niin Safan jäseniltä kuin muiltakin lukijoilta. Hankkeen etenemistä tullaan luonnollisesti seuraamaan myös Arkkitehtiuutisten sivuilla.

Pääkirjoitus on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 2/24.

Hae sivustolta: