Kaksi vuotta sitten kuollut Juha Leiviskä on jäänyt Suomessa hämmästyttävän tuntemattomaksi. Nyt moni Leiviskän rakennuksista on huonossa kunnossa tai vaarassa tulla puretuksi. Alan järjestöt etsivät elokuun lopussa järjestetyssä seminaarissa ratkaisuja ongelmaan.
Kun arkkitehti, taiteen akateemikko Juha Leiviskä keväällä 2023 kuoli, alalla havahduttiin siihen, miten moni Leiviskän suunnittelemista rakennuksista oli huonossa kunnossa tai vaarassa tulla puretuksi. Miten Leiviskän perintöä voisi kokonaisuutena suojella?
Näin kuvasi Arkkitehtiliiton puheenjohtaja Asko Takala elokuun lopussa järjestetyn Akateemikko Juha Leiviskän arkkitehtuuri – Säilyttämisen arvoista -symposiumin taustoja avajaispuheessaan.
Leiviskän suunnittelemassa Sandelsin kulttuuritalossa (2007) Töölössä pidetty kutsuvierasseminaari oli suunnattu akateemikon tuotannosta kiinnostuneiden arkkitehtien ohella Leiviskän rakennusten omistajille ja kiinteistöistä vastaaville tahoille.
Arkkitehtiliiton, Rakennustietosäätiön ja saksalaisen Alvar Aalto Gesellschaftin järjestämän symposiumin iltatilaisuutta isännöi teemaan sopivasti Saksan suurlähetystö, jonka vuonna 1993 valmistunut lähetystörakennus Helsingin Kuusisaaressa on sekin Leiviskän suunnittelema.
Symposiumissa nostettiin esiin, ettei Leiviskän rakennuksia ei ole suojelumielessä juuri huomioitu.
“Esimerkiksi Helsingissä Saksalaisen kirkon vanhoilla osilla on asemakaavassa suojelumerkintä, mutta Leiviskän suunnittelemalla laajennuksella ei”, Takala sanoi.
Takala toivoo asian korjaantuvan parhaillaan käynnissä olevassa Etelä-Helsingin asemakaavauudistuksessa.
Sen sijaan Helsingin Pakilan Pyhän paimenen kirkko, johon Leiviskä on suunnitellut vuonna 2002 valmistuneen laajennuksen, on suojeltu asemakaavassa vuonna 2007. Myös Pyhän Tuomaan kirkosta (1975) Oulun Puolivälikankaalla sekä Harjun kappelista Mikkelissä on jo aloitettu suojeluprosessi. Leiviskä on suunnitellut vuonna 1937 valmistuneen kappelin korjauksen ja laajennuksen (1998). Kirkkonummen seurakuntakeskus (1984) on kuitenkin päätetty purkaa.
Miksi Leiviskä, joka on Suomen kansainvälisesti tunnetuin nykyarkkitehti, ei ole meille sellaista vakiokamaa kuin Tove Jansson, Alvar Aalto tai Mika Häkkinen?
Modernin rakennusperinnön heikko arvostus ei ole pelkästään Suomen ongelma vaan osa laajempaa kansainvälistä ilmiötä, totesi italialaisen Marchen teknillisen yliopiston rakennushistorian professori Antonello Alici puheenvuorossaan. Italiassa purku-uhan alla on esimerkiksi useampi 1930–1960-luvuilla valmistunut, arkkitehtonisesti arvokas urheilustadion.
Alici totesi Leiviskän olevan “maailmankuulu” ja kansainvälisesti hyvin arvostettu arkkitehti.
“On selvää, että Leiviskä on valon mestari. Sen lisäksi hän on paikan mestari ja ihmisen mittakaavan hallitsija, humanisti sanan täydessä merkityksessä”, Alici arvioi.
Aalto-yliopiston arkkitehtuurin historian apulaisprofessori Panu Savolainen kertoi panneensa merkille, että Suomessa Juha Leiviskä on arkkitehtuurin alan ulkopuolella lähes tuntematon.
“Miksi Leiviskä, joka on Suomen kansainvälisesti tunnetuin nykyarkkitehti, ei ole meille sellaista vakiokamaa kuin Tove Jansson, Alvar Aalto tai Mika Häkkinen? Etenkin kun ottaa huomioon, miten merkittäviä helmiä hänen rakennuksensa ovat”, Savolainen ihmetteli.
Leiviskä tunnetaan erityisesti kirkoistaan. Savolainen huomautti hänen olleen myös suhteellisen merkittävä restaurointiarkkitehti, jonka uudisrakennuksissakin historialla on näkyvä rooli.
“Leiviskän tuotanto ei seuraa nopeasti vanhenevaa valtavirtaa, vaan mielenkiintoisella tavalla hylkii trendejä”, Savolainen luonnehti.
Leiviskän arkkitehtuuria Savolainen kuvasi “nöyräksi ja väistäväksi”.
“Se ei pyri ottamaan liikaa tilaa, vaan kohteliaasti ja sivistyneesti maastoutuu paikkaan. Rakennukset voivat sen vuoksi olla jopa huomaamattomia.”
Savolainen otti puheenvuorossaan kantaa myös Leiviskän rakennusten säilymiseen.
“Kirkko hallinnoi merkittävää osaa rakennusperinnöstämme. On uskomatonta, että niin moni seurakuntien omistamista rakennuksista on menossa vasaran alle”, Savolainen sanoi.
Toisaalta moni seurakunta kamppailee talousvaikeuksien ja pienenevän jäsenmäärän kanssa. Savolaisen mielestä voisikin olla paikallaan pohtia, pitäisikö valtion ottaa isompi rooli kansallisen rakennusperinnön ylläpidossa.
Ihmiset puolestaan voisivat ottaa mallia Leiviskän rakennuksista, Savolainen ehdotti.
“Entä jos välillä itsekin joustaisimme ja olisimme mukautuvia ja nöyriä, eikä aina niin että rakennukset joutuvat väistämään?”
Hyviäkin esimerkkejä Leiviskän rakennusten kohtalosta löytyy. Symposiumissa nostettiin esiin Vantaan Myyrmäen kirkon (1984) perusteellinen korjaus vuosina 2022–2024.
Sisäilmaongelmista kärsineen kirkon korjauksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Arco. Työn käynnistyessä lähtökohtana oli, että melkein kaikki olisi purettava, pääsuunnittelija Minerva Ahokanto kertoi.
Ensimmäisiä suunnitelmia ehdittiin vielä käymään läpi Juha Leiviskän kanssa.
”Ai näin vähälläkö te selviätte, Leiviskä kommentoi. Meidän mielestämme kyse oli isoista asioista.”
Vaikka rakennusta ei ollut suojeltu, sitä kohdeltiin sellaisena. Korjausta tehtiin yhdessä Vantaan kaupunginmuseon kanssa.
“Ei ole itsestäänselvää, että omistaja toimii näin”, Ahokanto huomautti.
Sisäilmaongelmien taustalta paljastui monenlaisia rakennusteknisiä vaurioita, jotka johtuivat useista eri syitä.
“Oli esimerkiksi tehty korjauksia, jotka ei olleet menneet ihan maaliin, ja ne olivat aiheuttaneet uusia vaurioita”, kertoi vastuullinen rakennussuunnittelija Riikka Hautala.
Rakennustekniset vauriot voivat johtua myös muista kuin itse rakennuksesta lähtöisin olevista syistä, Hautala muistutti. Esimerkiksi Myyrmäen kirkon kosteusvaurioiden yhtenä taustatekijänä oli kaupungin hulevesiverkosto, joka ohjasi sadevedet kirkon tontille ja synnytti rakennuksen ympärille laajoja tulva-alueita. Korjauksen edetessä kävi ilmi, että myös tontin salaojat olivat tukossa.
Muita syitä vaurioiden taustalla olivat muun muassa räystäspellitysten huolimaton korjaus, ikkunapellitysten väärään suuntaan tehdyt kallistukset, alapohjan ja seinärakenteen puutteellisesti toimiva tuuletus sekä vesikaton ja kattoikkunoiden paikalliset vesivuodot, jotka oli korjattu huonosti tai joiden syy oli jätetty tutkimatta.
Mittava korjaus käsitti sekä talon ulko- että sisätilat ja myös joitain toiminnallisia ja tilamuutoksia. Talotekniikan uusiminen toi omat haasteensa.
Vaikka iso osa rakenteista oli uusittava, paljon saatiin myös säilytettyä ja korjattua, Hautala kertoi. Esimerkiksi suojelluimpien tilojen lattiapinnat ja tilajako, kirkkosalin kattopinnat, Leiviskän suunnittelemat valaisimet samoin kuin suurin osa kalusteista, ikkunat ja kirkkotekstiilit ovat edelleen alkuperäisiä.
Ai näin vähälläkö te selviätte, Leiviskä kommentoi. Meidän mielestämme kyse oli isoista asioista.
Myyrmäen kirkolle kävi hyvin, mutta usein kosteusvauriosta kärsivän rakennuksen kohtalo on karumpi. Sisäilmaongelma voi johtaa purkutuomioon, vaikka todellisuudessa rakennus olisi korjattavissa. Taustalla saattaa vaikuttaa rakennuksen omistajan tai käyttäjien pelko siitä, etteivät ongelmat poistu korjaamalla.
Haastetta on lähdetty ratkomaan Oulun yliopiston tutkimushankkeessa, jossa pyritään kehittämään toimintamalli sisäilman laadun turvaamiseen ja varmentamiseen mittaamalla.
“Tarkoituksena on kriittisten mittausten määrittely, jotta voidaan luotettavasti arvioida sisäilman laatua esimerkiksi korjauksen jälkeen”, kuvasi väitöskirjatutkija, DI Pentti Kuurola Leiviskä-symposiumissa.
Pilotointikohteena hankkeessa on Pyhän Tuomaan kirkon peruskorjaus Oulussa. Rakennuksella ei ole suojelumerkintää asemakaavassa, mutta Museovirasto on viime vuonna esittänyt sen suojelua kirkkolain nojalla.
“Rakennuksessa on todettu sisäilmaongelmia ja se on ollut muutaman vuoden pois käytöstä. On myös keskusteltu, pitäisikö se purkaa kokonaan pois”, Kuurola sanoi. Kirkkovaltuusto päätti kesäkuun kokouksessaan jatkaa korjaushankkeen suunnittelua purkamisvaihtoehdon sijaan.
Rakennus on pääosin alkuperäisessä 1970-luvun kunnossa. Nykymittapuulla mitattuna se on varsin energiatehoton, ja alkuperäiset tekniset laitteet ovat tulleet käyttöikänsä päähän, Kuurola kertoi.
Hankkeen yhtenä tavoitteena on selvittää, miten saada uusi tekniikka mahdutettua rakennukseen arkkitehtonisten arvojen kärsimättä.
Rakennusterveysasiantuntija, arkkitehti Anu Laurila konsultointi- ja suunnittelutoimisto Afrysta oli koonnut symposiumin osallistujille käytännönläheisen esityksen siitä, miten korjaushankkeessa pääsee alkuun. Afry julkaisi keväällä oppaan suojellun rakennuksen korjaamisesta.
Tärkeää on, että selvitykset ja tutkimukset korjaushanketta varten tehdään ajoissa ja oikeassa järjestyksessä, Laurila sanoi. Alkuvaiheessa sidotaan suurin osa kustannuksista, joten mahdollisimman paljon tietoa tulisi olla käytettävissä jo silloin.
Laurila korosti, ettei “tekninen käyttöikä” tai “riskirakenne” ole peruste rakenteiden uusimiseen tai purkamiseen. Ensin on tutkittava rakenteiden kunto ja selvitettävä, onko riski realisoitunut.
Myös “toimenpideraja” ja “viitearvo” ovat ilmaisuja, joita käytetään helposti väärin, Laurila sanoi. Niiden ylittyminen ei suoraan tarkoita, että rakenne pitäisi purkaa.
“Esimerkiksi vanhoissa luonnonmateriaaleissa voi luonnostaan olla mikrobeja, eikä se itsessään viittaa vaurioihin.”
Laurila muistutti, että sisäilmaongelma ei ole itsenäinen vaurio, vaan seuraus jostain.
“Siihen on aina syy.”
Ja kun syy on löytynyt, sen voi korjata.
Juha Leiviskä (1936–2023)
OIKAISU 22.9.2025: Jutussa väitettiin alunperin virheellisesti, ettei yhtäkään Leiviskän rakennusta ole suojeltu. Todellisuudessa Pyhän paimenen kirkko Helsingin Pakilassa, jonka laajennus on Leiviskän suunnittelema, on asemakaavassa suojeltu.
KORJATTU 22.9.2025: Lause ”’Yhtäkään Leiviskän rakennuksista ei ole rakennussuojelumielessä huomioitu’, Takala totesi symposiumissa” on muutettu muotoon ”Symposiumissa nostettiin esiin, ettei Leiviskän rakennuksia ei ole suojelumielessä juuri huomioitu”. Juttuun on lisätty lause ”Sen sijaan Helsingin Pakilan Pyhän paimenen kirkko, johon Leiviskä on suunnitellut vuonna 2002 valmistuneen laajennuksen, on suojeltu asemakaavassa vuonna 2007”. Jutun alkuperäinen otsikko ”Yhtäkään Suomen kansainvälisesti tunnetuimman nykyarkkitehdin suunnittelemaa rakennusta ei ole suojeltu” on muutettu muotoon