Uusi alueidenkäyttölaki on vanhan lain pohjalta syntynyt kompromissi, sanoo lain valmisteluun arkkitehtiasiantuntijana osallistunut Tarja Laine. Lakiin suunnitellut muutokset kaventaisivat kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja vapauttaisivat kauppakeskusten sijoittamista.
Uuden alueidenkäyttölain luonnos valmistui kesällä. Alueidenkäyttölaki säätelee muun muassa kaavoitusta ja kaupunkisuunnittelua, jotka ennen olivat osa maankäyttö- ja rakennuslakia.
Safa jätti luonnoksesta kriittisen lausunnon.
“Se hyvinvointiyhteiskunnan jälki, joka vanhassa laissa oli, on murtunut. Samalla meiltä puuttuu näkemys siitä, mikä on se uusi ympäristö, jota haluamme suunnitella, ja mikä on se tapa, jolla ihmiset voivat osallistua sen suunnitteluun”, sanoo arkkitehti Tarja Laine, joka toimi Safan asiantuntijana lakia valmistelleessa työryhmässä. Laine työskenteli Vantaan kaupunkisuunnittelujohtajana ennen jäämistään eläkkeelle vuonna 2023.
Laine seurasi läheltä myös vuonna 1999 voimaan astuneen maankäyttö- ja rakennuslain valmistelua, jota hänen mukaansa leimasivat hyvinvointivaltion, demokratian ja osallisuuden ihanteet.
“Uudessa lakiluonnoksessa näkyvät vahvasti hallitusohjelman tavoitteet ja se, että enemmän ja enemmän valtaa yhteiskunnassa on annettu elinkeinoelämälle. Viittaukset hyvään rakennettuun ympäristöön ovat lähestulkoon kadonneet.”
Huonoksi Laine ei lakiluonnosta silti halua sanoa. Hyvän ympäristön suunnittelu on uuden lain puitteissa edelleen aivan mahdollista, Laine toteaa.
“Työryhmässä pyrimme löytämään kompromissin, ja tulos oli mielestäni kohtuullinen. Mutta kyllähän siellä on asioita, jotka voisivat olla toisin.”
Uudessa lakiluonnoksessa näkyvät vahvasti hallitusohjelman tavoitteet ja se, että enemmän ja enemmän valtaa yhteiskunnassa on annettu elinkeinoelämälle.
Safan ja monen muun lausunnonantajan suurin huolenaihe liittyy siihen, että aiemmin yhteen lakiin koottu rakentamisen ja maankäytön sääntely on nyt pilkottu useaan eri lakiin. Rakentamis- ja alueidenkäyttölakien lisäksi on säädetty rakennetun ympäristön tietomalleihin sekä rakennusalalla työskentelevien henkilöiden pätevyyksiin liittyvät lait, ja tulossa ovat vielä yhdyskuntakehittämis- ja yhdyskuntarakentamislait.
Laine ei sinänsä vastusta yhden “mammuttilain” jakamista useammaksi pienemmäksi kokonaisuudeksi.
“Mutta siihen miten eri osat pelaavat yhteen, pitäisi kiinnittää erityistä huomiota, ja nyt sitä ei ole tehty nyt ollenkaan”, Laine sanoo. Lakien väliin on jäänyt huonosti toimivia “liitoskohtia” tai katkoksia, kun toisiinsa vaikuttavista asioista säädetään monissa eri paikoissa.
Rakentamislaissa esimerkiksi säädetään, että tiettyjä päästöttömän energian käyttöä edistäviä teollisuuslaitoksia, kuten akkutehtaita, saa rakentaa niin sanotulla puhtaan siirtymän sijoitusluvalla ohi normaalin kaavoitusprosessin. Se vaikuttaa suoraan kuntien alueidenkäyttöön, mutta alueidenkäyttölaissa sitä ei ole huomioitu.
Safa kritisoi lausunnossaan myös rakennusjärjestyksen roolin kaventamista alueidenkäytön suunnittelussa. Rakennusjärjestyksellä voitaisiin säännellä esimerkiksi rantarakentamista tai muita koko kuntaa tai kaupunginosaa koskevia asioita ilman että niitä tarvitsee kirjata erikseen jokaiseen kaavaan.
“Syynä rajoittamiselle ehkä on, että on haluttu vähentää [kaavoitukseen liittyvien] asiakirjojen määrää. Mutta jollain tavalla näitä asioita kuitenkin joudutaan sääntelemään.”
Rakentamisen sääntelyssä Suomi ei ylipäätään ole pahimmasta päästä Euroopan tai Pohjoismaidenkaan mittapuulla, Laine huomauttaa.
Arkkitehti Tarja Laine toimi Safan asiantuntijana alueidenkäyttölakia valmistelleessa työryhmässä. Kuva: Katja Tähjä
Safa on huolissaan siitä, että uuden alueidenkäyttölain myötä vähittäiskaupan suuryksiköiden eli supermarkettien ja kauppakeskusten sijoittamista vapautetaan. Luonnoksesta on poistettu esimerkiksi laissa aiemmin ollut vaatimus palveluiden saavutettavuudesta joukkoliikenteellä, pyörällä tai kävellen sekä liikenteen aiheuttamien haittojen minimoimisesta.
Lakiluonnoksen mukaan Suomessa on kaupan sijoittamisrajoituksia vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Vähäisempi sääntely on tyypillistä etenkin Itä-Euroopan maille, luonnoksessa todetaan.
“Kaupan lainsäädäntöön tehdyt muutokset vapauttavat sitä yhdyskuntarakenteen kontekstista. Samalla laista on poistettu vaatimus yhdyskuntarakenteen eheydestä”, Laine sanoo. Se voi heikentää keskustojen elinvoimaisuutta ja johtaa kaupunkirakenteen pirstoutumiseen.
Jos lakiluonnos menee läpi, myös asukkaiden ja yhteisöjen mahdollisuus osallistua kaavoitukseen vähenee. Kunnan ei esimerkiksi tarvitsisi enää erikseen ilmoittaa kaavan vireilletulosta, vaan sen voisi tehdä vasta myöhemmässä vaiheessa osallistumis- ja arviointisuunnitelman julkaisemisen yhteydessä.
Laineen mielestä vuorovaikutusprosessin supistaminen ja kuntien tiedotusvelvollisuuden vähentäminen eivät ole tätä päivää.
“Laki menee tässä ihan toiseen suuntaan kuin mitä ihmisten toiveet ovat”, Laine sanoo.
Myös valitusoikeutta kaavoista aiotaan kaventaa. Uudessa rakentamislaissa on jo rajattu valitusoikeutta rakentamis- ja purkuluvista.
Uuden alueidenkäyttölain mukaan esimerkiksi kuntalaisilla ei olisi enää oikeutta valittaa asemakaavasta, jos siihen ei liity poikkeamaa yleiskaavasta. Yhteisöt puolestaan voisivat valittaa asemakaavan hyväksymispäätöksestä vain, jos ne ovat aiemmin tehneet muistutuksen kaavaehdotuksesta. Safa kritisoi lausunnossaan muutoksenhakua koskevaa pykälää sekavaksi kokonaisuudeksi, josta osallisten on vaikea saada selkoa.
Alueidenkäyttölakiluonnokseen on lisätty uutena vaatimus arvioida kaavan vaikutukset rakentamisen kustannuksiin. Safa moittii lausunnossaa pykälää liian epämääräiseksi, sillä siitä ei käy ilmi, mitä kustannuksia laskelmiin pitäisi sisällyttää.
Laineen mukaan vaatimus voi muodostaa uhan rakentamisen laadulle.
“Laatutekijät maksavat. Ympäristö ei siitä parane, että rakennetaan halpoja rakennuksia halvalla tavalla”, Laine toteaa.
Ympäristö ei siitä parane, että rakennetaan halpoja rakennuksia halvalla tavalla.
Uusi alueidenkäyttölaki on muokattu vanhan maankäyttö- ja rakennuslain maankäyttöä säätelevien pykälien pohjalta. Laine olisi toivonut, että menneisyydestä ammentamisen sijaan uutta alueidenkäyttölakia olisi lähdetty luomaan aivan uudelta pohjalta.
Laineen mielestä viimeistään nyt olisi aika kääntää katseet eteenpäin ja virittellä keskustelua siitä, mitkä ovat ne laajemmat yhteiskunnalliset tavoitteet, joita rakennetulle ympäristölle tänä päivänä pitäisi asettaa.
Mikä on se aatepohja ja ne suuret kysymykset, joista käsin tulevaisuuden alueidenkäyttöä tulisi säännellä, Laine kysyy. Mistä syntyy rakennetun ympäristön laatu ja luonnon elinvoimaisuus? Millaista ympäristöä haluamme vaikkapa viidenkymmenen vuoden aikajänteellä?
Tällaisiin kysymyksiin olisi hyvä olla vastauksia mietittynä siinä vaiheessa, kun lakia seuraavan kerran aletaan muokata, Laine pohtii.