Loviisanpässin pyöräily- ja kävelysillan suunnittelu oli enemmän kaupunkisuunnittelua kuin objektin muotoilua, näkee Virve Väisänen voittajaehdotuksen tehneiltä LUO arkkitehdeilta.
Aina 1960-luvulle saakka ratauomassa puksutti Loviisanpässiksi kutsuttu veturi Lahdesta Loviisan suuntaan. Nykyisin uomassa kulkeva Loviisanpässinraitti on Lahden matkakeskukselta keskustaan johtava suosittu, vehreä kävelyn ja pyöräilyn reitti.
Toiseen suuntaan uoma kuitenkin katkaisee kulun harjulle, jolla sijaitsevat muun muassa Lahden keskustan terveyspalvelut.
Parantaakseen kulkuyhteyksiä Lahden kaupunki järjesti kutsukilpailun Loviisanpässinpuiston ylittävästä kävely- ja pyöräilysillasta. Kilpailemaan kutsuttiin neljä toimistoa: AOR Arkkitehdit, Luo Arkkitehdit, Studio Puisto Arkkitehdit ja Noon Arkkitehdit.
Kilpailulla etsittiin siltaa, joka uuden sujuvamman kulkuyhteyden lisäksi rikastuttaisi ympäröivää historiallista maisemaa ja sulautuisi sen vehreyteen sekä vahvistaisi kaupunkikuvaa ja edustaisi Lahden imagoa ympäristökaupunkina.
Sillan materiaalina toivottiin käytettävän puuta, mutta sen ei tarvinnut olla kantava rakenne. Lisäksi toiveena oli mahdollisuus integroida taidetta siltaan.
Tuomaristo valitsi voittajaksi LUO arkkitehtien ehdotuksen ”Varjo”.
”Sillan kääntyilevä ja kiertyvä muoto tarjoaa uusia elämyksiä joka askeleella. Pitkälle maastoon luikertavat kaiteet sitovat sillan paikoilleen”, tuomaristo kuvaili voittajasuunnitelmaa arvostelupöytäkirjassa.
Miten lähditte ratkaisemaan tehtävää, LUO arkkitehtien Virve Väisänen ja Mikko Kämäräinen?
Mikko Kämäräinen: Omalaatuinen paikka ohjasi suunnittelua ratkaisevasti – oli pinnanmuotoja, liikenteellisiä seikkoja ja puustoa. Kun ne huomioi ja yritti tehdä sellaisen sillan joka täyttää suunnitteluohjeet, niin silta vähän niin kuin loi itse itsensä.
Virve Väisänen: Paikka itsessään on elämyksellinen, mutta niin on siltakin. Ulkopuolen hiilletty puu ja veistoksellinen alapinta tuovat sillan ali kulkevallekin elämyksen.
LUO tunnetaan paremmin isomman mittakaavan projekteista, kuten maankäytön suunnittelusta ja asuinrakennuksista. Millaista oli suunnitella näin pientä rakennelmaa?
Virve Väisänen: Ei siinä ole hirveästi eroa. Paikan ja tehtävän lähtökohtien ymmärtäminen on aina todella tärkeää. Meille oli etua siitä, että sen sijaan että olisimme keskittyneet siltaan objektina, ajattelimme sitä osana liikenteen verkostoa. Piti nousta vähän ylemmäs ja katsoa paikkaa kaupunkisuunnittelijan laseilla. Tehtävä ei ehkä kuitenkaan ollut kovin pieni.
Mikko Kämäräinen: Puuverhoillun sillan rakentaminen puistoympäristöön ei toisaalta ole lopulta kovin kaukana matkailurakentamisesta, mitä olemme tehneet pohjoiseen enemmänkin. Tämä oli kiva tehtävä, sillä se tuntui oikeasti hyödylliseltä. Loviisanpässin kuilu todella katkaisee kulun Lahden keskustasta sairaalalle.
Suunnitelmassanne sillan alapintaan on kiinnitetty on lepakkojen päivehtimispiiloja. Miten ne syntyivät?
Virve Väisänen: Arkkitehdit ovat aina väistämättä tuhoamassa luontoa ja monimuotoisuutta. Tämä tuntui paikalta, jolle haluaisi antaa enemmän. Avoimesta datasta ei löytynyt tietoa, onko juuri tuolla alueella lepakoita, vaikka niitä Lahden keskusta-alueella tietääkseni onkin. Emme voi päättää, haluavatko lepakot tulla tänne, mutta voimme tarjota sellaisen mahdollisuuden. Arkkitehtuurissa se voi olla näkymätönkin asia.
