Suomen Arkkitehtiliitto (SAFA) pitää kaavoituksen sujuvoittamista tärkeänä tavoitteena, mutta vastustaa alueidenkäyttölakiin esitettyjä muutoksia, jotka heikentävät kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Kaavoituksen tulee olla avointa, ymmärrettävää ja demokraattisesti kestävää.
Hallituksen esitys alueidenkäyttölaiksi on edennyt valiokuntakäsittelyyn. Esityksessä tavoitellaan kaavoituksen sujuvoittamista.
Vaikka sujuva kaavoitus on kannatettava tavoite, sitä ei tule toteuttaa kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia heikentämällä. Kuntalaisten näkemykset ovat keskeinen osa kaavoitusta asiantuntijatiedon rinnalla.
Ehdotetut muutokset tekevät kuntalaisten osallistumisesta nykyistä haastavampaa, vaikka kaavoitusjärjestelmä pysyisi lakiehdotuksen mukaan pääosin ennallaan. Kaavoitusta on seurattava aktiivisesti, digitaalisessa ympäristössä on osattava toimia ja ottaa kantaa oikeaan aikaan.
Kansalaisten valitusoikeus on keskeinen osa alueidenkäytön järjestelmää ja demokraattista päätöksentekoa. Perustuslain 20 § velvoittaa julkisen vallan turvaamaan jokaiselle mahdollisuuden vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
Nykyisessä lainsäädännössä valitusoikeus on kunnan jäsenillä sekä asianosaisilla. Lakiehdotus rajaisi valitusoikeuden asemakaavasta niihin, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.
SAFAn näkemyksen mukaan kansalaisten osallisuutta tulisi päinvastoin vahvistaa. Varhainen, avoin ja ymmärrettävä osallistuminen voi myös vähentää myöhempien valitusten tarvetta.
SAFAn puheenjohtajan Asko Takalan mukaan hyvät osallistumismahdollisuudet ovat omiaan vahvistamaan yhteisen ympäristön arvostusta ja huolenpitohalua.
”Valitusoikeudesta luopuminen olisi merkittävä heikennys verrattuna nykyiseen sääntelyyn. Varsinkin merkittävissä kaavahankkeissa kuulemiseen pitäisi panostaa hyvissä ajoin – kaavatiedon pitää olla helposti löydettävissä ja ymmärrettävää, jotta ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa”, Asko Takala sanoo.
SAFA pitää hyvänä, että kaavahierarkia on lakiehdotuksessa säilytetty ennallaan. Yleiskaavalla varmistetaan kokonaisuuden toimivuus ja varaudutaan tulevaisuuteen, kun taas asemakaavalla ratkaistaan paikallista rakentamista, yleiskaavan raameissa.
Lakiehdotuksessa esitetty yleis- ja asemakaavaprosessien yhdistäminen ei kuitenkaan välttämättä sujuvoita kaavoitusta. Kaavatasojen roolit voivat hämärtyä, jos molempia tasoja käsitellään yhdessä ja niiden vuorovaikutus yhdistetään.
”Vaikka kaavoja suunniteltaisiin samanaikaisesti, vuorovaikutus- ja päätösprosessien pitää olla erillisiä. Asukkaille pitää olla selkeää, millä kaavatasolla vuorovaikutus tapahtuu, mihin voi ottaa kantaa ja millaisia vaikutuksia kannanotoilla on”, Takala sanoo.
Jos kaavoituksen vuorovaikutus siirtyy myöhemmäksi, on riskinä koko prosessin hidastuminen.
Lakiesitys mahdollistaisi maanomistajan aloitteen suoraan rakentamista ohjaavan yleis- tai asemakaavan laatimisesta omistamallaan alueella.
SAFAn mukaan tähän liittyy riski elinympäristön laadun ja yhdyskuntarakenteen yhtenäisyyden kannalta. Kunnalla tulee jatkossakin säilyä vastuu ja riittävät mahdollisuudet ohjata kaavan laatimista ja arvioida hanketta osana laajempaa yhdyskuntarakennetta. Kaavan laatijan pätevyysvaatimusten tulee olla samat riippumatta siitä, kuka kaavoituksen käynnistää.
Lisätietoja:
Asko Takala, puheenjohtaja, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, puh. 040 718 6877
Arja Lukin, pääsihteeri, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, puh. 050 530 5216
Suomen Arkkitehtiliiton asiantuntijalausunto: Luonnos valtioneuvoston asetukseksi alueidenkäytöstä