Jäsentarina: Leo Lindroos

Kuva: Tuuli Kanerva.

Olen viettänyt kaikki kesät ja myös osan lapsuudestani maaseudulla, missä oli mahdollista rakennella kaikenlaista ja tehdä erilaisia arkkitehtonisia kokeiluja.

Menin noin seitsenvuotiaana Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkkiin. Siellä aloin ymmärtää kaikkien huoneiden olevan jonkun suunnittelemia. Aloin havainnoida tilallisia asioita, mutta en heti tiennyt, että minusta tulee arkkitehti.

Alvar Aalto on ollut minulle suuri esikuva. Aalto on saanut minut näkemään arkkitehtuurin paitsi lopputuloksen myös työskentelyn kannalta. Hän on ollut esikuvallinen myös sen takia, että kuvataiteella on ollut suuri vaikutus hänen arkkitehtuuriin. Olen samaistunut Aallosta saamaani mielikuvaan arkkitehtina olemisesta, sillä siinä ei korostu pelkästään pragmaattisuus tai insinöörimäisyys vaan myös arkkitehtuuri taiteena.

SAFA ja sen tapahtumat tarjoavat luontevaa jatkoa akatemialle keskustelu- ja oppimisympäristönä. Jäsenyyden myötä, lukemalla julkaisuja, osallistumalla luennoille, keskustelemalla eri tapahtumissa ja osallistumalla arkkitehtuurikilpailuihin koen päässeeni osalliseksi suomalaisten arkkitehtien suureen ja alati jatkuvaan ajatuksenvaihtoon. Koen arvokkaaksi sen, kuinka SAFA toiminnallaan tuo esiin arkkitehtuuriin ja arkkitehdin ammatin harjoittamiseen liittyviä ajatusmaailmoja ja arvoja sekä mahdollistaa niiden yhteentörmäämisen.

Hae sivustolta:

X