Opetusministerin juhlapuhe Suomalaiset arkkitehtuurikilpailut 150 vuotta -päätapahtumasta Finlandia-talolla 3.2.2026

Arvoisat kutsuvieraat, hyvät arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön ystävät,

Meillä on tänään erityinen syy juhlaan. Olemme kokoontuneet kunnioittamaan arkkitehtuurikilpailujen pitkää ja vaikuttavaa perinnettä Suomessa.

Vi har idag en speciell orsak till fest. Vi är här för att fira en tradition som lämnat ett bestående avtryck på vårt land och vår miljö.

Vuonna 1876 käynnistynyt kilpailuperinne on muovannut rakennettua ympäristöämme, vahvistanut arkkitehtuurikulttuuriamme ja kohottanut arkkitehtuurin tasoa sukupolvesta toiseen. Arkkitehtuurikilpailujen kautta on toteutettu huomattava osa Suomen keskeisistä rakennuksista ja alueista.

Muutaman sadan metrin säteellä täältä on lukuisia arkkitehtuurikilpailujen kautta syntyneitä suomalaisen arkkitehtuurin merkkiteoksia: Kansallismuseo, Eduskuntatalo, Oodi, Sanomatalo, Musiikkitalo ja Eduskuntatalon lisärakennus. Muutaman mainitakseni.

Suomen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma ”Apoli” muistuttaa, että arkkitehtuuri koskettaa meitä jokaista. Tunnettujen merkkirakennustemme lisäksi arkkitehtuuri on läsnä kodeissamme, kouluissamme ja muissa arkemme ympäristöissä. Arkkitehtuuri vaikuttaa siihen, miten liikumme, kohtaamme toisemme ja toimimme osana erilaisia yhteisöjä.

Siksi ei ole liioiteltua sanoa, että arkkitehtuuri on osa suomalaista elämäntapaa ja hyvinvointia – eikä myöskään, että arkkitehtuuri voi tukea erilaisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisua.

Hyvät kuulijat,

Arkkitehtuurikilpailut eivät ole vain menetelmä hyvän suunnitteluratkaisun löytämiseksi, vaan myös alusta kehittämistyölle ja rohkeille ideoille. Ne tarjoavat areenan, jolla nousevat arkkitehdit ja arkkitehtuurisuuntaukset voivat tehdä läpimurtonsa. Moni maamme arkkitehtitoimistoista on saanut alkunsa juuri yleisen kilpailun voiton kautta.

Ja tiedän omasta kokemuksesta, että ne usein ovat myös arkkitehtiopiskelijoiden ensimmäisiä oikeita suunnittelupuristuksia. Oma ensikokemukseni ajoittui hieman aikaisempaan aikaan: se taisi olla puiden värittäminen plansseihin

Rauman kaupungintalon arkkitehtuurikilpailussa vuoden 1980 tienoilla, ollessani 10-vuotias.

Arkkitehtuurikilpailut synnyttävät uutta suunnittelukulttuuria, kyseenalaistavat totuttua ja tarjoavat sekä julkiselle sektorille että yksityisille tilaajille mahdollisuuden tehdä kestäviä ja laadukkaita ratkaisuja. Kilpailut ovat investointeja osaamiseen ja uudistumiseen, ja tätä kautta myös luovan talouden kasvun vauhdittamiseen.

Arkkitehtuurikilpailuja tulisikin käyttää rohkeasti erilaisten hankintojen välineenä. Tähän kannustaa myös Apoli-ohjelma. Samalla rohkaisen jatkamaan ennakkoluulottomasti kilpailutoiminnan kehittämistä erilaisiin tilanteisiin ja muuttuviin vaatimuksiin, kuten kestävän rakentamisen tarpeisiin.

Arvoisa yleisö,

Tänä juhlavuonna katsomme myös menneeseen ja tunnistamme arkkitehtuurikilpailujen merkityksen kulttuuriperintönä. Kilpailuilla on ollut merkittävä rooli siinä, millaisia rakennuksia ja ympäristöjä nykyisin arvostamme ja millaisia arvoja välitämme tuleville sukupolville. Kilpailuissa esiin nousseet ehdotukset, keskustelut ja valinnat ovat osa kulttuuriperintöä aivan kuten rakennukset, jotka niiden kautta ovat syntyneet.

Rakentaminen on rajallisten resurssien käyttämistä ja kuluttamista. Se on hidasta, monimutkaista ja se vaatii laajan ihmisjoukon yhteistyötä. Se, mikä rakentamisesta syntyy, muokkaa pysyvästi monen ihmisen elämää ja pitkäksi ajaksi ympäristöä. Siksi se, mitä rakennetaan ja miten se tehdään, on merkityksellistä.

Hyvän ja huonon arkkitehtuurin ero on huima. Ympäristöään rikastuttavan ja sitä köyhdyttävän rakentamisen ero on iso.

Suunnittelu on se, joka mahdollistaa hyvän lopputuloksen ja siihen kannattaa panostaa – koska kaikki muu olisi tuhlausta.

Arkkitehtuurikilpailun järjestäminen on paras tapa varmistua siitä, että pääoma, yhteiset tai yksityiset resurssit käytetään vastuullisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Suomessa tällä perinteellä on hieno historia, jonka on syytä jatkua.

Hyvät ystävät,

Arkkitehtuuri kertoo ajasta, ihanteista ja yhteiskunnan arvoista. Tämä ajatus heijastuu myös Suomen arkkitehtuuripoliittisen ohjelman näkemyksiin arkkitehtuurista osana kulttuurista identiteettiä.

Ajattelen, että se on myös keskeinen osa arkkitehdin identiteettiä.

Tässä nykyisessä tehtävässäni politiikassa tulee usein pohdittua sitä, mikä on työn, inhimillisen toiminnan, ajuri. Mikä on se ajatus, palo tai aate, joka saa toimimaan yhteiskunnassa.

Arkkitehtien osalta sama kysymys pätee. Mikä saa lukuisten arkkitehtien tekemään ilmaista työtä, mikä saa ryhmän laittamaan satoja tunteja esitykseen, pitkin yötä, viikkojen ajan, ollakseen yksi usein monesta sadasta ehdotuksesta jossakin kilpailussa.

Ei se ole looginen, oman ajankäytön optimointiin pohjautuva arvio tai punninta. Väistämättä tulee siihen johtopäätökseen, että sen taustalla on jotain paljon enemmän – rakkaus lajiin, usko oman työn merkitykseen, ja rakennetun ympäristön kykyyn luoda yhteistä hyvää.

Se on palo – ja paatos – jota kannattaa käyttää ja vaalia. Se on se syy, miksi rakennuttajien kannattaa järjestää kilpailuja. Se on se mekanismi, joka saa kilpailut synnyttämään – kerta toisensa jälkeen – merkkiteoksia, jotka avaavat uusia näkökulmia ympäristöön, taiteeseen, ihmisenä toimimiseen.

Siksikin tätä perinnettä on vaalittava.

Bästa gäster,

Jag tänker att vi arkitekter drivs av något som inte alltid kan förklaras med logik, eller rationell optimering av de egna resurserna. Det här är den kraft som år efter år, i 150 års tid har gjort arkitekturtävlingar till ett unikt och effektivt sätt att skapa nya tankar, lösningar och idéer. Det är en tradition som är värd att bevara och nära.

För att värna och utveckla tävlingstraditionen behövs ett starkt samarbete, vilket alla de tävlingar som genomförs i samarbete mellan SAFA och beställare också exemplifierar.

När växelverkan dessutom stärks genom att olika intressentgrupper hörs som en del av tävlingsprocesserna, kan arkitekturtävlingar fungera inte bara som ett verktyg för planering, utan också för att främja delaktighet och en öppen dialog.

Hyvät juhlavieraat,

Kun katsomme tulevaisuuteen, tiedämme, että arkkitehtuurilla on keskeinen rooli ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, alueellisessa kehityksessä ja hyvinvoinnin edellytysten vahvistamisessa. Kun katsomme ympärillemme, niin on helppo nähdä, että arkkitehtuuri on myös keskeinen maabrändin rakentaja. Arkkitehtuuri tarjoaa vastauksia monen tason kysymyksiin. Tarvitsemme jatkossakin ympäristöjä, jotka ovat paitsi kestäviä ja kustannustehokkaita, myös kulttuurisesti ja sosiaalisesti hyväksyttäviä.

Näiden tarpeiden yhteensovittamisessa ja koko yhteiskuntaa palvelevien ratkaisujen löytämisessä arkkitehtuurikilpailut muodostavat keskeisen välineen.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia teitä – arkkitehteja, tilaajia, kilpailujen järjestäjiä ja koko alan toimijoita – työstänne suomalaisen arkkitehtuurin hyväksi. Uskon, että rohkeilla valinnoilla ja yhteistyöllä voimme tehdä Suomesta entistäkin kunnianhimoisemman ja vaikuttavamman arkkitehtuurin maan.

Kiitos, tack så mycket.

Anders Adlercreutz
Opetusministeri, arkkitehti