Uusi ohjeistus tuo helpotusta rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöön – “Kohdistaisin katseen arkkitehteihin ja muihin luoviin suunnittelijoihin”
Tehokas tapa vähentää rakentamisen ilmastokuormitusta olisi edistää purkamisesta ja korjaamisesta syntyvien rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöä. EU-komission linjaus, jonka mukaan käytetyiltä rakennusmateriaaleilta ei tule vaatia CE-merkintää, on askel siihen suuntaan, sanoo yliarkkitehti Harri Hakaste ympäristöministeriöstä.
Teksti ja kuvat: Silja Ylitalo
Arkkitehti Erkki Karvisen suunnittelema Puotilan ostoskeskus (1961) purettiin Helsingissä keväällä 2022.
Ympäristöministeriö tiedotti alkukesästä, ettei käytetyiltä rakennusmateriaaleilta enää vaadita CE-merkintää.
Tähän asti EU:n rakennustuoteasetusta on tulkittu niin, että merkintä tulee olla lähes kaikilla rakentamisessa käytetyillä materiaaleilla. Se on hidastanut rakentamisen kiertotaloutta, kun hyvässäkään kunnossa olevia käytettyjä rakennusmateriaaleja ei ole voinut käyttää uudelleen. Arkkitehtiuutiset kirjoitti aiheesta viime numerossaan jutussa ”Rakentamisen kiertotalouden tiellä monia esteitä”.
Uusi ohjeistus liittyy Suomen tavoitteeseen olla hiilineutraali vuonna 2035. Osana sitä on kiertotalouden edistäminen, mikä on myös yksi ympäristöministeriön painopistealueita, sanoo yliarkkitehti Harri Hakaste ympäristöministeriöstä.
”Keskeistä ovat materiaalikierrot: rakentamisen jätteiden vähentäminen ja laadukkaan hyödyntämisen edistäminen. Itse kutsun sitä matalalla roikkuvaksi hedelmäksi.”
Hakaste viittaa siihen, miten vähän asian eteen on Suomessa toistaiseksi tehty.
”Meillä syntyy vuosittain arviolta 1,6 miljoonaa tonnia rakennus- ja purkujätettä. Yhdyskuntajätteen määrä on noin 2,5 miljoonaa tonnia, ja sen vähentämiseen, ehkäisyyn ja hyödyntämiseen käytetään moninkertaisesti enemmän resursseja.”
Tarvitaan lisää kysyntää
Hakasteen mukaan yhtenä esteenä rakentamisen kiertotalouden tiellä on, etteivät kysyntä ja tarjonta kohtaa. Esimerkiksi 1970-luvun kerrostalojen betonielementit ovat tyypillistä purkumateriaalia, jota tällä hetkellä syntyy runsaasti ja jolle pitäisi keksiä uusia käyttökohteita.
”Tässä kohdistaisin katseeni arkkitehteihin, muihin luoviin suunnittelijoihin ja rakennustuotepuolelle”, Hakaste sanoo.
Ministeriössä ongelmaa on ratkottu kehittämällä Mikkelin aluekehitysyhtiö Miksein ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kanssa digitaalista purkukartoitustyökalua, jonka avulla voidaan selvittää syntyvän purkumaterialin määrä ja laatu jo ennen purkamista. Tällöin sitä on mahdollista kierrättää eteenpäin ennen kuin se muuttuu statukseltaan jätteeksi, minkä jälkeen käyttö hankaloituu.
Työkalua on testattu jo pari vuotta, ja se on nyt valmis laajempaan käyttöön, Hakaste sanoo.
”Meillä alkaa olla aika tarkkaa ja laadukastakin tietoa siitä mitä puretaan. Tältä pohjalta materiaalin hyödyntäjät, vaikkapa arkkitehdit, voivat ryhtyä suunnittelemaan sille uutta käyttöä.”
EU unohti kiertotalouden
Toinen este rakentamisen kiertotalouden tiellä on ollut alussa mainittu EU:n rakennustuoteasetus. Kun se säädettiin vuonna 2011, purkumateriaalit ja rakennustuotteiden uudelleenkäyttö unohdettiin siitä kokonaan, Hakaste toteaa.
”Se on johtanut siihen, että niiden käyttö Suomessa ja muualla EU:ssa on ollut hyvin vähäistä.”
Rakennustuoteasetuksen mukaan EU:ssa markkinoille saatettavalla tuotteella – eli käytännössä kaikella mitä myydään ja ostetaan – tulee olla CE-merkintä, jos se kuuluu sellaiseen tuoteryhmään, jolle on EU:ssa määritetty niin sanottu harmonisoitu tuotestandardi. Niitä ovat valtaosa rakennusmateriaaleista ja -tuotteista.
Rakentamisen kiertotalouden tiellä eivät ole pelkästään säädökset, vaan tarkistettavaa on myös asenteissa, arvelee ympäristöministeriön yliarkkitehti Harri Hakaste.
Keväällä kävi ilmi, että myös toisenlaiset tulkinnat ovat mahdollisia.
Ympäristöministeriö julkaisi alkuvuodesta Purater-raportin, jossa selvitettiin purkumateriaalien turvallisuutta ja käyttöä. Sen loppukeväästä julkaistua tiivistelmää varten ministeriön virkailijat haastattelivat muiden EU-maiden viranomaisia eri maiden käytännöistä.
”Esimerkiksi norjalaisten viranomaisten kautta saimme EU:n komission virkamiehen kirjoittaman tulkinnan, jossa vahvistettiin, että nykyisenkin rakennustuoteasetuksen pohjalta on mahdollista uudelleenkäyttää materiaaleja.”
Tulkinnan lähtökohtana on, että käytetyt tuotteet on jo kertaalleen tuotu markkinoille. Niinpä uutta markkinoille saattamista CE-merkintöineen, suoritustasoilmoituksineen ynnä muineen ei tarvitse enää tehdä.
Linjaus koskee kaikkia käytettyjä rakennusmateriaaleja, jotka joskus on tuotu EU:iin. EU:n ulkopuolelta tulevat tuotteet sen sijaan joutuvat käymään läpi normaalin markkinoillesaattamisprosessin.
Pitää varmistaa, että nykyisen asetuksen pohjalta tehdyt tulkinnat ovat uudelleenkäytön näkökulmasta oikeansuuntaisia
EU:ssa valmistellaan tällä hetkellä uutta rakennustuoteasetusta, mutta sen voimaan astumiseen menee todennäköisesti vielä vuosia.
”Sen vuoksi pitää varmistaa, että nykyisen asetuksen pohjalta tehdyt tulkinnat ovat uudelleenkäytön näkökulmasta oikeansuuntaisia”, Hakaste sanoo.
Asenteissa korjattavaa
Vaikka CE-merkintää ei käytetyiltä rakennustuotteilta enää vaadita, niiden käyttökelpoisuus uudessa kohteessa on kuitenkin pystyttävä osoittamaan. Tällä hetkellä siihen voidaan käyttää niin sanottua rakennuspaikkakohtaista varmentamista.
”Tulkintatilanteita varmasti aluksi tulee”, Hakaste toteaa. Jos tuotetta esimerkiksi purkamisen jälkeen muutetaan tai käytetään eri tarkoitukseen kuin missä se oli aiemmin, on otettava kantaa siihen, milloin kyse on jo uudesta tuotteesta.
Rakentamisen kiertotalouden tiellä eivät ole pelkästään säädökset, vaan tarkistettavaa on myös asenteissa, Hakaste arvelee.
”Törmään jatkuvasti siihen, että tämähän on jätettä, mihin sitä muka voi käyttää.”
Turvallisuudesta ei pidä tinkiä, Hakaste korostaa, mutta käytettyjä tuotteita ei pitäisi liiaksi pelätä. Hän vertaa rakennusmateriaalien kierrätystä käytettyjen vaatteiden myyntiin, joka on valtava markkina Suomessa.
”Sitä ei säädellä mitenkään. Ja vaatteita ihmiset pitävät päällään.”
”Itse uskon, että siinä vaiheessa kun saadaan ensimmäisiä laajamittaisesti purkumateriaaleja hyödyntäviä ja arkkitehtonisesti korkeatasoisia uudiskohteita, asenteet alkavat muuttua.”
Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 4/22.
