Puheenjohtajalta: Arkkitehtuuri kiinnosti kiinteistöalan tapahtumassa

Tallinnassa järjestettiin maaliskuussa kansainvälinen kiinteistöalan tapahtuma Nordic Real Estate Forum. Noin neljäsataa osanottajaa ja lähes kuusikymmentä esiintyjää ja panelistia keränneen tapahtuman otsikkona oli tänä vuonna New Normal in Real Estate.

Olin mukana paneelissa, joka käsitteli kaupunkisuunnittelun tulevaisuuden näkymiä Baltiassa ja Pohjoismaissa. Siihen oli kutsuttu Tallinnan, Riikan ja Vilnan kaupunginarkkitehdit, Tukholman kaupunginarkkitehti ei valitettavasti päässyt – ja Helsingistä ei ollut tullut vastausta, koska täällä vastaavaa virkaa ei ole. Minua lähestyttiin varsin lyhyellä varoitusajalla, ja päätin osallistua, kun tarjolla oli mahdollisuus laventaa omia ajatuksia Safan vuoden teeman puitteissa.

Järjestäjien mukaan tämä oli ensimmäinen kerta tapahtuman yli kaksikymmenvuotisessa historiassa, kun arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu olivat olennaisessa osassa. Paneelimme moderaattori, MIT:n kaupunkitutkimuksen apulaisprofessori Andres Sevtsuk, käsitteli aiemmassa puheenvuorossaan ilmastokestävää kaupunkisuunnittelua ja rakentamista havainnollistaen esitystään tutkimustuloksilla Yhdysvalloista Viroon. Esityksen jälkeisistä välittömistä jakopyynnöistä saattoi päätellä, että kiinteistötapahtuman valtavirrasta poikennut aihe kiinnosti selvästi yleisöä.

Yhdyskuntarakenteen osaavaa tiivistämistä pidetään yleisesti suotuisan ilmasto- ja ympäristökehityksen edellytyksenä. Se ei onnistu kestävästi pelkästään teknis­taloudellisin toimintakaavioin ja laskelmin. Monimuotoisuus ja monipuolisuus ovat olennaisen tärkeitä niin maailman kuin yksittäisten korttelien näkökulmista.

Suomen ja erityisesti Helsingin hallintamuodoiltaan ja sosiaaliselta koostumukseltaan sekoittunut asuntokanta sekä osallistavan kaavoituksen tavoitteet noteerattiin myönteisesti. Kaupunkien ja erityisesti keskustoja ympäröivien lähiöiden tiivistämisen ja tehostamisen tavat ja paikat on valittava huolella harkiten, olevien ja tulevien asukkaiden ja asiakkaiden tarpeet ja rajalliset resurssit huomioiden, toimivia lähipalveluja ja (joukko)liikenneratkaisuja korostaen sekä luontoarvoja vaalien.

Kaikkialla entisten sosialististen maiden alueella on valtava määrä teollisesti rakennettuja betonilähiöitä, jotka oltiin valmiita purkamaan vielä parikymmentä vuotta sitten. Nyt niitä tarkastellaan aivan uusin silmin ja niiden kohtuuhintaiseen ja ketterään korjaamiseen etsitään tekijöitä ja toiminta­tapoja. Baltian panelistit olivat suunnanneet katseensa muun muassa Ranskaan. Muistutin, että myös Pohjoismaista löytyy hyviä esimerkkejä, vaikka kohteet ovatkin varsin pieniä haasteisiin verrattuna.

Jokainen säästetty ja korjattu rakennus on vaatimaton mutta tarpeellinen ilmastonmuutosta hillitsevä teko.

TAPAHTUMASSA välittyi samaan aikaan sekä huoli että uteliaisuus kiinteistö- ja rakennusalan viimeaikaisista kokemuksista ja tulevaisuudesta. Puheenvuoroissa, paneeleissa ja taukokeskusteluissa nousivat esiin kansainväliset epävarmuustekijät, Ukrainan mahdollisen jälleenrakennuksen vaikutus rakennusmateriaalien tarjontaan ja kustannuskehitykseen sekä puolustusalan hankkeiden turvallisuus ja varmuus kiinteistösijoittajille.

Foorumi järjestettiin vuonna 2015 avatussa tapahtumakeskus Kultuuri­katelissa eli Kulttuurikattilassa, joka toimi vuosina 1913–1979 Tallinnan kaupungin keskussähkölaitoksena. Andrei Tarkovski kuvasi aikoinaan samoissa tiloissa Stalker-elokuvaansa.

Tuon elokuvan muistot ja tämän foorumin anti synnyttivät ajatuksen siitä, että Ukrainan sodan mielettömiä ja pitkä­vaikutteisia ympäristötuhoja kauhistellessa jokainen vaatimatonkin säästetty ja korjattu rakennus on tarpeellinen ilmaston­muutosta hillitsevä teko niin ihmisen, luonnon kuin maapallomme puolesta.

Kirjoitus on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 2/25.