Akateemikko, arkkitehti, ja muotoilija Juha Leiviskä oli myös Safan kunniajäsen
Valon arkkitehdiksi luonnehdittu, erityisesti hienostuneesta sakraaliarkkitehtuuristaan ja inhimillisestä suunnitteluotteestaan tunnettu Juha Leiviskä (1936–2023) oli suomalaisista arkkitehdeista kansainvälisimpiä. Monipuolinen arkkitehti ammensi vaikutteita erityisesti musiikista. Leiviskä kutsuttiin Suomen Arkkitehtiliiton kunniajäseneksi vuonna 2002.
Safan kunniajäseneksi on kutsuttu henkilöitä, jotka ovat huomattavalla tavalla edistäneet liiton tarkoitusperiä, suomalaista arkkitehtuuria sekä suomalaisen arkkitehtuurin näkyvyyttä.
“Juha Leiviskä oli aktiivinen, avoin ja ennakkoluuloton keskustelija, jonka syvällinen ajattelu ja myös kritiikki oli perusteltua ja johdonmukaista, yhtä tinkimätöntä kuin hänen arkkitehtuurinsa”, Safan puheenjohtaja Asko Takala sanoo.
“Tieto Juha Leiviskän poismenosta otettiin Safassa vastaan surullisena. Otamme osaa läheisten suruun”, Takala sanoo.
Juha Leiviskä on ainoa suomalainen, joka on saanut arvostetun tanskalaisen Carlsbergin arkkitehtuuripalkinnon (1995).
Huomattavan osan Leiviskän tuotannosta käsittävät hienovaraisesti toteutetut kirkkojen ja seurakuntakeskusten suunnittelu- tai entistämiskohteet – muun muassa Pyhän Tuomaan kirkko ja seurakuntakeskus Oulussa, Myyrmäen kirkko Vantaalla sekä Männistön Pyhän Johanneksen kirkko Kuopiossa.
Rakennusten sisätilojen suunnittelussa Leiviskän arkkitehtuurin keskeinen instrumentti oli valo. Leiviskälle myönnettiin kansainvälinen The Daylight Award -palkinto vuonna 2020. Palkinnon myöntäjien mukaan Leiviskän valonkäyttö on erityistä: se on kuin lähtöisin arkkitehtonisesta tilasta itsestään.
Hyvää ympäristöä ja onnellistuttavia tiloja
Arkkitehtiuutiset haastatteli Juha Leiviskää tämän täyttäessä 80 vuotta maaliskuussa 2016. Useilla kansallisilla ja kansainvälisillä kunniatohtoruuksilla, -jäsenyyksillä ja tunnustuksilla palkittu Leiviskä (mm. Pro Finlandia -mitali 1992, American Institute of Architects AIA kunniajäsen 1994, Ruotsin Prins Eugen -mitali 1994, Antonio Feltrinelli -palkinto 2008, Taiteen akateemikko 1996) luonnehti haastattelussa työtään vaatimattomasti:
”Eihän tämä nyt niin valtavaa ole ollut. Työni ovat olleet yleensä pienehköjä ja innostavia, se riittää.”
Valo, näkymät ja viihtyisyys olivat Leiviskän ohjenuorana niin pienen kuin suuren mittakaavan suunnittelussa.
”Minulle suunnittelutehtävät kasvavat aina ympäristöstä ja niistä ihmisistä, jotka rakennusta tulevat käyttämään. Esimerkiksi korttelit pitäisi minusta suunnitella aina asuntoplaaneista lähtien. Asemakaavatehtävissäkin intohimoni on nimenomaan asuntojen ja niistä avautuvien ympäristökontaktien tutkiminen. Oli asunto kuinka pieni tahansa, jokaiseen asuntoon pitää aina saada valoa ja näkymiä vähintään kahdesta suunnasta.”
”Arkkitehtuurin perimmäinen olemus on kautta vuosituhansien ollut sama: tehdä ihmisille hyvää ympäristöä ja onnellistuttavia tiloja”, Leiviskä muistutti Anni Vartolan haastattelussa.
Leiviskän läpimurtotyö oli Kouvolan kaupungintalo (arkkitehtuurikilpailun voitto 1964, valm. 1968) yhdessä Bertel Saarnion kanssa. Muita tunnettuja töitä olivat Vallilan kirjasto ja päiväkoti (Helsinki 1991), Saksan suurlähetystö (Helsinki 1993), Ad-Dar Cultural and Conference Center (Bethlehem 2005), Töölön kulttuurikeskus Sandels (Helsinki 2007), Svenska Social- och Kommunalhögskolan (Helsinki 2009) sekä Kipparintalo (Helsinki 2015).