Väitös: Miten Neuvostoliitolle luovutettu suomalainen kirkonkylä muuttui sovhoosin keskustaajamaksi?

1 joulukuun, 2023
Aalto-yliopisto, Kandidaattikeskus

Miten Neuvostoliitolle luovutettu suomalainen kirkonkylä muuttui sovhoosin keskustaajamaksi – Väitös Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta, arkkitehtuurin laitokselta

1.12.2023 klo 12:00 – 14:00
Kandidaattikeskus, Sali B, Aalto-yliopisto

Väitöskirjan nimi: Talot pysyvät, ihmiset vaihtuvat. Sosialistisen yhteiskunnan rakentaminen entisessä suomalaisessa Kurkijoen kirkonkylässä Neuvostoliitossa

Tohtoriopiskelija: Netta Böök
Vastaväittäjä: Prof. Maria Lähteenmäki, Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto
Kustos: Prof. Panu Savolainen, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, arkkitehtuurin laitos

Väitöstutkimus tarkastelee arkkitehtuurin historian näkökulmasta, mitä tapahtui Kurkijoen kunnan kirkonkylälle sen jälkeen, kun se luovutettiin Neuvostoliitolle talvi- ja jatkosodan seurauksena vuosina 1941 ja 1944. Millainen Suomen luovuttama rakennuskanta tarkkaan ottaen oli, ja miten neuvostojohto ja -viranomaiset suhtautuivat ”viholliskansan” rakennuksiin? Mitä ne kertoivat siirtolaisille aiemmista asukkaista ja heidän yhteiskunnastaan?

Koska Neuvostoliitossa valtio määritteli, millaista maaseudun ja sen arkkitehtuurin tuli olla, Kurkijoen seutu pyrittiin uudistamaan näiden ihanteiden mukaisesti. Maatilat yhdistettiin kolhooseiksi ja sovhooseiksi ja satoja rakennuksia siirrettiin. Poikkeuksena oli kunnan ehjä ja tiivis kirkonkylä, joka vastasi olennaisilta piirteiltään Stalinin kauden sosialistisen maaseututaajaman ihannetta. Tämä ja asema sovhoosin keskuskylänä takasivat rakennusten käytön ja säilymisen. Hruštšovin ja Brežnevin kausilla maaseudun ihanteeksi tuli tiivis, kaupunkimainen agrokaupunki, ja sellainen oli tarkoitus tehdä myös Kurkijoen taajamasta. Neuvostoliiton hajotessa se näytti silti edelleen vanhalta suomalaiselta kirkonkylältä, jota oli täydennetty vaatimattomilla uudisrakennuksilla.

Arkkitehtuurin historian alalla tutkimus on ensimmäinen, jossa selvitetään luovutetun Karjalan yksittäisen kylän kehitystä osana neuvostoyhteiskuntaa ja jossa äänen saavat myös suomalaisen kulttuurin aineelliset jäljet kohdanneet neuvostosiirtolaiset.

Tutkimuskohteena Kurkijoen entisen kirkonkylän tekee ainutlaatuiseksi se, että siellä on säilynyt poikkeuksellisen laaja sotaa edeltäneen ajan rakennuskanta, jonka vastaanottoa ja käyttöä tarkastelemalla avautuu näköaloja yksittäistä kylää laajempiin historian ilmiöihin ja pohjavirtoihin.

Yleisemmällä tasolla Kurkijoen tapaus osoittaa, että kulttuuriset katkokset ja järjestelmämuutokset jättävät pitkäkestoiset jälkensä niin rakennuksiin kuin ihmisiin. Keskitetty ja hierarkkinen suunnittelukäytäntö, jossa paikallisia olosuhteita ei ideologisista syistä oteta huomioon, voi johtaa valtavaan materiaalisten ja inhimillisten resurssien hukkaamiseen. Ihmisten muuttaminen olosuhteisiin, joihin ei voi itse juurikaan vaikuttaa ja joissa rakennuksiin ei synny omistussuhdetta, johtaa juurettomuuteen ja välinpitämättömyyteen rakennettua ympäristöä kohtaan.

Lue lisää tapahtumasta

Maaliskuu, 2024

Kategoria

Hae sivustolta: