Väitös arkkitehtuuri-, maisema- ja kaupunkitutkimuksen alalta: arkkitehti Helmi Kajaste

Väitöskirjan nimi: You see a lock anywhere? Elusive architectural boundaries of home detected through cinematic frames

Väittelijä: Helmi Kajaste
Vastaväittäjä: Professori Hannu Salmi, Turun yliopisto
Kustos: Professori Panu Savolainen, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu

Rajojen luominen on yksi arkkitehtuurin päätehtävistä. Keskustelu rajoista jää kuitenkin usein pintapuoliseksi, jos tarkastelu huomioi vain rajat sisä- ja ulkotilan tai yksityisen ja julkisen välillä. Viivat arkkitehtuuripiirustuksissa voivat vaikuttaa sosiaalisiin tilanteisiin, mutta erilaiset merkitykset saattavat pysyä piilossa, jos niistä ei ole totuttu keskustelemaan.

Tutkimus syventyy arkkitehtonisen rajan toimintaan ja merkityksiin ihmisten välisissä suhteissa. Tarkastelussa ovat erityisesti kodin rajat toisen maailmansodan jälkeisen modernismin aikana, jolloin laajat yhteiskunnalliset muutokset mahdollistivat elämän uudelleenjärjestelyn.

Elokuva-analyysien avulla tutkimus tarkastelee, mihin kodin rajoja tarvitaan, mitä tilanteita epäluotettavista rajoista seuraa ja kuinka rajat voivat sekä luoda vakautta että olla avoimia muutokselle.

Elokuva-analyyseissa esille nousee lesken hahmo. Lesken tilanne nähdään tutkimuksessa hetkenä, jolloin yhdenlainen elämäntyyli on päättynyt ja edessä on elämän ja asumisen uudelleenjärjestely ydinperhenarratiivin jälkeen. Tilanne myös osoittaa, kuinka arkkitehtoniset rajat toimivat ihmiselämän menestyksen mittarina. Asuntosuunnittelu edelleen usein olettaa perheellistä elämäntyyliä, vaikka näihin odotuksiin sopeutumaton henkilö olisi vapaa järjestämään elämänsä toisin.

Elokuvat tuovat myös esille, kuinka arkkitehtoniset rajat sekä tuottavat että heijastavat tilallista kaipausta. Ilman aitaa ruoho toisella puolella ei voisi olla vihreämpää. Rajat sisältävät vertailua ja haaveilua, mutta myös ajatuksen muutoksen mahdollisuudesta.

Tutkimus väittää, että arkkitehtoniset rajat ovat paljon monimutkaisempia kuin millaisina ne usein esitetään. Arkkitehtuuri voi luoda odotuksia tulevasta nojaten menneisyyden oletuksiin. Rajat luovat sekä pysyvyyttä että voivat toimia muutoksen välineinä. Menneisyyden elokuvat näyttävät, kuinka muutokseen on aiemmin suhtauduttu ja kuinka muutos on silloin rakennettu.

Tutkimus tarjoaa uusia välineitä arkkitehtuurin tottumusten ja konventioiden havaitsemiseen ja käsittelyyn. Vaikka lähtökohtana on syventää arkkitehtuurin teorian ymmärrystä rajoista, tutkimus avaa ovia myös elokuvatutkimuksen suuntaan.

Linkki väitöskirjan sähköiseen esittelykappaleeseen (esillä 10 päivää ennen väitöstä): Aaltodoc

Tapahtuma Aalto-yliopiston sivuilla.