Suomen Arkkitehtiliiton lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi rakennuksissa käytettävien energiamuotojen kertoimien lukuarvoista
Ympäristöministeriö on pyytänyt Suomen Arkkitehtiliitolta lausuntoa valtioneuvoston asetusluonnoksesta, joka koskee rakennuksissa käytettävien energiamuotojen kertoimien lukuarvoja. Samaan aikaan lausuntokierroksella ovat myös kaksi muuta asetusluonnosta, jotka liittyvät myös uudelleen laaditun EPBD-direktiivin toimeenpanoon. Rakentamislain 37 § antaa valtuudet näiden asetusten antamiseen.
Euroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikan keskeisiä sitoumuksia ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen sekä uusiutuvan energian paikan päällä tapahtuvan käytön maksimointi. Tavoitteena on myös päästötön rakennuskanta vuoteen 2050 mennessä. Uudelleen laadittu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi edellyttää päästöttömältä rakennukselta vähintään kymmenen prosenttia pienempää energiantarvetta kuin nykyisenlaisella uudella lähes nollaenergia-rakennuksella on.
Asetusluonnos mahdollistaisi jatkossa uudenlaisten energiayhteisöjen muodostamisen ja alueellisten kaukolämpölaitosten todellisen päästökertoimien käytön. Nämä molemmat ovat hyviä uudistuksia, jotka edistävät uusiutuvan energian käyttöä.
Eri energiamuotojen kertoimet pysyvät lähes nollaenergia rakennuksissa ennallaan, mutta päästäkseen tavoiteltavaksi päästöttömäksi rakennukseksi, on käytettävä uusia kertoimia, joissa on erikseen esitetty kertoimet uusiutuvalle ja uusiutumattomalle energialle. Pidämme ehdotusta monin tavoin ongelmallisena sääntelyn ymmärrettävyyden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Kertoimissa on myös sisällöllisiä ongelmia, kuten puun kertoimessa, joka on polttoaineena hyvä. Nykytiedon valossa kuitenkin puun polttaminen on hiilen syklin kannalta haastavaa. Puun ja biomassan poltolla on myös negatiivinen biodiversiteettivaikutus.
Kolmen asetuksen kokonaisuus ei muodosta aiempaa terävämpää ajuria energiankulutuksen vähentämiselle. Alueella, jossa uusiutuvan energian osuus kaukolämmössä on suuri, voi tulevaisuudessa rakentaa energiatehokkuudeltaan n. 25 % heikomman kohteen verrattuna kaupunkiin, jossa uusiutuvan energian osuus kaukolämmössä on pienempi. Rakennettavan kohteen energiatehokkuus olisi tällöin n. 15 % nykyisiä määräyksiä heikompi eli uudella laskennalla mahdollistetaan nykyvaatimuksia heikompi energiatehokkuus. Tavoitteena kuitenkin pitäisi olla energiatehokkuus ja energian käytön vähentäminen, mikä on yhteiskunnallisesti tärkeää. Lisäenergian, olipa se sitten uusiutuvaa tai uusiutumatonta, maksaa kuluttaja ja energian hinta yleensä kohoaa, kun energiankulutus nousee.
Uudisrakentamisessa energian käytön raja-arvot on helpompi saavuttaa kuin korjaamisessa, koska silloin on mahdollista vaikuttaa rakenteisiin ja energiamuodon valintaan suunnittelun alusta asti. Sääntelyn ei tule kuitenkaan johtaa uudisrakentamisen energiatehokkuusvaatimusten heikkenemiseen. Lausuntoehdotus mahdollistaisi nykyistä tasoa energiatehokkuudeltaan heikompien uudisrakennusten rakentamisen energiamuotokerrointen muuntelun avulla
Tavoitteet päästöttömyydestä ja energian kulutuksen määrästä ovat ristiriitaisia, koska asetusten kokonaisuudessa sekoitetaan energiamuodon hankinta ja rakennuksen energiatehokkuus toisiinsa. Energiatodistus ja energialuokka eivät enää kuvaa rakennuksen energiatehokkuutta vaan siihen tehtyjä energian hankintasopimuksia. Tilanteesta seuraa, ettei energiatodistuksen perusteella enää jatkossa voi arvioida rakennuksen energiankulutusta esimerkiksi asuntokaupan yhteydessä. Koska myös vihreä rahoitus on yleensä sidottu E-lukuun, muutos voi horjuttaa koko järjestelmän uskottavuutta ja hankaloittaa energiatehokkuuden taloudellisia kannusteita. Energiatehokkuuden mittarina toimivaa E-lukua soveltuvampi paikka verkkokohtaisten päästöerojen huomioimiselle ovat GWP-laskenta sekä käytönaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen laskenta, jotka nimenomaisesti kuvaavat ilmastovaikutuksia.a.
Sekavuutta aiheuttaa energiamuoto kertoimien alajako uusiutuviin ja uusiutumattomiin. Toki tämä mahdollistaa verkkokohtaisten ja kaukolämpölaitosten eri päästöttömyysasteilla tuotetun energia todellisten päästöjen huomioon ottamisen, mutta samalla se tekee kokonaisuudesta sekavan. Ehdotettujen energiamuoto kertoimien monipolvisuus vähentää E-luvun kuvaavuutta ja sitä kautta energiatodistuksen käytettävyyttä. E-luvun tulee kuvata rakennuksen fyysisiä energiatehokkuuteen liittyviä ominaisuuksia, eikä sen tule perustua sopimuksiin tai riippua laskenta-ajankohdasta.
Uusiutuvien ja uusiutumattomien energiamuotojen suhde on tuskin muuttumaton ja huolta aiheuttaa tiedon siiloutuminen loppukäyttäjälle. Kuinka uusiutuvan energian alkuperä ja järjestelyn pysyvyys varmennettaisiin ja kuinka sitä valvottaisiin? Ehdotetussa säädännössä on erittäin paljon tulkinnanvaraisuutta, joka vaarantaa lainsäädännön yhdenvertaisuuden. Eri alueilla sijaitsevat kiinteistöt olisivat tulevaisuudessa eriarvoisessa roolissa energiamääräysten näkökulmasta riippuen siitä, onko niiden mahdollista hyödyntää paljon uusiutuvaa energia käyttävää kaukolämpöä. Eriarvoisuutta aiheuttavat myös erilaiset omistusrakenteet. Asunto-osakeyhtiöiden sähkönhankinta kattaa ainoastaan kiinteistösähkön, vaikka energiatodistus kattaa myös käyttäjäsähkön. Myös eri toimijoiden mahdollisuudet hankkia alkuperätakuita vaihtelevat. Esimerkiksi kuluttajille tai taloyhtiöille alkuperätakuiden futuurien hankinta pitkille jaksoille ei ole tällä hetkellä mahdollista.
Tässä vaiheessa on parasta keskittyä pohtimaan tarkkojen raja-arvojen sijaan sitä, millä mekanismeilla laskentaa toteutetaan ja onko se toimiva. Raja-arvojahan voi aina kiristää, mutta laskentamekanismi on todennäköisesti pitkäikäisempi. Pitäisi välttää sitä, että lainsäädännön tuodessa uusia elementtejä käyttöön, vanhat jäävät päälle ja syntyy päällekkäisiä ohjausrakenteita. Pitäisi luopua jostakin, että ohjattaisiin kokonaisvaltaisemmin vähemmillä tunnusluvuilla. Tässä ei olla nyt onnistuttu. Kokonaisuus on sekava ja sitä on vaikea hahmottaa. Lainsäädännön tulee tuottaa selkeää ja ymmärrettävää toimintakulttuuria.
Helsingissä 13.6.2025
Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ry
Rakennussuunnittelun toimikunnan puolesta,
Heini Korpelainen,
erityisasiantuntija, SAFA