SAFAn kannanotto: Nousukausi syö arkkitehtuuria rakentamisesta

Henna Helander. Kuva: Kanerva Mantila.

Kaupungin paras vetovoimatekijä on arkkitehtuuri.

Viime vuosina rakentamisen määrä on ollut huipussaan, mutta asuntojen asuttavuus on heikentynyt. Rakennusten määrä on kasvanut, mutta rakennetun ympäristön viihtyisyys ei ole kasvanut. Jokaisen kaupungin kannattaisi laatia arkkitehtuuripoliittinen ohjelma, auttamaan omien arkkitehtonisten vahvuuksien tunnistamisessa, SAFAn puheenjohtaja Henna Helander toteaa Suomen Arkkitehtiliiton Arkkitehtipäivillä Kuopiossa 6.5. julkaisemassa kannanotossa.

Arkkitehtuuri on kulttuurin muoto, joka ympäröi ja muokkaa meidän elämäämme päivittäin. Arkkitehtuuri kuuluu kaikille, ja siten rakennettuun ympäristöömme liittyvän keskustelun tulee olla runsasta ja avointa. Yksityinen omistajuus ja rakennustoiminta on oleellista hyvinvoivalle kaupungille, mutta vain silloin kun se toimii samansuuntaisesti yleisen edun kanssa.

Yleisen edun varmistamiseksi rakennusvalvonta vaalii kaupunkikuvaa luvittamalla ja ohjaamalla. Lisäksi kaupungeille on määritetty yksinoikeus kaavoitukseen.

On tärkeää tiedostaa, minkälaisia rakennuksia luomme. Teemmekö niitä ihmisen arkea kohottamaan vai latistamaan? Ohjaavatko suunnittelua mekaaniset tunnusluvut? Onko arkkitehtuurille tilaa – herkkyydelle huomioida paikan vaatimukset ja ihmisten syvällisimmätkin tarpeet? Onneksi Suomessa on pitkä perinne rakentaa kauniita, sopusuhtaisia ja herkästi ympäristöönsä sopeutuvia arkirakennuksia: kouluja, uimahalleja, sairaaloita, ja asuinrakennuksia.

Jokaisen kaupungin tulisi tunnistaa omat arkkitehtoniset vahvuutensa. Niitä ovat muun muassa maiseman muotoihin sopeutetut rakennukset tai yhtenäiset kaupunginosat, katujärjestelmien hierarkia, siluetti ja voimarakennusten sijoittelu. Tai näkymälinjat, jotka sitovat merkittävät maisemat tai rakennukset ja aukiot yhteen. Kaupungin erityispiirteitä toki voivat olla myös esimerkiksi vanhat, harjakattoiset, pastellinsävyiset puutalot ruutukorttelissa ja kortteleita halkovat lehtipuukujanteet.

Jokaisen suomalaisen kaupungin kannattaisi tehdä oma arkkitehtuuripoliittinen ohjelmansa.

Suomen valtio julkaisi uuden arkkitehtuuripoliittisen ohjelmansa (Apoli 2021) viime vuonna. Jokaisen suomalaisen kaupungin kannattaisi tehdä oma arkkitehtuuripoliittinen ohjelmansa. Sitä laadittaessa voidaan käydä avointa keskustelua arkkitehtuurista ja siitä, millaista kaupunkia kaupunkilaiset pitävät tärkeänä. Ohjelmaan kaupunki voi kirjata rakennetun ympäristönsä ominaispiirteitä ja siten vahvistaa omia periaatteitaan ja identiteettiään. Tällaisia periaatteita voivat olla esimerkiksi avoimien ja arkkitehtuurikilpailujen järjestäminen keskeisistä rakennuksista tai kaupunginosista, tai Ruotsin mallin mukaisesti, kaupunginarkkitehdin viran perustaminen.

Olemme viime vuodet eläneet määrällisen rakentamisen kulta-aikaa. Asuntojen määrä on ollut huipussaan, mutta asuntojen asuttavuus on heikentynyt. Rakennusten määrä on kasvanut, mutta rakennetun ympäristön viihtyisyys ei ole kasvanut. Nousukaudella tunnusluvut ovat ohjanneet rakentamista, ja arkkitehtuurin perustekijät – kauneus, kestävyys ja toiminnallisuus – on monin paikoin sivuutettu.

Ilman arkkitehtuuria rakentaminen kääntyy itseään vastaan. Ympäristömme kestää jonkun verran huonoa rakentamista, mutta esimerkiksi huono ja epäviihtyisä katuympäristö tekee hiljalleen kaduista turvattomia, ja kadunvarsiliiketilojen vetovoima heikkenee.

Pienempikin kaupunki voi parantaa merkittävästi osaamistaan rakennetun ympäristön laadullisista ominaisuuksista. Käyttämällä hyödyksi arkkitehtitoimistojen osaamista kaupunkisuunnitteluun, rakennusvalvontaan ja rakennuttamiseen voidaan helposti löytää kaupunkiin uutta vetovoimaa.

Hae sivustolta:

X