Rakennustaide ja kuvataide

Turun Sibelius-museossa käytiin helmikuun alussa vilkasta keskustelua rakennustaiteen ja kuvataiteen suhteesta. Kyseessä oli vuotuinen Bryggman-seminaari, jossa aihetta tarkastelivat taiteen tutkija, rakennussuunnittelija, valtion kiinteistöjen ja taidepolitiikan edustaja, kaksi kuvataiteilijaa sekä Bryggman-säätiön asiamies. Onko rakennuskohteen rakennuttajan tai käyttäjän asia haluta rakennuksen ulko- tai sisätiloihin taidetta, tai olla haluamatta? Rakennuksen suunnittelijan asia? Kuvataiteilijan asia? Yhteiskunnan asia?

Aarhusin arkkitehtikoulun professori Ruth Baumeister esitteli tanskalaisen kuvataiteilijan Asger Jornin suhdetta arkkitehtuuriin. Jorn oli nuoruudessaan vaikuttunut Le Corbusierin kaksoisroolista arkkitehtina ja kuvataiteilijana ja pyrki ottamaan tiloja haltuun suurimuotoisella, julistemaisella ilmaisullaan. Myöhemmin Jorn kiinnostui pintojen ”ylikirjoittamisesta” – hän halusi taiteilijan jäljen kaikkiin pintoihin tavalla, jota 1900-luvun arkkitehtuurissa ei ollut nähty sitten jugendkauden. Ei ehkä yllätä, että tämä jälkimmäinen lähestymistapa ei juuri saavuttanut arkkitehtien suosiota. Jorn oli taiteilijaryhmä Cobran jäsen.

ALA-arkkitehtien Juho Grönholm pohdiskeli omassa esityksessään muutamien toimiston suunnittelemien kohteiden taideohjelmien merkitystä. Kristiansandin oopperatalon tilaajalla oli tavoitteena mittava taidekokonaisuus, joka tilattiin norjalaisilta taiteilijoilta. Seminaariyleisön näkökulmasta vaikutti siltä, että taide kytkeytyy rakennuksen eri sisätiloihin kiinnostavalla ja vierailuun houkuttelevalla tavalla. Rakenteilla olevan Helsingin keskuskirjaston taidehankinnat jäivät vielä salaisuudeksi. Grönholm piti outona ajatusta, että minkään kohteen tiloja pitäisi suunnitella uudelleen mahdollisen taidehankinnan takia. Arkkitehtuuri arkkitehtuurina ja taide taiteena.

Senaatti-kiinteistöjen arkkitehti Jari Auer esitteli työnantajansa taidepolitiikkaa. Valtion kiinteistöjä omistavaa organisaatiota koskee prosenttitaiteen tavoite. Koska omistajan on tarkoitus pitää kiinteistöt kiinnostavina potentiaalisia vuokralaisia ajatellen, omistaja pohtii taidehankintoja mahdollisen lisäarvon ja houkuttelevuuden näkökulmasta. Auttaako vuokralaisen löytämistä se, että rakennuksessa on oma taideohjelma? Vai onko ensisijaisesti kyse muista tekijöistä? Auer toimii parhaillaan myös Valtion taideteostoimikunnan puheenjohtajana ja saa siten pohtia rakennustaiteen ja kuvataiteen suhdetta koko maan laajuisesti.

Kuvataiteilija Leena Saarto kertoi turkulaisen taiteilijayhdistyksen Arten projektista Turun lääninvankilassa kesällä 2015. Taiteilijaryhmä sai yllätyksekseen vapaat kädet tyhjilleen jääneen punatiilirakennuksen täyttämiseen taideideoilla muutamaksi viikoksi. Hyvin erityinen miljöö, jossa oli yli sadan vuoden käytön jäljet, inspiroi taiteilijoita ja innosti kävijöitä niin, että jono kiersi tiilimuuria. Valtio pystyy siis tukemaan myös ex tempore -taidehankkeita, kun kaikki menee ns. nappiin. Toissa vuonna yksityiselle kiinteistöyritykselle myyty rakennus odottaa edelleen uudiskäyttöä.

Kuvataiteilija Aarne Jämsä sai kutsukilpailun kautta tehtäväkseen Kehäradan taidehankkeen lentoasemalla. Kyseessä on mittava teos juna-asemahallin molemmilla sivuilla. Jämsä kuvaili värikkäästi teoksen ”Helman heilahdus” piirustustyötä, johon liittyi sopivien tekstiilien etsintä kirpputoreilta. Jollakin kirpputorilla häntä oli arveltu transvestiitiksi. Kuvien piirtäminen oli vain osa tehtävää. Piirroksista suurennetut ja tulostetut paneelit piti saada kuljetetuksi tilaan ja turvallisesti kiinni louhitun hallin seiniin. Jämsän esitys antoi havainnollisen mielikuvan siitä monivaiheisuudesta, johon poikkeuksellisen suuren teoksen tekeminen johtaa.

Bryggman-säätiön asiamies Mikko Laaksonen kertoi seminaarin lopuksi Erik Bryggmanin kuvataideopinnoista lukioaikana sekä Bryggmanin ystävä- ja tuttavapiiriin kuuluneista taiteilijoista. Bryggmanin omiin töihin kuuluu joukko muistomerkkejä, jotka sijoittuvat arkkitehtuurin ja taiteen välimaastoon. Useimmat liittyvät sankarihautasuunnitelmiin. Kaksi muistomerkkiä sijaitsee Helsingissä: ”Veljeshauta” (Elias Ilkan kanssa) Vanhan kirkon puistossa sekä Maamme-laulun muistomerkki Kumpulassa.

Woldemar Baeckmanin suunnittelema Sibelius-museo täyttää 50 vuotta. Taidokasta betoniarkkitehtuuria kannattaa käydä tarkastelemassa. Museossa on esillä rakennuksen historiaan liittyvää aineistoa ensi loppiaiseen asti. Näyttelyssä voi äänestää siitä, onko kyseessä kamala laatikko vai ihana betonitalo.

Hae sivustolta: