Pieniä taloja, suuria tekoja
Arkkitehtuurissa koolla ei ole väliä, kirjoittaa Arkkitehti-lehden päätoimittaja Kristo Vesikansa Safan kesäkampanjan käynnistävässä blogikirjoituksessa.
Näennäisesti pienilläkin päätöksillä voi kertautuessaan olla tuntuvia yhteisvaikutuksia. Hyvä esimerkki on vuoden alussa voimaan tulleeseen rakentamislakiin sisältyvä kohta, joka mahdollistaa alle 30 neliön talousrakennuksen pystyttämisen ilman rakentamislupaa, kunhan vain noudattaa rakentamis- ja kaavamääräyksiä sekä rakennusjärjestystä.
Uudistuksen tavoitteena oli keventää byrokratiaa ja vapauttaa lupaviranomaisten niukkoja resursseja tärkeämpiin tehtäviin, mutta miten käy yhteiselle ympäristölle, kun kukaan ei enää valvo talousrakennusten sopivuutta siihen?
Uuden lain myötä monia rakennusvalvontaviranomaisille aiemmin kuuluneita vastuita siirtyi toisin sanoen yksityisille rakentajille, joilla ei usein ole juurikaan kokemusta talonrakennuksesta. Jäljelle jää käytännössä kaksi vaihtoehtoa: rakentaja voi joko palkata tuekseen ammattitaitoisen suunnittelijan, joka tuntee määräykset ja rakentamisprosessit, tai tilata tarvitsemansa rakennuksen suoraan valmistajalta, joka ottaa vastuun määräysten noudattamisesta. Talotehtaat ja rautakaupat ovatkin haistaneet uuden markkinan ja mainostavat nyt voimaperäisesti lakiuudistuksen mukaisiksi räätälöityjä vierasmajoja, aittoja, varastoja, saunoja ja autotalleja.
Kauppojen ja valmistajien verkkosivuja selaillessa tulee nopeasti epätoivoinen ole: eikö tarjolla ole mitään muuta kuin toinen toistaan kömpelömpiä harja- ja pulpettikattoisia laatikoita, joista osa on tuunattu perinteisen tyylin ystäville ja toiset modernimpaan makuun? Näiden hirvitysten en todellakaan haluaisi nähdä täyttävän pientalo- ja kesämökkitontteja!
Varmat suhteet ja huolitellut yksityiskohdat ovat siitä huolimatta yhtä tärkeitä kuin suuremmissakin suunnittelukohteissa.
Talousrakennuksen ei tietenkään tarvitse olla omaperäinen taideluomus, vaan useimmissa tapauksissa onnistuneempi lähtökohta on introvertti sivustakatsoja, joka antaa pääroolin varsinaiselle asuinrakennukselle. Varmat suhteet ja huolitellut yksityiskohdat ovat siitä huolimatta yhtä tärkeitä kuin suuremmissakin suunnittelukohteissa. Tälläkin sektorilla kaivattaisiin kipeästi ammattilaisten työpanosta, oli kyse sitten yksilöllisesti suunnitelluista rakennuksista tai sarjavalmisteisista vakiotyypeistä.
Asian havainnollistamiseksi olemme koonneet valikoiman Arkkitehti-lehdessä viime vuosina esiteltyjä pikkurakennuksia. Aivan kaikki eivät mahdu rakentamislain mukaiseen 30 neliön raamiin, mutta ne havainnollistavat yhtä lailla rakennustyypin arkkitehtonista potentiaalia. Osa esimerkeistä on räätälöity paikan olosuhteisiin ja tilaajan yksilöllisiin tarpeisiin; toiset taas on ajateltu sarjatuotannon prototyypeiksi. Molemmissa tapauksissa osaavan suunnittelun edut käyvät selvästi esiin: kun tilaa ei ole senttiäkään tuhlattavaksi, ammattilaisen työpanos maksaa itsensä takaisin tilatehokkuuden ja oivaltavien yksityiskohtien kautta, puhumattakaan esteettisen kokemuksen tarjoamista arvoista. Kokeellisiin ratkaisuihin, kuten massiivisiin seinärakenteisiin, ovat monesti kannustaneet myös pysyviä asuinrakennuksia väljemmät rakennusmääräykset.
Valikoima osoittaa myös sen, ettei pienen koon tarvitse kahlita arkkitehtonista ilmaisua – mukaan on mahtunut niin eteerinen Hammoc, futuristinen Ufo kuin arkaainen savusaunakin. Arkkitehtuurissa koolla ei todellakaan ole väliä.
Kristo Vesikansa
Arkkitehti-lehden päätoimittaja
Kuvassa Miniasunto (Mikko Heikkinen, 2021, kuva: Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen), Hammoc-safarimökki (NERVIN arkkitehtuuri, 2022, kuva: Tuuli Kanerva), Savusauna (Livady, 2018, kuva: Livady) ja Sauna Tuomisaari (Erkko Aarti, 2023, kuva: Erkko Aarti).