Maankäyttö- ja rakennuslaki on liian arvokas kiireellä pilattavaksi
Maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksesta eduskuntaan on menossa päätettäväksi vain rakennuslaki. Jo joulukuun 2021 lausuntoversiossa rakentamista koskevissa säännöksissä sekä kaavoitusta ja rakentamista koskevien osioiden yhteensovittamisessa oli merkittäviä puutteita. Lain uusimmassa versiossa rakentamisen sääntely on entistä kauempana MRL:ssa laille ja maankäytön suunnittelulle asetettujen tavoitteiden hengestä, Aila Korpivaara kirjoittaa Safan blogissa.
Aila Korpivaara
Maankäyttö- ja rakennuslaki on keskeinen yhdyskuntien, elinympäristöjen ja rakennusten suunnittelua, kehittämistä, toteutusta ja käyttöä ohjaava laki. Se turvaa kansalaisten osallistumismahdollisuudet asioiden valmisteluun, määrittää vähimmäisvaatimukset suunnittelun ja toteutuksen laadulle sekä asettaa kelpoisuusehdot eri toimijoiden asiantuntemukselle. Laki määrittää myös alueidenkäytön suunnittelua ja rakentamisen viranomaisvalvontaa koskevia toimintatapoja sekä eri osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia.
MRL:n alkuosassa asetetut alueiden käytön suunnittelun tavoitteet ja kaavojen sisältövaatimukset toteutuvat viime kädessä rakentamisen kautta. Yhdyskuntien toimivuus ja viihtyisyys sekä rakennetun ympäristön kauneus ja kulttuuriarvojen vaaliminen toteutuvat vain, jos ne välittyvät käytännön rakentamiseen myös rakentamiselle asetettujen vaatimusten kautta.
Ilman avointa, laajaa ja ammatillista vuorovaikutusta ei synny hyväksyttävää, hyvälaatuiseen ja vähähiiliseen rakentamiseen kannustavaa, pitkäaikaista ja selkeää sääntelykokonaisuutta.
Näin merkittävää lainsäädäntöä ei pidä valmistella vain virkamiesvoimin. Rakennus- ja kiinteistöalan, suunnittelusektorin, kuntakentän ja oikeuslaitoksen lausunnoisaaan esittämää yhtenäistä, perusteltua ja rakentavaa kritiikkiä on otettu huomioon vain sattumanvaraisesti. Ilman avointa, laajaa ja ammatillista vuorovaikutusta ei synny hyväksyttävää, hyvälaatuiseen ja vähähiiliseen rakentamiseen kannustavaa, pitkäaikaista ja selkeää sääntelykokonaisuutta.
Rakentamiselle asetetut vaatimukset ovat erittäin epäselvät
Perustelutekstistä ei selviä, miksi nykyiset MRL:n 117§:ssä selkeät rakentamiselle asetettavat vaatimukset on hajoitettu ja ilmaistu epäselvästi. Lausuntoversiossa kahtiajakoa perusteltiin: ”koska kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimusten täyttyminen tulisi harkittavaksi sijoittamisluvan yhteydessä, asiat on siirrettävä teknisiä vaatimuksia koskevasta luvusta rakentamista koskevaan lukuun. ” Tämän seurauksena sekä 5§ Rakentamisen ohjauksen lähtökohdat että 19§ Rakentamiselle asetettavat vaatimukset ovat vajavaisia ja epäselviä vaatimusten kuvaamisessaan.
Rakentamiselle asetettavien vaatimusten jakaminen kahteen kategoriaan ei ole perusteltua. Kaikki rakentamiselle asetettavat vaatimukset ovat tavallaan myös suunnitteluohjeita. Esimerkiksi lämmöneristeille asetettujen vaatimusten täyttyminen ja niiden soveltuvuus käyttötarkoitukseensa huomioidaan rakenteiden lämpötekniseen suunnitteluun oleellisena osana kuuluvassa rakenteiden lämmöneristyksen suunnittelussa. Rakennuksen sijoittumisen suunnittelussa ja sen hyväksymisessä rakennushankkeeseen ryhtyvän ja viranomaisen on hallittava ja otettava huomioon muun muassa maisemallisten tekijöiden lisäksi lukuisia teknisiä ominaisuuksia ja niitä koskevia vaatimuksia.
On keinotekoista kutsua vaikkapa lujuutta, vakautta ja paloturvallisuutta koskevia vaatimuksia olennaisiksi teknisiksi vaatimuksiksi vain sillä perusteella, että ne sijoitetaan lukuun, jonka nimi on ‘olennaiset tekniset vaatimukset’. Mikään muu pohjoismaa ei erottele tällä tavoina rakentamiselle asetettavia vaatimuksia.
Kaikkien rakentamista koskevien vaatimusten tulee sijaita laissa kokonaisuutena ja niiden tulee olla niin selkeät, että hankkeeseen ryhtyvä pystyy ennalta varmistamaan, mitä vaatimuksia laki rakentamiselle asettaa.
Lain on kannustettava hyvään suunnitteluun ja toteutukseen
Maankäyttöä ja rakentamista koskeva laki ohjaa tarkentuvaa suunnittelua. Alueiden käytön suunnittelulle asetetuissa tavoitteissa edistetään mm. turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista. Alueiden käytön suunnittelulle asetetuissa tavoitteissa edistetään muun muassa rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista. Rakennussuunnittelun osalta tämä tavoite toteutuu vain samansuuntaisten rakentamiselle asetettavien vaatimusten avulla. Rakentamisen lupaviranomaisen tehtävänä on osaltaan ohjata ja valvoa myös kaavoituksen tavoitteiden toteutumista, kun hän työssään valvoo rakentamisille asetettujen vaatimusten toteutumista.
