Kodit, korttelit ja kaupungit

Riitta Jalkanen.
Riitta Jalkanen.

Rakennus- ja asuntotyypistö on monipuolisempaa kuin Suomessa, etenkin erilaisten pientalotyyppien tuoman lisän vuoksi.

Kööpenhamina kasvaa kovaa vauhtia. Arviolta 30 % Tanskan ruokakunnista asuu Kööpenhaminan suuralueella ja joka kuukausi sinne muuttaa 1000 ihmistä lisää. Muuttoliike edellyttää uusien asuntojen rakentamista ja tonttien hinnat ja rakennuskustannukset nousevat. Syntyy muillekin pohjoismaiden pääkaupungeille tuttuja ongelmia. Kohtuuhintaisten asuntojen tuotanto vaikeutuu ja alueet eriytyvät; keskeisille alueille rakennetaan korkeatasoisia asuinalueita varakkaille, kun taas vähävaraiset joutuvat muuttamaan kaukaisiin lähiöihin tai naapurikuntiin.Rakentamispaineessa alueiden tiiveyttä kasvatetaan, samoin rakennusten korkeutta. Tämä tapahtuu usein julkisten tilojen, asuntojen ja arkkitehtuurin laadun kustannuksella.

Peder Duelund Mortensenin kirja Hjem, Bebyggelser, By antaa käsityksen siitä, mihin suuntaan asuntorakentaminen Kööpenhaminassa on kehittymässä. Se pohjautuu näyttelyyn The Royal Danish Academy of Fine Artsissa 2015. Kirjassa kuvataan 36 Kööpenhaminan keskustaan ja esikaupunkeihin sijoittuvaa projektia. Monet projekteista ovat nyt rakenteilla eri puolilla kaupunkia.

Kirjassa annetaan melko pessimistinen kuva asuntorakentamisesta Tanskassa. Nykyistä määrällisiin tavoitteisiin ja taloudellisiin voittoihin tähtäävää asuntorakentamista verrataan 1970 ja –80-lukujen kokeellisiin ratkaisuihin kuten ihmislähtöiseen matala tiivis -rakentamiseen ja yhteisölliseen solidaarisuuteen perustuviin hankkeisiin.

Kaupunkirakentamisen ihanteet muuttuvat

Keskustassa on rakenteilla suuria asuin- ja työpaikka-alueita, entiset satama-alueet Nordhavnen ja Sydhavnen sekä Ørestaden. Ørestadenissa ja Nordhavnenissa näkyvät erilaiset suunnitteluihanteet. Ørestadenissa rakennukset ovat suuria, rakentamistapa avoin ja kaupunkitilat avaria. Nordhavnenissa on palattu perinteiseen pienipiirteiseen korttelirakenteeseen, jossa julkiset tilat korostuvat. Ørestadenissa kaupalliset palvelut kahviloita myöten sijaitsevat suuressa sisäänpäin kääntyneessä ostoskeskuksessa, Norhavnenissa taas palvelut ohjataan määrätietoisesti asuinrakennusten pohjakerroksiin.

Ørestadenissakin puhaltavat nyt muutoksen tuulet. Tegnestuen Vandkunstenin yleissuunnitelmassa Arena-kortteliin keskeisenä lähtökohtana on pienimittakaavainen asumisympäristö. Vapaarahoitteiset ja tuetut asunnot sijoitetaan samoihin kortteleihin, mikä on ollut poikkeuksellista Tanskassa. Asuntojen hinnat pyritään pitämään alhaalla teollisen tuotannon avulla. Asunnot kootaan rakennuspaikalla tehtaalla valmistetuista 50 m2:n tilaelementeistä.

Esikaupunkialueilla on pienehköjä täydennysalueita, raideliikenneasemien ympäristöjä tiivistetään ja lähiöitä uudistetaan. 1960–70-lukujen lähiöissä Ellebossa ja Grønby Strandissa betonijulkisivut korvataan uusilla keveillä julkisivuilla, joihin liittyy parvekkeita ja talvipuutarhoja. Katoille tehdään uusia huoneistoja tai kattopuutarhoja. Sosiaalisista ongelmistaan tunnetussa Grønby Strandissa saneeraus ulotetaan laajalti myös ympäristöön, pyrkimyksenä luoda alueelle uusi imago.

Rakentaminen Kööpenhaminassa on tehokasta ja tiivistä, mutta mittakaava on maltillinen. Tanska on aina ollut pientalomaa, mutta silti rivitalojen ja townhousien osuus myös keskeisillä alueilla yllättää. Kun kerros- ja pientaloja on sijoitettu lomittain, syntyy parhaimmillaan vaihtelevaa, monimuotoista ympäristöä, kuten Arena-korttelissa. Kerrostalot alueilla ovat pääosin 4–7-kerroksisia.

Asuntoratkaisuissa näkyy väljyys

Kirjoittaja pitää nykyistä asuntorakentamista pragmaattisena ja spekulatiivisena. Rakennuksissa ja asunnoissa toistuvat harvat vakiintuneet perustyypit. Kokeellisia ratkaisuja löytyy keskustan arvostetuilta alueilla, kun vanhoja rakennuksia on muutettu asunto- ja liikekäyttöön tai laajennettu. Hyvinä esimerkkeinä esitellään Coben ja Praksis Architects -toimiston siilot Nordhavnenissa ja Dorte Mandrupin osittain urheiluhallin päälle rakennetut asunnot Fredriksbergissä.

Täysin ei pessimistiseen arvioon voi kuitenkaan yhtyä. Rakennus- ja asuntotyypistö on monipuolisempaa kuin Suomessa, etenkin erilaisten pientalotyyppien tuoman lisän vuoksi. Pientaloissa kolmikerroksiset asunnot ovat yleisimpiä, myös 2- ja 4-kerroksisia esiintyy erilaisina ratkaisuina.

1990-luvulta alkaen on vaadittu että Kööpenhaminaan rakennettujen asuntojen tulee olla keskimäärin 95 m2:n suuruisia. 25 % asunnoista on voinut saada poikkeuksen säännöstä. Nyt halutaan lisätä osuus 50 %:iin, jotta saavutetaan uusien asuntojen määrälliset tavoitteet ja saadaan halvempia asuntoja markkinoille. Ero Helsingin uusien asuntojen kokoon on dramaattinen. Vuosina 2014–18 Helsingissä valmistuneiden kerrostaloasuntojen keskipinta-ala on 54.7 m2, yksiöiden osuus uusista asunnoista 22 %. Lisäneliöt eivät ole kuitenkaan juurikaan tuottaneet uusia ratkaisuja esimerkiksi työskentelyyn asunnossa tai kahden sukupolven asuntoja. Kirjassa peräänkuulutetaan asuntoihin lisää joustavuutta.

Kirja tarjoaa hyvän mahdollisuuden vertailla suomalaista ja tanskalaista asuntorakentamista. Aineisto on havainnollista etenkin asuntojen osalta. Alueiden sijainti Kööpenhaminassa esitetään, mutta valitettavasti ei niiden liittymistä ympäristöön eikä toteutusaikatauluja. Sille, joka haluaa tutustua paikan päällä Kööpenhaminan rakentamiseen, kirja antaa viitteitä siitä minne mennä.

Riitta Jalkanen 

Lähteet: 
Peder Duelund Mortensen: Hjem, Bebyggelser, By. 2020. 408 s.

Hae sivustolta:

X