Hyvä vastaan parempi?

kuva: Irmeli Jung

Ympäristön ja kulttuurin kannalta kestävän ja kauniin miljöön suunnittelussa on paljon työtä, ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitsemme ensisijaisesti vakaat toimintaolosuhteet.

Suomen maankäytön suunnittelun ja ohjauksen järjestelmää ihaillaan maailmanlaajuisesti. Kansainvälisissä maankäytön ja kaupunkisuunnittelun projekteissa olen kuullut ulkomaisten kollegojen kehuja kaavoitusjärjestelmästämme. Useaan otteeseen olen selittänyt suomalaisen kaavoitusjärjestelmän piirteitä ulkomailla paikallisten kaavoittajien ja median käyttöön, esimerkillisenä vertailukohteena. Jokainen suomalainen maankäytön suunnitteluun perehtynyt arkkitehti tai ansioitunut kaavoittaja voisi niin halutessaan harjoittaa asiantuntijakonsultoinnin vientiä. Hyvä maine on loistava vientivaltti.

Vuosikymmenten saatossa hioutunut ja hyvin tuntemamme järjestelmä on nyt mittavien uudistusten kohteena ja sen pitäisi kiinnostaa kaikkia. Uudistuvan Maankäyttö- ja rakennuslain pykäläluonnoksen säännöksistä osa on nykyisen lain maakuntakaavaa, yleiskaavaa ja asemakaavaa koskevissa pykälissä. Mukana on kieltämättä myös useita hyviä uudistuksia. Esimerkiksi säännös, jonka mukaan kaavan voimaantulon edellytyksenä olisi, että kaava on saatettu osaksi valtakunnallista maankäyttöjärjestelmää ja on julkisesti järjestelmästä saatavissa. Ei enää kuntakohtaisilla verkkosivuilla seilaamista – sen kun vaan nettiosoite auki ja zoomaamaan! Tämä tulee varmasti säästämään niin hankkeen osapuolien kuin viranomaisten aikaa, kunhan järjestelmään viennissä ei kestä kohtuuttoman pitkään. Useat suunnittelijat pitävät myös yleiskaavan ja asemakaavan korvaamista kaupunkiseutukaavalla ja kuntakaavalla hyvänä uudistuksena. Uudistuksen alaisena on toki termien lisäksi myös paljon muuta.

Suomen tiheimmin rakennetun alueen arkkitehtina voin todeta, että ajatus kuntakaavan ajantasaisuuden pakollisesta arvioinnista kymmenen vuoden välein herättää aiheellisen pelon rakennusprojektien viivästymisestä. Kuntakaavaa ei nimittäin voi käyttää rakennusluvan perusteena, jos arviointia ei ole tehty, vieläpä niin, että arvioitava alue muodostaa arvioinnin kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Siinä sitten viranomaiset miettivät vanha kaavanriekale käsissään, mikä on tarkoituksenmukaista. Kymmenen vuotta on kaupungin rakentumisessa suhteellinen aika. Kun kaavan voimaantulon jälkeen hanketta viivästyttänyt talouden sykli tai rahoitushaku olisi selätetty, tulisi odottaa vielä ajantasaisuuden arviointia. Takaako laki, missä ajassa tämä arviointi tapahtuu? Käytännössähän koko pääkaupunkiseutu ja koko Suomi olisi syklisesti ajantasaisuuden arvioinnin kohteena, jolloin rakennuslupaa ei voisi jättää. Asuinalueiden kehityksessä avainhankkeiden viivästyminen kahdella-kolmella vuodella voi käynnistää epätoivottavien korjausliikkeiden ketjun yksityisen sektorin ja asukkaiden äänestäessä jaloillaan. Tämän seurauksia ei niin vain korjatakaan.

Kuinka monta vuotta odotamme oikeudellisia ennakkotapauksia ja uuden järjestelmän vakiintumista? Kenen kustannuksiksi pykälämuutosten seuraukset lopulta koituvat ja joudutaanko kustannuspaineessa säästämään – kuten jo nyt usein käy – arkkitehtuurista ja ratkaisujen laadusta? Voidaanko lakimuutoksilla ylipäänsä korjata perimmäisiä ongelmia maankäytön suunnittelussa – ihmisluonnon heikkouksia, kuten yhteistyökyvyttömyyttä, vinoutunutta tulkintaa ja yksipuolista oman edun ajamista? Voisiko pykälien muuttamisen voimavarat keskittää tavoitteiden päivittämiseen, tarkentamiseen ja epäkohtien poistamiseen koko instrumentin uudelleen keksimisen sijaan? Ympäristön ja kulttuurin kannalta kestävän ja kauniin miljöön suunnittelussa on paljon työtä, ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitsemme ensisijaisesti vakaat toimintaolosuhteet.

On ensiarvoisen tärkeää, että esitettyä pykäläluonnosta kommentoisivat kaavoittajien lisäksi hankekehityksen ja rakennussuunnittelun parissa työskentelevät arkkitehdit. Vain koko suunnitteluketjun näkemykset kerättyämme voimme taata, että uudistuksen tavoitteet toteutuvat.

Ympäristöministeriö pyytää kommentteja uutta alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää koskevista alustavista pykäläluonnoksista ja niiden perusteluista. Kollega, käytä siis hetki aikaa tulevaisuudellesi, tutustu ja kommentoi perjantaihin 22.11. mennessä!

Kommentoi täällä

Elizaveta Parkkonen, arkkitehti SAFA, Helsingin ja Uudenmaan arkkitehdit SAFA johtokunnan jäsen

Hae sivustolta:

X