”Kun sä kerran oot arkkitehti niin onks toi talo sun mielestä kaunis?” Harva kysymys saa sappeni kiehumaan yhtä usein. Kysyjän mielestä rakennus on todennäköisesti ”ruma”, mutta hän odottaa väitettä, että on se kaunis. Vakiovastaukseni, että talojen ulkonäöstä keskusteleminen on harhaanjohtavaa ja turhaa, aiheuttaa ihmetystä. Eikö arkkitehtien kuulu nimenomaan miettiä, miltä talot näyttävät?
Tiedotusvälineet kyselevät säännöllisin väliajoin, mikä on Helsingin rumin rakennus. Juttujen menestys on taattu, ja kansa todistaa, että Alvar Aalto on yliarvostettu. Hometaloista syntyy aina myyvä uutinen. Muutoin arkkitehtuurikritiikki tai ylipäänsä keskustelu rakennetusta ympäristöstä on mediassa harvinaista herkkua.
Marginalisoivatko arkkitehdit itse itsensä?
Syötiksi lehdistölle SAFA perusti uuden palkinnon, mikä oli erinomainen idea. Mutta kuinka kävikään: säännöillä rajattiin palkittavan kohteen tyyppi erittäin kapeaksi. Ensimmäisen Finlandian sai näyttävä ja jo muutenkin julkisuutta saanut taidemuseorakennus, kaunis monumentti.
Guggenheim-kilpailun finalistiehdotukset ovat olleet monille kaupunkilaisille pettymys, kun ne eivät olleetkaan heepnaadilla lyöviä Zaha-Gehryjä. Arkkitehtikunnan enemmistöä on kiinnostanut vain talon suunnittelu, ei itse hankkeen monisärmäinen problematiikka.
Samaan aikaan ammattikunta vaikeroi vuodesta toiseen, ettei arkkitehteja arvosteta eikä suunnittelusta makseta kunnolla. Tietojärjestelmäarkkitehtien, insinöörien, lääkärien tai juristien, jopa ekonomistien osaamiseen luotetaan eikä heidän palkkioitaan kyseenalaisteta. Pääministerin toimintatapaa luonnehditaan ”insinöörimäiseksi”, mitä pidetään kohteliaisuutena. Miten makaisi maa, jos valtioneuvoston johtamismallia kuvattaisiin ”arkkitehdin tyyliksi”?
Ulkonäkö vai sisältö?
Kovan sektorin machoammattikuntien joukossa arkkitehti on kuin nainen, jonka euro on 80 senttiä. Kun miehiä karakterisoidaan vahvoiksi, määrätietoisiksi ja luonteviksi, naiset ovat määräileviä, oikuttelevia ja turhamaisia homssuja. Naista arvostellaan aina ensin ulkonäön perusteella, miestä sen mukaan, mitä hän sanoo.
Auttaisiko ammattikuntaa sukupuolenvaihdos? Keskityttäisiin sisältöön ja prosessiin eikä ulkonäköön. Huolehdittaisiin jatkuvan koulutuksen laaja-alaisuudesta. Tehtäisiin entistä enemmän yhteistyötä muiden alojen asiantuntijoiden kanssa. Pohdittaisiin toimintaympäristön muutoksia ja niiden vaikutuksia omaan työhön. Otettaisiin kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin: energiavallankumous, vanhustenhoito, globalisaatio, ulkoistaminen, robotisaatio, pätkätyöt… Tuotaisiin kysymyksiä asialistalle. Millaisia investointeja tarvitaan juuri nyt? Kyseenalaistettaisiin poliittisesti korrekteja hokemia. Miksi kiinteistökaupassa useimmat käyttävät välittäjää, mutta jokainen uskoo olevansa kaupunkisuunnittelun asiantuntija?