Vanhan Rauman kaavoitusarkkitehdit Henri Raitio ja Mervi Tammi kertovat, miten elävää historiallista kaupunkia kaavoitetaan.
Vanhassa Raumassa käytetään niin sanottua koukullista jalkaränniä ja syöksytorvea, jonka mutka on tehty kolmesta osasta. — syöksytorvi asennetaan seinään kiinnitettävään koukkuun ja sidotaan rautalangalla kiinni. Nykyisin koukut ruuvataan kiinni, aikaisemmin ne lyötiin seinään.
Muun muassa näin neuvotaan Vanhan Rauman asukkaita vuonna 2018 ilmestyneessä kirjasessa Vanha Rauma. Säilyttämisestä ja tekemisestä.
Nimenomaan neuvotaan, sillä vaikka iso osa Vanhan Rauman rakennuksista on suojeltu, läheskään kaikki eivät ole. Asemakaavassa ei myöskään kovin yksityiskohtaisesti määritellä, mitä Vanhan Rauman tonteilla saa ja mitä ei saa tehdä.
Tähän kirjan kirjoittajat, Vanhan Rauman kaavoitusarkkitehdit Henri Raitio ja Mervi Tammi, toivovat nyt muutosta, sillä käynnissä on Vanhan Rauman asemakaavan uudistus. Nykyinen kaava on vuodelta 1981 ja monin osin vanhentunut.
Haastavaksi työn tekee se, että Vanha Rauma on poikkeuksellisen laaja säilynyt puukaupunki, jonka katuverkko periytyy osin keskiajalta ja jossa jokainen tontti ja rakennus on erilainen.
”Suomalaiset kaupungit usein paloivat, ja niihin tehtiin reformeja. Raumalla näin ei käynyt, siinä mielessä se on aika ainutlaatuinen”, Henri Raitio sanoo.
Vanha Rauma on lisäksi Unescon maailmanperintökohde, mikä tuo oman lisänsä suunnitteluun. Maailmanperintökohteen kaavatyön tulee olla ”esimerkillistä ja esimerkkinä muille vastaaville kohteille”, Mervi Tammi kuvaa.
Vaikka suojelun merkitys pääsääntöisesti ymmärretään, on tärkeää kirjata asiat myös kaavaan.
Vanhan Rauman vanhimmat hirsirakenteet ovat todennäköisesti 1600-luvulta, jolloin kaupunki viimeisen kerran paloi. Suurin osa julkisivuista on modifioitu 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ja liiketilat sotien jälkeen, mutta vanhoja rakenteita ja yksityiskohtia löytyy edelleen paljon.
”Paloa edeltäneitä keskiaikaisia kellareitakin on yhä käytössä huomattava määrä”, Raitio sanoo.
Uudistuspyrkimyksiä Raumallakin oli, mutta ne eivät koskaan toteutuneet. Vanhan kaupungin yli oli olemassa ruutukaava 1800-luvulla, ”mutta raumalaiset eivät suostuneet siihen. Keploteltiin olemassa olevien talojen kanssa, tuettiin kattoja, laajennettiin,niin ei tarvinnut rakentaa uuden kaavan mukaan”, Tammi sanoo.
Vielä pitkälti 1900-luvun puolella suunniteltiin, että vain katuverkosto säilytettäisiin, mutta talot saisi purkaa. Vasta vuoden 1981 kaavassa suojeltiin rakennuksia.
Kaupunki alkoi laajentua Vanhan Rauman ulkopuolelle oikeastaan vasta 1800-luvun puolivälissä, Tammi kertoo. Myöhemmin rakennuksia suojelivat pienet tontit: yhden kerrostalon rakentamiseksi rakennusliikkeen olisi pitänyt saada haltuunsa monta tonttia.
Kaavauudistus on suurtyö
Vanhan Rauman asemakaavauudistuksesta vastaavat Tammi ja Raitio. Työtä johtaa Rauman kaavoitusjohtaja Juha Eskolin.
Raitio toimii lisäksi asemakaavan toteuttamista ohjaavan Vanhan Rauman erityiselimen esittelijänä eli valmistelee lausunnot alueen rakennuslupahankkeista. Tammi ja Raitio ovat tähän syksyyn asti toimineet myös Vanhan Rauman sekä läheisen Sammallahdenmäen pronssikautisen kalmistoalueen maailmanperintökoordinaattoreina.
Jotain asemakaavatyön mittavuudesta kertoo, että osana uudistusprosessia Tammi ja Raitio käyvät jokaisella alueen kahdesta ja puolesta sadasta tontista ja pyrkivät keskustelemaan kaikkien kiinteistönomistajien ja liikkeenharjoittajien kanssa.
Pääsääntöisesti rakennusperinnön arvo ja suojelun merkitys ymmärretään Tammen ja Raition mukaan hyvin. Yksilöllisiä eroja kuitenkin on, ja neuvontaa tarvitaan – ja halutaan.
”Harrastuneen asiakkaan kanssa voidaan keskustella pitkään postilaatikon luukusta, pitäisikö sen olla messinkinen vai maalattu, ja toinen lätkäisee katujulkisivuun muovilaatikon enempää miettimättä”, Raitio kuvaa.
Uuteen kaavaan on tarkoitus tulla laajat rakennustapaohjeet, jotka ovat sitovia. Viime kädessä kaavasta ja sen sisällöstä päättää kaupunginvaltuusto, Raitio muistuttaa.
Vaikka suojelun merkitys pääsääntöisesti ymmärretään, on tärkeää kirjata asiat myös kaavaan, Raitio ja Tammi korostavat. Se parantaa ihmisten oikeusturvaa, tasapuolista kohtelua ja selkeyttää hallintoa.
”Kaava on kokonaisvaltainen pitkän tähtäimen suunnitelma. Jollei ole suunnitelmaa, ja lähdetään menemään väärään suuntaan, voidaan herätä myöhemmin ja huomata, ettei mitään ole enää tehtävissä”, Raitio sanoo. ”On selvää, että muutosta tapahtuu, mutta sen pitää olla tiedostettua ja hallittua, etenkin Vanhan Rauman kaltaisella alueella.”
Arvostukset muuttuvat
Suurin osa Vanhan Rauman rakennuksista on nykykäsityksen mukaan arvokkaita. Vuoden 1981 kaavassa niistä on suojeltu vain noin 60 prosenttia.
Neljässäkymmenessä vuodessa arvot ja asenteet ovat ehtineet muuttua. Kun nykyistä kaavaa 1970-luvulla valmisteltiin, esimerkiksi 1900-luvun alun jugendjulkisivuja ei pidetty Vanhaan Raumaan sopivina, vaan kaava ohjasi niiden palauttamiseen uusrenessanssityylisiksi. Myöskään moderneja kivitaloja ei osattu pitää suojelemisen arvoisina.
Raition ja Tammen lähtökohta on toinen. Vaikka Vanhan Rauman historia ulottuu keskiajalle, se ei tarkoita myöhempien aikojen jälkien hävittämistä, vielä vähemmän niiden korvaamista menneisyyden jäljitelmillä. Valkoinen funkkistalo 1930-luvulta tai 1940-luvun elokuvateatteri ovat osa kaupunki kuvaa siinä missä 1600-luvulta peräisin oleva puuportti.
Kaavauudistusta valmistellessaan Raitio ja Tammi ovatkin joutuneet pohtimaan paljon laadun määritelmää. Millä perusteella ja mitä pitäisi säilyttää ja mikä joutaa mennä?
Yhtenä kriteerinä voi pitää käsityöperinteen jatkumoa.
”Vaikka olisi kyse oman aikansa standardiikkunasta, niin jos se on laadukkaasti tehty puusepäntyönä, se on arvokas osa kerroksellisuutta. Toisaalta taas 1980-luvun ikkuna voi olla suhteiltaan ja materiaaleiltaan väärä ja laadultaan heikko”, Raitio miettii.
Vielä 1960-luvulla vanhoja puukaupunkeja ei suuresti arvostettu, vaan iso osa niistä purettiin. Nyt uhattuna puolestaan on moderni, 1950–80-lukujen rakennuskanta, jota raivataan uusien, ”tehokkaampien” rakennusten ja tiiviimmän kaupunkirakenteen tieltä.
”Sotien jälkeisessä purkuinnossa ei purettu pelkästään puu taloja vaan jugendkivitalojakin. Myös tällä hetkellä puretaan maanlaajuisesti paljon rakennuksia, jotka on tehty aidoista materiaaleista – tiilestä, kivestä, puusta. Uudet rakennukset saattavat olla laskennallisesti teknisesti toimivampia, mutta niiden elinkaari tulee todennäköisesti olemaan vielä lyhyempi. Niitä ei edes yritetä tehdä pitkäikäisiksi, mikä on surullista ja ristiriitaista”, sanoo Raitio, joka toimii myös Safan korjausrakentamisen ja rakennusperinnön toimikunnan puheenjohtajana.
Uusia rakennuksia ei edes yritetä tehdä pitkäikäisiksi, mikä on surullista ja ristiriitaista.
”Vanhoista rakennuksista väitetään, etteivät ne ole muuntojoustavia. Todellisuudessa niissä on usein esimerkiksi kevyitä, helposti siirrettäviä väliseiniä. Purkupäätöksiä ei perustalla kunnollisella analyysilla, todetaan vain ́ettei vastaa nykyajan vaatimuksia ́.”
Kiistelty kauppakeskushanke
Suomen ja maailmankin mittakaavassa poikkeukselliseksi Vanhan Rauman tekee se, että se on edelleen osa Rauman ydinkeskustaa, missä käydään arkisilla ostoksilla ja hoidetaan asioita.
Nyt aivan Vanhan Rauman kupeeseen ollaan rakentamassa uutta kauppakeskusta, mikä on herättänyt paljon keskustelua.
Hankkeen puolustajat uskovat sen lisäävän koko alueen vetovoimaa, vastustajat puolestaan pelkäävät sen tyhjentävän Vanhan Rauman liiketiloja. Myös kauppakeskuksen ulkonäköä ja massoittelua on kritisoitu.
Kauppakeskuksen kaavasta valittivat muun muassa Museovirasto ja Vanhan Rauman asukasyhdistys. Kaava kävi läpi kaikki oikeusasteet, ennen kuin korkein hallinto-oikeus hyväksyi sen vuonna 2018. Myös Unescon maailmanperintökeskus on huolestunut hankkeesta ja kirjelmöi aiheesta Suomelle heinäkuussa.
Maailmanperintöstatuksen yhtenä perusteluna on alueen elävyys: Vanha Rauma ei ole vain museoitunut turistinähtävyys, vaan siellä asutaan, eletään ja työskennellään. Jos kauppakeskus vie vanhasta kaupungista liikkeet ja asiakkaat, sitä uhkaa näivettyminen.
Raitio ja Tammi eivät halua kommentoida kauppakeskushanketta, mutta toivovat yleisellä tasolla, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin kaavojen merkityksen. Niissä ratkaistaan perustavanlaatuisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat muun muassa kaupunkikeskustojen elinvoimaisuuteen.
”Suuri yleisö ja päättäjät, tai edes arkkitehdit, eivät aina hahmota, että kaava on se, missä määritellään kaupungin keskus. Ei ole sattumanvaraista, mihin se päätyy”, Raitio sanoo.
Vanha Rauma merkittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Tänä vuonna vietetään 30vuotisjuhlavuotta maailmanperintökohteena.
Maailmanperintöstatus on pienelle Raumalle merkittävä meriitti ja matkailuvaltti. Se ei kuitenkaan itsessään suojele mitään aluetta tai rakennusta, Raitio huomauttaa, vaan suojelu on tehtävä kansallisesti. Siksikin uusi asemakaava on tärkeä.