Korjaamiseen erikoistuneille ammattilaisille on tarvetta, sanoo alan konkari Pekka Saatsi. Korjaamisen ja rakennusperinnön arvostuksen kasvu näkyy Saatsi Arkkitehdeillakin lisääntyneinä töinä: tällä hetkellä toimistoa pitävät kiireisenä muun muassa Vallilan konepajan restaurointityöt.
Arkkitehti Pekka Saatsin viikon työrumba alkaa maanantaisin Vallilan konepajan alueella. Kello 9.30 hän aloittaa kierroksen museoviraston asiantuntijan kanssa VR:n entisillä rakennuksilla.
Restaurointiurakka alkoi kolmisen vuotta sitten, kun Bruce Oreckin The Train Factory Oy aloitti yli sata vuotta vanhojen punatiilisten rakennusten kunnostamisen suunnittelun. Monivuotinen restaurointityö etenee pala kerrallaan. Ensimmäiseksi valmistui Vallilan kansallisteatteri kokoonpanohalliin, josta tuli Kansallisteatterin pienelle näyttämölle väistötilat.
”Kaikki on pyritty tekemään säästämällä materiaaleja ja säilyttämään mahdollisimman paljon alkuperäisiä pintoja, kuten rosoisia betonilattioita junaraiteineen. Vallilan kansallisteatteriin kierrätettiin pieneltä näyttämöltä katsomon istuimet, eikä innostuttu tekemään liian fiiniä. Toivon todella, että teatteri juurtuisi konepajan alueelle”, Saatsi sanoo.
Tässä inspiroivassa projektissa ollaan hänen mielestään restauroinnin ytimessä.
”Rakennukset on suojeltu asemakaavalla, ja siksi on tärkeää, että pohjatyöt selvityksineen on tehty kunnolla. Näin toteutuksessa voidaan vaalia rakennusten tunnistettuja historiallisia arvoja. Yhtä tärkeää on suunnitella se, miten yhdistetään vanhaa ja uutta teknisesti sekä rakennusfysikaalisesti.”
Päävastuu The Train Factory -kiinteistöjen kunnostamisen suunnittelusta on kansainvälisellä AHR Architects -toimistolla. Suomen tiimin vastuukonsultti on Laitila Arkkitehdit. Saatsin toimisto huolehtii rakennusten, kokoonpanohallin ja maalaamon rakennussuojeluun liittyvistä töistä.
”On nykyaikaa, että useampi toimisto tekee yhteistyötä hyvässä hengessä, koska jokaisella on oma erityisosaamisalueensa”, Saatsi muistuttaa.
Seuraavaksi ovat valmistumassa tilat Lidlin päivittäistavaraketjulle.
”Ruokakauppa tuo paikalle lisää ihmisvilinää ja auttaa muuttamaan aluetta osaksi lähiseudun asukkaiden jokapäiväistä arkea.”
Sen sijaan maalaamon tilojen vuokraajista ja käyttäjistä ei ole vielä tietoa, koska pandemia muutti suunnitelmia. Hallin kattolyhtyjä ja ikkunoita on kuitenkin jo kunnostettu, ja vesikattotyöt ovat alkamassa.
Konepajan alueella työskentelystä Saatsi on saanut myös uusia ideoita.
”Rakennukset ovat puupaalujen varassa samoin kuin Kansallisteatterin rakennus ydinkeskustassa. Malmin lentokentän alue tarvitsee paalutuksen, jotta voidaan rakentaa. Kannattaisi tutkia, voidaanko ottaa vanhat konstit käyttöön. Tässä voisi olla innovoinnin paikka”, hän arvelee.
Vallilan konepajan restaurointityö etenee pala kerrallaan. Kuva: Pekka Saatsi
Rakennusperinnön vaaliminen on Saatsin mielestä saanut enemmän arvostusta viime vuosina. Muutos on kasvattanut myös arkkitehtitoimiston töiden määrää. Viime vuosina toimisto on vastannut yli kymmenen kartanon ja useiden kymmenien suojeltujen rakennusten restaurointisuunnittelusta.
”Yhä useampi omistaja arvostaa korjaamista ja haluaa panostaa varojaan hankkeisiin. Hyvä omistajuus ja tahtotila ovat selvästi vahvistuneet”, Saatsi arvioi.
Suunnittelupöydällä on parhaillaan Sippolan ja Askolan kirkot sekä Vantaan Leppäkorven puukoulun kunnostus. Hankkeissa on menossa eri vaiheita, esimerkiksi koulun kunnostus alkoi laserkeilaamisella ja lähtötilanteen tietomallintamisella, ja varsinainen suunnittelu on juuri käynnistymässä.
Yhä useampi omistaja arvostaa korjaamista ja haluaa panostaa varojaan hankkeisiin.
Vanhan korjaamiseen löytyy nykyisin myös osaajia, vaikka Saatsin mielestä enemmänkin erikoistuneita ammattilaisia voisi olla tarjolla.
”Nuori polvi ymmärtää rakennusperinnön ja kestävän kehityksen merkityksen sekä kokee restaurointihankkeissa tekevänsä merkityksellistä työtä”, arvioi kahdeksan vuotta arkkitehtuurin historian ja korjausrakentamisen opettajana Tampereella toiminut arkkitehti.
Opetustyön Saatsi jätti keskittyäkseen toimisto pyörittämiseen.
”Olen sielultani yrittäjä, ja pystyn parhaiten palvelemaan rakennusperinnön vaalimista toimiston vetäjänä.”
Informaatiota ja neuvoja korjausrakentamiseen Saatsi ja toimiston toinen osakas, hänen vaimonsa Emilia Saatsi – hänkin koulutukseltaan arkkitehti ja lisäksi maisema-arkkitehti – jakavat blogikirjoituksissaan. Tekstit ovat niin selkeitä, että maallikkokin ymmärtää. Blogit kertovat muun muassa painovoimaisesta ilmanvaihdosta, rossipohjan kestävyydestä ja tuulettuvasta alapohjasta.
Kokemusta on myös kertynyt, kun Saatsit ovat kunnostaneet kodikseen vanhan hirsirakenteisen kansakoulun. Se on oman aikansa laadukasta julkista rakentamista. Paikaksi oli valittu kuiva, hiekkapohjainen etelärinne. Luonnonkivisokkeli, rossipohja, tuulettuva vintti, hengittävät ja luonnolliset rakenteet, hirsiseinät ja painovoimainen ilmanvaihto ovat esimerkkejä kestävimmästä mahdollisesta rakennustavasta.
Alkuperäiset puuikkunat on kunnostettu, ja oviksi on palautettu kunnostettuja peiliovia. Saunaksi on pelastettu samalta kylältä yli satavuotias hirsisauna, jonka seinien tilkkeenä on käytetty suosta itse nostettuja sammalia. Saunatuvan seinät on rapattu savilaastilla.
Tiedon jakamisen lisäksi avoin keskustelu rakentamisen ongelmista on Saatsille tärkeää. Hän on vakuuttunut siitä, että nykyrakentaminen on liian monimutkaista.
”Kun Kruununhakaa aikanaan rakennettiin, saatiin aikaan kaunista, kestävää ympäristöä, vaikka määräyksiä rakennusfysiikasta oli nolla sivua. Nykyrakentamista ohjaavat määräykset ovat paisuneet tuhansiksi sivuiksi.”
Nyt ilmastonmuutos haastaa rakentamaan satoja vuosia kestäviä rakennuksia.
”Mutta se ei onnistu, koska esimerkiksi määräykset energiatehokkuudesta ovat ylikorostuneet. Se johtaa vaurioalttiisiin ja vikaherkkiin rakennuksiin.”
Myös koneellinen ilmanvaihto on ymmärretty usein pakolliseksi, vaikka se ei sitä ole. Painovoimaista ilmanvaihtoa ei vain tunneta vaihtoehtona.
Pekka Saatsi jätti opetustyön keskittyäkseen toimiston pyörittämiseen. ”Olen sielultani yrittäjä ja pystyn parhaiten palvelemaan rakennusperinnön vaalimista toimiston vetäjänä.”
Saatsi on vakuuttunut, että mitä yksinkertaisemmin rakennetaan, sitä parempaa jälkeä syntyy. Kun rakennetaan massiivipuusta, säästetään luonnonvaroja, koska rakennukset säilyvät eikä niitä tarvitse purkaa ja rakentaa taas uudelleen.
Puurakentamisen kärjessä on tällä erää CLT-tekniikka, jossa elementit kootaan ristiin laminoidusta puusta. CLT:n lisäksi toimistolla on kokemusta myös käsin veistetystä hirrestä sekä liimaamattomista massiivipuuelementeistä, joissa ei käytetä lisättyjä kemikaaleja eikä lisäeristeitä.
Hirsirakentaminen sopii Saatsin mielestä myös kaupunkiin. Toimisto on suunnitellut Kuusamon keskustaan kerrostalon, jonka julkisivut tehdään lamellihirrestä. Nelikerroksisen talon rakennustyö alkaa ensi keväänä.
”Näen, että puurakentamisella on edessään loistava tulevaisuus. Sen tulisi olla nimenomaan massiivipuurakentamista, jotta rakenteisiin saadaan sidottua merkittävästi hiiltä, ja rakennustapa saadaan pidettyä mahdollisimman yksinkertaisena.”
Puurakentamisella on edessään loistava tulevaisuus.
Rakentamismääräyksiä pitäisi ehdottomasti kehittää. Esimerkiksi U-arvon laskentakaava ei huomioi oikealla tavalla massiivirakenteiden lämmönvaraamiskykyä, joka parantaa massiivirakenteiden energiatehokkuutta. Liian paksut lämmöneristeet johtavat kosteus- ja homevaurioiden lisääntymiseen rakenteiden ulkopinnassa.
”Ilmastonmuutos lisää myrskyjä ja viistosateita, jotka pahentavat ongelmaa”, hän muistuttaa.
Pekka Saatsi on toisen polven arkkitehti.
”Omaa ammatinvalintaani on saattanut alitajuisesti ohjata ainakin se, että olen kulkenut lapsena Helena-äitini mukana rakennusperintökohteissa. Hän työskenteli maisema-arkkitehtina Museovirastossa ja omassa toimistossaan.”
Isä Olli Saatsi pyöritti arkkitehti Erkki Karvisen vuonna 1955 perustamaa toimistoa 2000-luvun alulle asti. Pekka Saatsi kiittelee isäänsä, joka ilmoitti heti vaihdon yhteydessä viisaasti, ettei halua olla selän takana kyttäävä ja omia oppejaan tuputtava vanha isäntä.
”Ja lisäsi, että jos sellaiseksi rupeaa, niin voin huolehti osoittaa ovea. Ei hän tuputellut, vaan otimme Emilan kanssa heti ohjat tukevasti omiin käsiimme. Olemme oppineet itse tekemällä, ja se on sopinut meille. Yhtiöllä on pitkä kaari ja se tuntuu arvokkaalta.”