Uuden museon on puhuteltava ihmisiä – haastattelussa Jukka Savolainen ja Reetta Heiskanen

Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 12/2019. Teksti: Maire Mattinen.

Reetta Heiskanen ja Jukka Savolainen. Kuva: Nina Kellokoski.

Arkkitehtuurimuseon väliaikainen johtaja Reetta Heiskanen ja Designmuseon johtaja Jukka Savolainen pohtivat, millainen olisi tajunnanräjäyttävä arkkitehtuuri- ja designmuseo.

Uudesta arkkitehtuuri- ja designmuseosta on puhuttu vuosia. Museon tarpeellisuudesta ollaan laajasti yhtä mieltä, mutta tuleva paikka ja toteutuskonsepti herättävät tunteita. Uusi museo -hankkeen projektipäällikön Tuomas Auvisen johdolla on syntynyt parikin kunnianhimoista selvitystä siitä, miten uusi museo voisi olla edelläkävijä ja kansainvälistä huipputasoa.

Nykyisten museoiden johtajat Reetta Heiskanen ja Jukka Savolainen linjaavat, että kaikki lähtee toiminnan sisällöstä. Museon on puhuteltava ihmisiä. Sisältöjen tulee tarjota ajankohtaisia aiheita ja uusia kokemuksia. Museo voi toimia alustana ja herättää yhteiskunnallista keskustelua.

Uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo tarvitsee väistämättä uudet tilat, jotka mahdollistavat uudenlaiset näyttelyt ja monipuolisen toiminnan. ”Jos saisi vaikka kokonaisen rintamamiestalon sisälle museoon. Yhden suhde yhteen -kokemukset ovat aidoimpia”, Arkkitehtuurimuseon Heiskanen innostuu haaveilemaan.

Maailmalla on monia arkkitehtuuriin ja muotoiluun keskittyviä museoita. Miten oma museomme erottuisi muista?

”Ainutlaatuisuus syntyy siitä, ettei vastaavia lähtökohtia ole muualla”, Designmuseon Savolainen vastaa epäröimättä. ”Ei ole samanlaista arkkitehtuurin ja muotoilun roolia tai yhteistä perinnettä, joka meillä on vahva. Suomessa arkkitehtuuri ja muotoilu ovat muovanneet hyvinvointiyhteiskuntaamme ja toimineet edelläkävijöinä. Sitä kautta uudelle museolle tulee laajempi yhteiskunnallinen rooli.”

”Paikalleen ei kuitenkaan saa jähmettyä. Yhteiskunta muuttuu nopeasti, eikä pidä tarrautua yksin perintöön vaan on katsottava tulevaan ja tarjottava eri tahoille työkaluja”, Savolainen jatkaa.

New Forms in Wood -näyttely, Arkkitehtuurimuseo. Kuva: Ugo Carmeni.

Kävijät keskiössä

Museonjohtajat pitävät uudelle arkkitehtuuri- ja design­museolle asetettua 450 000 kävijän vuositavoitetta maltillisena ja realistisena. Kotimaisia kävijöitä houkutellaan inspiroivalla kärjellä. Näyttelyt eivät yksin riitä, vaan ihmisten pitää päästä itse tekemään, kokemaan ja kokeilemaan. Museo on myös työpaja ja kohtaamispaikka.

Antti Rinteen hallitusohjelmassa peräänkuulutetaan nuorten ja lasten osallistamista kulttuuritoimintaan. Osallistumismahdollisuuksien lisääminen ja itse tekeminen on yksi peruslähtökohta uuden museon suunnittelussa. Tavoitellaan vuorovaikutukseen perustuvaa kävijäkokemusta: ei tarjota valmiita vastauksia, vaan yleisö saa kysyä ja muokata. Varsinkin nuorille pitää antaa tähän mahdollisuuksia.

Savolainen pitää hyvänä esimerkkinä MoMAn Pop Rally -sarjaa, jossa nuoret pääsevät itse suunnittelemaan ja toteuttamaan tapahtumia. ”MoMAn sisältöjohtaja Peter Reed on hyvin sanonut, että museoammattilaiset joutuvat tällaisten avulla epämukavuusalueelle, heidät ’pakotetaan’ katsomaan hankkeita ja museotyötä perinteisten muottien ulkopuolelta.”

Heiskanen lisää, että kokemuksellisuus on tärkeää: ”Osallistumisessa on huomioitava kokemus: esineisiin saa koskea, on mahdollista käyttää 3D-printtereitä, vaatteita saa kokeilla. On uskallettava tarttua ongelmiin ja löytää sitä kautta ratkaisuja.”

Yksi paikka ei saisi määritellä museota.

Käyttäjälähtöisyys on nykyään keskeinen haaste. Museoissa panostetaan yhä enemmän asiakassuhteisiin ja kävijöiden henkilökohtaiseen kontaktipintaan. Asiakasprofiileja kartoitettaessa on mietittävä sitä, miksi ihmiset tulevat museoon. Monipuolinen palvelukonsepti on tärkeämpää kuin kansainvälisten ja kotimaisten asiakkaiden erottelu.

Heiskanen muistuttaa kuitenkin, että monille asiakkaille perusnäyttelyt ovat tärkeitä: halutaan nähdä tunnettujen arkkitehtien ja muotoilijoiden töitä. Kansainvälisillä kentillä Aallon ja Saarisen suosio on loputonta. Helsingin taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila onkin todennut, että museossa täytyy saada myös fanittaa.

Uusi museo tullee olemaan valtakunnallinen vastuu­museo, jonka pitäisi palvella kaikkia suomalaisia. Palveluja on tarjottava myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle: ”Fyysinen toimipiste on vain yksi piste, josta säteillään ulospäin koko Suomeen ja maailmalle. Yksi paikka ei saisi määritellä museota. Kokoelmanäyttely on tärkeä, mutta päänäyttelyn pitää näkyä muuallakin.”

”Kokoelmapuolen digipalvelut mahdollistavat palveluja kaikkialle. Arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatuksen puolella on kehitteillä todella laaja Museovisio-hanke. Siinä koulutetaan opettajia ja saadaan näkyvyyttä koko maahan.”

Heiskanen jatkaa: ”Kaikki verkostot ovat tärkeitä. Esimerkiksi alueelliset vastuumuseot ovat keskeisiä toimijoita kulttuuriympäristön vaalimisessa. Voimme tarjota heille muun muassa asiantuntijapalveluita.”

Ilmastonmuutos haastaa museoitakin

Ilmastonmuutos ja monikulttuurisuus haastavat hyvinvointiyhteiskuntaa. Museoilla on suuri sosiaalinen ja taloudellinen vaikutus, on oltava rohkeita ja samalla kriittisiä.

”Kestävä kehitys on keskeinen asia museoissa. Oman pesän on oltava kunnossa, on katsottava omaa hiilijalanjälkeä. Pitäisi avata positiivisia ratkaisuja eikä lisätä ilmastoahdistusta. Lisätä ymmärrystä, tarjota työkaluja ja ratkaisuja, oivalluttaa, voimaannuttaa. On tarkkaan harkittava, miten käytetään sitä ääntä, joka museolla on”, Savolainen pohtii.

Heiskanen korostaa museoiden roolia empatian herättäjinä: ”Museoalan Teemapäivillä muistutettiin, että loppujen lopuksi tärkeintä kriisitilanteissa on humanismin säilyttäminen.”

Designmuseossa on vastikään päättynyt meriä tutkiva Critical Tide -näyttely. Se inspiroi monia. ”Tämä todistaa, että pienet asiat lisäävät ymmärrystä isoista kuvioista. Iloinen yllätys oli, että näyttely haluttiin Brysseliin, jossa se on nyt esillä EU:n päämajassa. Philadelphiassa Designs for Different Futures -sarjassa puolestaan on parhaillaan esillä Eero Lundénin ilmastonmuutokseen liittyvä installaatio Another Generosity, joka on tuttu Arkkitehtuurimuseon Venetsian biennaalista.”

Another Generosity, Pohjoismaiden paviljonki, Venetsian arkkitehtuuribiennaali 2018. Kuva: Andrea Ferro.

Nykyiset museot täydentävät toisiaan

Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori on puheissaan edellyttänyt, että museohanke tulee toteuttaa ”isosti”, jotta kaupunki on siinä mukana. Museonjohtajat ovat samaa mieltä.

”Ei kannata tehdä puolivillaisesti vaan kokonaisvaltaisesti maailman parasta. Uusi museo tarjoaa Helsingille enemmän. Se ei ole vain säilyttämis- ja esittämispaikka vaan kokemus- ja keskustelupaikka.”

”Helsingissä luovat alat ovat näkyvästi esillä, ja tämä lisää kaupungin elinvoimaisuutta. Helsinki kasvaa voimakkaasti, kulttuuri monipuolistuu, väestö moninaistuu, on paljon ihmisiä, jotka eivät ole kasvaneet tässä ympäristössä. Museo tar­joaa keinoja ymmärtää tätä päivää ja historiaa.”

Museonjohtajat nostavat esiin toistensa vahvuuksia, joita voidaan hyödyntää yhteisessä museohankkeessa. ”Designmuseo on kehittänyt palveluitaan, erilaisia yhteistyömalleja ja käyttäjälähtöisyyttä. Se elää niin kuin opettaa”, toteaa Heiskanen.

Savolainen puolestaan pohtii Arkkitehtuurimuseon vahvaa murrosvaihetta ja sitä, miten arkkitehtuuria voisi tuoda lähemmäs ihmisiä. Hän korostaa museon vankkaa asiantuntijuutta ja tutkimustraditiota.

Julia Lohmannin Oki Naganode -merileväteos Critical Tide -näyttelystä. Kuva: Noortje Knulst.

Yhteinen tahtotila

Rinteen hallitusohjelmassa painotetaan osaamista, sivistystä ja innovaatioita. Luovien alojen osuutta halutaan kasvattaa, ja uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon toteuttamisedellytyksiä luvataan selvittää. Vaikka yhteistä tahtoa löytyy, selkeät päätökset vielä puuttuvat.

”Tiedon lisääminen, jatkuva keskustelu ja konkreettiset näytöt nykyisten museoiden vaikuttavuudesta motivoivat päättäjiä yli puoluerajojen. Näin sitoutetaan päättäjät”, pohtivat museoiden johtajat. He suhtautuvat luottavaisin mielin siihen, että hanke saadaan eteenpäin aikataulussa, kunhan asias­ta tehdään poliittiset päätökset ja nimetään hankeorganisaatio.

Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon johtajat kertovat, että konkreettisia yhteistyömuotoja ja tapahtumia mietitään jo nyt. Kahden valtakunnallisen vastuumuseon yhdistäminen yhdeksi uudeksi museoksi on haastava tehtävä. Yhteiseen tulevaisuuteen on opittava ja kasvettava. Parin vuoden ajan museot ovat järjestäneet yhteisiä työpajoja ja ideointi­seminaareja niin henkilöstön kesken kuin sidosryhmien kanssa.

Museoiden johtajat vakuuttavat yhdessä: ”Me olemme valmiita aloittamaan heti.”

Hae sivustolta:

X