Uuden koulun pihalla säilyi pala vanhan puukoulun historiaa – “Joillekin kiertotalousprojekti oli todella tärkeä, toiset pitivät sitä murheenkryyninä”

Rakennushistoriallisesti arvokas puukoulu Helsingissä purettiin, mutta osa alkuperäistä koulua saatiin säilymään samalla tontilla piharakennuksen muodossa. Vahinko käännettiin kiertotalouskokeiluksi, summaa arkkitehti Eero Ilvessalo.

Teksti: Anni Varis
Kuvat: Eero Ilvessalo

Helsingin Kaarelan raitin koulusta oli jo tehty purkupäätös, kun rakennusvientiyritys Puutalo Oy:n historiaa tutkineet Kristo Vesikansa, Laura Berger ja Philip Tidwell selvittivät, että vuonna 1955 rakennettu puukoulu oli Puutalon tyyppikoulu, jollaisia ei tiettävästi ole jäljellä enää missään muualla Suomessa. Aiheesta kirjoitettiin Arkkitehtiuutisissa 4/2021.

Purkupäätöstä ei peruttu, mutta koulun puuelementtejä päätettiin hyödyntää kiertotalouskokeilussa, jossa vanhan koulun osista rakennettiin paviljonki uudelle koulu- ja päiväkotirakennukselle. 

Koulu- ja päiväkotirakennuksen sekä paviljongin suunnitteli Arkkitehti­toimisto LPV, pääsuunnittelijana Arto Aho ja arkkitehtisuunnittelijana Eero Ilvessalo

 

Eero Ilvessalo: ”Koulun kulttuuri- ja rakennushistoriallisia arvoja ei oltu huomattu eikä koulun säästäminen tullut kyseeseen, mutta vahinko käännettiin positiiviseksi kokeiluksi. 

Vanhan rakennuksen puuelementtirakenne tarjosi sopivan tilaisuuden kiertotalousprojektille, jossa puretun koulun rakennusosista tehtäisiin paviljonki uudelle koululle. Näin pala alkuperäistä koulua saatiin säilymään samalla tontilla.

Uutena piharakennuksena toimiva paviljonki koostuu vanhan koulun osista: rakentamisessa hyödynnettiin 29 kierrätettyä seinäelementtiä ja 13 ikkunaa. Ulkoasultaan paviljonki vastaa noin puolikasta luokkahuonetta sivukäytävineen. Eteläinen julkisivu sommiteltiin alku­peräisistä seinä- ja ikkunaelementeistä.

Työ lähti liikkeelle vuonna 2020 ja uusi koulu valmistui viime kesänä. Paviljongin luovutus oli tammikuussa 2024. Rakennusosien koepystytys ja maalaus tehtiin etukäteen halliolosuhteissa, mikä säästi aikaa työmaalla.

Tilanne oli harvinaisen otollinen kiertotaloushankkeelle, sillä seinäelementit voitiin varastoida ja pystyttää uudelleen. Osat olivat hyvässä kunnossa, mutta kattotuolit päädyttiin rakentamaan uudelleen lujuuslaskelmien takia. Ulospäin niissä ei näy mitään eroa entiseen. 

 


Vanhan puukoulun pääty saatiin säilymään sellaisenaan samalla tontilla. Kooltaan paviljonki vastaa noin puolikasta alkuperäistä luokkahuonetta sivukäytävineen. Piirustukset: Arkkitehtitoimisto LPV

 

Alun perin paviljonkiin oli tarkoitus saada yksi kokonainen luokkahuone ja sen viereen käytävä, mutta rakennuksen laajuus supistettiin lopulta puoleen alkuperäisestä suunnitelmasta. Uskon, että syynä oli se, ettei koululla ollut tarvetta niin isolle rakennukselle, jonka selvää käyttötarkoitusta ei pystytty osoittamaan. Virallisesti tämä on ulkoväline­varasto.

Olen tyytyväinen siihen, että yksi rakennuksen pääty saatiin säilymään sellaisenaan samalla tontilla. Lähestymis­tapoja suunnitteluun olisi ollut monia erilaisia, mutta tässä ratkaisussa näkyy hyvin alkuperäisen koulun julkisivu ja rakennustapa. Sisäpuolella näkyy myös alkuperäinen tilarakenne, koska sivukäytävä säilytettiin.

Ratkaisussa näkyy hyvin alkuperäisen koulun julkisivu ja rakennustapa.

 


Pääsuunnittelija Arto Aho allekirjoittaa käyttöönottotarkastuspöytäkirjan. Vieressä työnjohtaja Aapo Hakkarainen.

Työssä meidät yllätti se, kuinka vaikeaksi alkuperäisten kattotuolien säilyttäminen osoittautui. Toinen yllätys oli tietysti se, että suunnitelmaa jouduttiin pienentämään. Hauska käänne oli, kun koulun väri osoittautui harmaaksi, vaikka luonnossa se näyttää ihan tummansiniseltä.

Eri intressien yhteensovittaminen oli yksi projektin suurimmista haasteista. Joillekin kiertotaloushanke oli todella tärkeä, ja toiset tahot pitivät sitä murheenkryyninä. Lopulta paviljonki saatiin kuitenkin toteutettua.

Projekti opetti sen, että puuelementtien varastointi vaatii hyvän paikan ja sopivat olosuhteet. Tässä tapauksessa elementit piti varastoida pois rakentamisen tieltä yhteensä kolmeksi vuodeksi. 

Puukoulun osien kierrättäminen osoitti sen, että tällaisia hankkeita voidaan toteuttaa, jos olosuhteet ovat otolliset. Puu rakennusmateriaalina oli kokeilulle helpompi aloitus kuin betoni, jonka kierrätykseen liittyy vaikeita ja ratkaisemattomia kysymyksiä. 

Uskon, että tulevaisuudessa kiertotaloutta voi ja pitää ruveta hyödyntämään rakentamisessa laajemminkin.”

Ilvessalo suunnittelee tällä hetkellä kouluja ja päiväkoteja. Lisäksi työn alla on yksi rakennusinventointi.

Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 1/24.

Hae sivustolta: