Jatkotutkinnosta on arkkitehdille hyötyä työelämässä, vaikka päätyisi suunnittelijaksi eikä akateemiselle uralle, Safan tutkimus- ja koulutustoimikunnan puheenjohtaja Minna Chudoba sanoo.
Minna Chudoba toimii Safan tutkimus- ja koulutustoimikunnan puheenjohtajana ja työskentelee Tampereen yliopistossa yhdyskuntasuunnittelun yliopistonlehtorina sekä tohtoriohjelmavastaavana rakennetun ympäristön tiedekunnassa.
Mitä Safan koulutus- ja tutkimustoimikunta tekee?
Se on tärkeä keskustelufoorumi ja hyvä tapa pysyä kärryillä siitä, mitä muissa kouluissa tapahtuu. Käymme läpi koulutuksen ja tutkimuksen tarpeita ja keskustelemme asioista, jotka koskevat kaikkia kouluja, esimerkiksi sisäänotosta ja opetusohjelmista.
Jollei koulutus- ja tutkimustoimikuntaa olisi, pitäisi varmaan perustaa jokin vastaava foorumi koulujen välistä kommunikaatiota varten. Toisaalta Safan toimikunnassa on jäseninä muitakin kuin koulujen edustajia. Myös työelämästä ja muualta koulujen ulkopuolelta saatu näkemys on arvokasta.
Edellisessä, elokuun kokouksessa päätimme Safan apurahojen jakamisesta. Tuntui että hakemuksia oli normaalia enemmän. Vaikuttaa siltä, ettei kaikilla arkkitehdeilla ole nyt niin paljon töitä kuin aiemmin.
Millaisista aiheista toimikunnassa keskustellaan?
Arkkitehtuurikasvatus on ollut usein esillä, ja viime aikoina on puhuttu paljon kansainvälisyyden kasvattamisesta. Meillä on paljon kansainvälisiä opiskelijoita, jotka olisi tärkeää saada mukaan suomalaiseen työelämään. Myös tutkijoiden uramahdollisuuksista on keskusteltu, samoin kuin arkkitehtien viime aikojen työtilanteesta.
Toisaalta on puhuttanut se, että kunnissa on puutetta tiettyihin asioihin erikoistuneista arkkitehdeista. Ongelma on iso, muttei mitenkään uusi ilmiö. Yhdyskuntasuunnitteluun suuntautuneita arkkitehteja valmistuu huomattavasti vähemmän kuin rakennussuunnitteluun tai korjausrakentamiseen. Viidestäkymmenestä Tampereen yliopistoon vuosittain sisäänotetusta opiskelijasta ehkä yksi kymmenesosa valitsee yhdyskuntasuunnittelun.
Meillä on hyvin motivoitunut opettajakunta ja ihania, innostuneita opiskelijoita – se on tämän opetustehtävän hienoin asia – mutta aina tuntuu, että resursseja on liian vähän. Salit ja opetus on mitoitettu niin, että sisäänottoa olisi näillä resursseilla hyvin vaikea nostaa.
Tärkeä aihe nyt ilmastonmuutoksen aikakaudella on tietysti luontoympäristön merkitys ihmisten hyvinvoinnille sekä laajemmin luonnon huomioiminen suunnittelussa ja muunlajisten näkeminen: emme enää suunnittele ainoastaan ihmisille. Pyrkimyksenä on jalkauttaa näitä teemoja arkkitehtikoulujen opetukseen.
Meillä on paljon kansainvälisiä opiskelijoita, jotka olisi tärkeää saada mukaan suomalaiseen työelämään.
Millainen merkitys jatkotutkinnoilla on arkkitehdeille?
Tutkijan asenteesta, jonka oppii siinä tutkintoa tehdessään, on varmasti hyötyä työelämässä, vaikka sitten päätyisi suunnittelijaksi eikä akateemiselle uralle. Toimistoissakin tehdään tutkimusta, vaikkei sitä sillä nimellä kutsutakaan, se on sitä taustatietojen selvittelyä.
Yhteensä meillä on rakennetun ympäristön tiedekunnassa satakunta tutkijaa, joista noin kolmasosa on arkkitehtipuolella, loput rakennustekniikan. Jatkotutkintojen suosio kasvaa aina kun rakennusala notkahtaa. Tänä vuonna hakemuksia tuli jo keväällä enemmän kuin monesti koko vuonna.