Satoja miljoonia lintuja kuolee vuosittain niiden törmättyä rakennuksiin – Arkkitehtuurilla voidaan vähentää lintukuolemien määrää

Lintukato on maailmanlaajuinen ongelma, ja yksi merkittävä syy sen taustalla ovat lintujen törmäykset rakennuksiin. Lintukuolemia aiheuttavat esimerkiksi suuret, kasvillisuutta heijastavat maisemaikkunat ja liiallinen keinovalojen käyttö.

Teksti: Emma Komi

Maailmanlaajuinen lintukato kiihtyy, ja yksi merkittävimmistä lintukuolemien syistä ovat lintujen törmäykset rakennuksiin.

Arviot kohtalokkaiden törmäysten määrästä vaihtelevat maasta ja tutkimusten määrästä riippuen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa arvioidaan, että viidestäsadasta miljoonasta miljardiin lintua kuolee vuosittain törmättyään rakennusten ikkunoihin tai julkisivuihin. Suomesta varteenotettavia tutkimuksia ei ole julkaistu.

Kuolettavien törmäysten lisäksi rakennustaide on vastuussa lintujen hyvinvointia vaarantavasta valosaasteesta sekä pesäpaikkojen, ravinnon ja suojan vähyydestä rakennetuilla alueilla.

 

LASIN JA KEINOVALOJEN käyttö palvelee lähinnä vahvasti näköaistiin tukeutuvan ihmiseläimen tarpeita. Lintujen huomioiminen arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa ei silti tarkoita ikkunattomia rakennuksia tai pilkkopimeitä katuja, vaan se on kompromissi, jossa niin ihmisen kuin linnunkin tarpeet otetaan huomioon.

Lintuystävällinen arkkitehtuuri on rakennuksia, joissa lasia ja keinovaloa ei ole käytetty liiallisesti, turhaan tai ajattelemattomasti.

Tehokkaimmin lintujen hyvinvointia voidaan arkkitehtuurin avulla parantaa muuttamalla haitallisimpia rakenteita ja trendejä. Lasirakentamisessa eniten törmäyksiä aiheuttavat suuret ja yhtenäiset lasipinnat, jotka joko heijastavat kasvillisuutta tai antavat kirkkaudellaan linnuille virheellisen kuvan vapaasta lentoreitistä.

Seinien kokoiset maisemaikkunat, lasikäytävät ja lasiset kaiteet tulisi korvata muilla ratkaisuilla tai vaihtoehtoisesti suunnitella lasista linnuille näkyvää. Se onnistuu esimerkiksi lasipainokuvioilla, samennetulla lasilla tai lasin päälle tuotavalla julkisivuverhouksella.

Valosaasteen kannalta tärkeintä olisi vähentää valon voimakkuutta, määrää ja suuntausta. Ylöspäin osoittavat voimakkaat valaisimet häiritsevät muuttolintujen herkkiä, navigointiin käytettäviä aisteja. Kirkkaan valon vaikutus voi olla linnuille kohtalokasta, sillä se voi aiheuttaa niille pakkomielteistä valonlähteen kiertelyä sekä törmäyksiä valaistuihin rakenteisiin.

Lintuystävällistä valonkäyttöä on valon rajaaminen esimerkiksi kuvuin tai räystäin, jolloin valo ei leviä ympäristöön ja valaisee vain tarvittavan alueen.

 

ARKKITEHTONISILLA KEINOILLA voidaan myös parantaa lintujen mahdollisuuksia selvitä ihmisen muokkaamassa ympäristössä. Linnut voivat hyödyntää ravinnonhankintaan, suojaan ja pesintään lähes kaikkia viherrakenteita, kuten viherseiniä, -kattoja ja kattopuutarhoja. Koska viherrakenteet ovat linnuille houkuttelevia, niiden valaiseminen tai rajaaminen aidoilla on tehtävä tarkasti, jotta voidaan välttyä lintujen tahattomalta vahingoittamiselta.

Seinien kokoiset maisemaikkunat, lasikäytävät ja lasiset kaiteet tulisi korvata muilla ratkaisuilla tai vaihtoehtoisesti suunnitella lasista linnuille näkyvää.

Ihmisen ja linnun yhteiselo ei tarkoita lisääntynyttä tautiriskiä tai lintukirppuja, vaikka niin joskus pelätään. Luomalla lintuystävällisiä tiloja voidaan vähentää lintujen tarvetta pesiä ihmisen kannalta epäedullisiin paikkoihin, kuten katoksiin tai rakenteisiin.

Vaikka lintuystävällisillä ratkaisuilla ei kyetä täysin estämään lintukatoa, niillä on huomattava merkitys uhanalaistumisen vauhtiin ja lintujen tämänhetkiseen ahdinkoon.

Kirjoittaja on arkkitehti, jonka Aalto-yliopistossa arvioitu diplomityö käsitteli lintukadon ehkäisemistä arkkitehtuurin keinoin.

Kolumni on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 4/22.

Hae sivustolta:

X