Rooman nykytaiteen museo Maxxin näyttely naisarkkitehdeista alkaa Signe Hornborgista

Maxxissa on esillä laaja kattaus nykyarkkitehtuurin tekijöitä. Useiden arkkitehtien elämäntyöstä voisi kuratoida oman näyttelynsä.

Teksti: Marja Väisänen
Rooman nykytaiteenmuseo Maxxi (2010) on Zaha Hadidin suunnittelema.

Rooman nykytaiteen museo Maxxin Buone Nuove – Donne in architettura eli Hyviä uutisia – Naiset arkkitehtuurissa -näyttely on monikerroksellinen näkemys siitä, miten naisten asema on vahvistunut viime vuosikymmeninä arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa.

Näyttely perustuu Maxxin laajaan kokoelmaan 1900- ja 2000-luvun arkkitehtuuria, jota on laajennettu audio- ja kuvatallenteilla. Ensimmäiseksi näyttelyvieras saa kuitenkin tutustua Euroopan ja ehkä koko maailman ensimmäisiin naisarkkitehteihin. Kierroksen aloittaa Signe Hornborgin valmistuminen arkkitehdiksi Helsingissä vuonna 1890, ja muista suomalaisista mainitaan Aino Aalto Artekin yhteydessä.

Zaha Hadidin (1950-2016) suunnittelema Maxxi on loistava paikka esitellä naisten vaikutusta nykyarkkitehtuuriin. Hadidin vahva näkemys orgaanisten tilojen luomisesta saa rinnalleen nuoremman sukupolven suunnittelijoiden visiot, esimerkiksi Mariana Pestanan ympäristötietoisuuden ja nykyteknologian tuntemuksen.

Kierroksen aloittaa Signe Hornborgin valmistuminen -arkkitehdiksi Helsingissä vuonna 1890.

Eri lähtökohdista tulevat arkkitehdit kertovat, millaista on hyvä suunnittelutyö ja mikä siihen vaikuttaa. Vaikka työt kuljettavat eri maanosiin, lähes jokainen kertoo suunnittelevansa paikallisesti tai paikkasidonnaisesti.

Tärkeää on myös verkostoitua. Arkkitehdit ja arkkitehtuurin asiantuntijat puhuvat yhteisöllisyydestä laajemminkin. Samaa teemaa käsitellään Arkkitehtuurimuseossa parhaillaan esillä olevassa Eläköön Wivi Lönn! -näyttelyssä naisarkkitehtien yhdistyksen Architectan historian kautta.

 

INNOVATIIVISUUS, rohkeus ja omaan näkemykseen luottaminen nousevat Maxxin kierroksella vahvasti esille. Näyttelyssä on useita arkkitehteja, joiden elämäntyöstä voisi kuratoida oman näyttelynsä. Diana Agrest on yksi heistä. Hänen kokeellinen työskentelytapansa sai alkunsa Pariisissa 1960-luvun lopussa, ja vuonna 1972 Agrest nimitettiin Princetonin yliopiston arkkitehtuurikoulun ensimmäiseksi naislehtoriksi. Hän osallistui aktiivisesti myös IAUS:n (The Institute of Architecture and Urban Studies) toimintaan New Yorkissa.

Tästä kaupunkisuunnittelun vaihtoehtoliikkeestä esitetään Agrestin ohjaama ja tuottama elokuva The Making of an Avant-Garde (2013), joka tuo kiinnostavasti esille, miten naisarkkitehdit ja naisliike pääsivät mukaan uutta etsivään ja vahvasti politisoituneeseen suunnitteluun. Pariisin hullun vuoden opeilla oli nyt käyttöä. Radikaaleja uudistuksia ajavassa kaupunkisuunnittelussa vallattiin taloja ja etsittiin käytännön keinoja, joilla saataisiin kaupungista turvallisempi tila kaikille. Samaa teemaa avaa toisaalla arkkitehtuurin historioitsija Beatriz Colomina.

Näyttelyssä on esillä joidenkin toteutuneiden projektien pienoismalleja tai osia niistä. Esimerkiksi Anupama Kundoon prototyyppi koottavasta moduulikodista on saanut muutaman värikkään seinärakenteen ympärilleen. Sen olisin halunnut nähdä kokonaisena. Tilojen muunneltavuus on Maxxin yksi hienouksista, ja lisäneliöitä pienoismalleille olisi löytynyt helposti galleriatilan liikuteltavan seinän takaa.

Buone Nuove – Donne in architecture -näyttely on esillä Rooman nykytaiteen ja arkkitehtuurin museo Maxxissa 23.10.2022 saakka.

Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 4/22.

Hae sivustolta: