Rakentamisen alalla tarvitaan laajamittaisempaa optimointia, jotta löydetään tasapaino erilaisten, paikoin ristiriitaistenkin tavoitteiden välillä, kirjoittaa kerrostaloasukkaiden asumistoiveita väitöskirjassaan tarkastellut Sini Saarimaa.
Jokaisen tilan rakentamiseen ja lämmittämiseen tarvitaan resursseja sen koko elinkaaren ajan. Tämän vuoksi on pyrittävä rakentamaan ainoastaan sellaisia tiloja, jotka vastaavat muuttuvaan ilmastoon ja joita voidaan käyttää aktiivisesti sekä nyt että sukupolvien vaihtuessa. Tämä vaatii kokonaisuuden optimointia, jonka haasteita kuvaan seuraavassa käyttäen esimerkkinä luonnonvalon kysymyksiä asuinkerrostaloissa.
Lokakuun alussa tarkastetussa väitöstutkimuksessani kehitin ja testasin tapaa tuottaa asteittain syventyvää asukaspreferenssitietoa, jota voidaan hyödyntää kaupunkiasumisen suunnittelussa ja kehittämisessä. Niin kuin odottaa saattoi, tutkimukseen osallistuneet asukkaat arvostivat tiloja, jotka joustavat eri tarpeisiin ja tilanteisiin. Tarkastelin aihetta käyden läpi kuuttakymmentä viime vuosien asuinkerrostalokohdetta ja niiden yli neljää tuhatta kerrostaloasuntoa.
Houkuttelevuuden toteutuminen asukkaan näkökulmasta tänään sekä tilamuunnosten mahdollisuuksien luominen tuleville sukupolville näyttävät vaativan asuinkerrostaloilta tiettyjä yhteisiä ominaisuuksia. Laaja vertailuaineisto osoitti, että asuntojen kehittäminen nykyistä joustavammiksi edellyttää viime vuosina yleistyneiden syvien runkomittojen muuttamista sellaisiksi, että luonnonvalo saavuttaa asunnon sisätilan tasaisemmin. Toisinaan tämä vaati ainoastaan ikkunan vähäistä siirtämistä tai muutosta asunnon mittasuhteisiin, mutta joskus jopa kokonaan erilaista rakennustyyppiä.
Kiehtovaa on, että asukkaat mainitsivat ja arvostivat haastatteluissa laajasti monia luonnonvalon tasaisuuteen liittyviä teemoja. Tasaisempi luonnonvalaistus liittyy esimerkiksi sisä- ja ulkotilojen jatkumoiden korostamiseen sekä läpituuletuksen ja hyvän luonnonvalaistuksen mahdollisuuksiin. Viihtyisyyden kannalta erityisen tärkeänä piirteenä pidettiin ikkunaa ruokailutilan yhteydessä.
Hyvä luonnonvalaistus on yhteydessä myös laajempaan tilalliseen läpäisevyyteen, eli tilasta avautuviin useampiin ikkunoihin. Tämän on puolestaan osoitettu liittyvän koettuun avaruuden tuntuun, joka oli niin ikään asukkaiden arvostama ominaisuus. Jotkut tutkimukseen osallistuneista asukkaista mainitsivat useiden ikkunoiden läsnäolon lisäävän tilan tuntua. Aiempien tutkimusten mukaan riittävä luonnonvalo edistää myös asukkaan terveyttä monin tavoin: se vaikuttaa esimerkiksi unirytmiin, mielialaan ja stressin vähenemiseen.
Aistikokemukset asukkaat näkivät olennaisena osana asumisen laatua, ja epäonnistuneiden teknisten ratkaisujen aiheuttamat tuntemukset mainittiin usein negatiivisesti. Kun asukkaat jakoivat mielipiteitään ihanteellisesta tulevaisuuden asuinkerrostalostaan, tällaiset teemat eivät kuitenkaan olleet läsnä, mikä viittaa luottamukseen hyvin toimivasta tekniikasta uusissa asuinkerrostaloissa. Poikkeuksena tähän asukkaat mainitsivat toistuvasti mahdollisuuden läpituuletukseen.
Ekologisen kestävyyden näkökulmasta tasaiseen luonnonvalaistukseen liittyvä läpituuletettavuus voi olla tulevaisuudessa yhä merkittävämpää myös ilmastonmuutoksen ja yleistyvien helleaaltojen vuoksi, vaikka uudisrakentamisessa yleisesti käytettyjen ilmanvaihtoratkaisuiden takia ei tuulettamista muutoin tarvittaisikaan. Toisaalta luonnonvalo vähentää tarvetta keinotekoiselle valaistukselle päivän aikana, mikä voi vähentää rakennuksen kokonaisenergiankulutusta ja siten hiilijalanjälkeä. Kapeammat rakennusrungot johtavat kuitenkin korkeampiin rakentamisen aikaisiin kustannuksiin ja todennäköisesti korkeampiin käyttökustannuksiin muun muassa lämmönmenetyksen lisääntyessä, ellei kompensoivia toimenpiteitä toteuteta.
Kokonaisuuden optimoinnissa on kuitenkin huomioitava teknisen ja ekologisen kestävyyden ohella tämän päivän käyttäjien viihtyisyys ja tulevien sukupolvien osallisuus.
Edellä esitetyt ovat vain esimerkkejä siitä, miten monia ja ristiriitaisiakin näkökulmia liittyy yhteen rakennetun ympäristön ominaisuuteen eli luonnonvaloisuuteen. Nyt kun useista kestävyysaiheista kertyy yhä enemmän tietoa, on alalla huomiota suunnattava kokonaisvaltaisesti optimoitujen ratkaisujen kehittämiseen. Tähän saakka keskustelun ilmatilaa ovat hallinneet energiaoptimointi ja rakenteiden optimointi. Kokonaisuuden optimoinnissa on kuitenkin huomioitava teknisen ja ekologisen kestävyyden ohella tämän päivän käyttäjien viihtyisyys ja tulevien sukupolvien osallisuus.
Elämme aikaa, jossa sekä planeettamme että yhteiskuntamme kohtaavat ennennäkemättömiä haasteita, joiden ratkaisussa kiinteistö- ja rakennusala on avainasemassa. Yksi vaikuttava muutos alalla on vastuullisuuden kasvava painoarvo, niin alan toimijoiden kuin rahoittajien keskuudessa. Organisaatioissa ympäri maailman on jo vakiintunut ymmärrys vastuullisuustyön kolmesta keskeisestä osa-alueesta: ympäristövastuusta, sosiaalisesta vastuusta sekä hyvän hallinnon edistämisestä. Näiden osa-alueiden huomioiminen yhdessä ja samanaikaisesti on tavoiteltavaa.
Useissa rakennusalan yrityksissä vastuullisuuteen ja sen raportointiin liittyvät käytännöt ovat vielä uusia. Kun sitoutuminen vastuullisuuteen lisääntyy ja siihen liittyvä aktiivinen viestintä kasvaa, voi aiheen merkitys korostua entisestään myös erillisinä nähtyjä laatu- ja kestävyystavoitteita yhdistävänä voimana.
Kirjoittaja on arkkitehti ja työskentelee Rakennustietosäätiössä innovaatiotoiminnan tutkimusjohtajana.