Katteettomat lupaukset tai tieteisfiktiosta lainatut uhkakuvat voivat syrjäyttää merkitykselliset keskustelut tekoälyn todellisista mahdollisuuksista ja riskeistä arkkitehtuurissa, kirjoittaa arkkitehti ja tietojenkäsittelyteorian opiskelija Anniina Taivainen.
Arkkitehtienkin lounaskeskusteluissa piirtyvät tekoälyn värittämät ääripäiden tulevaisuudet, utopiat ja dystopiat. Toiset näkevät koneiden korvaavan työnsä ja toiset vaivattoman helpon työelämän. Mustavalkoinen ajattelu sulkee kuitenkin pois oleelliset kysymykset, jotka löytyvät jostain näiden ääripäiden välimaastosta.
Alan tutkijoillakaan ei ole yhtenäistä näkemystä tekoälyn tulevaisuudesta. Laajemman perspektiivin hahmottaminen on siis välttämätöntä, sillä spekulatiiviset katteettomat lupaukset tai tieteisfiktiosta lainatut uhkakuvat voivat syrjäyttää merkitykselliset keskustelut tekoälyn todellisista mahdollisuuksista ja riskeistä myös arkkitehtuurissa.
Tekoälylle ei ole tarkkaa määritelmää, vaan se on kattotermi, jonka alle mahtuu erilaisia teknologioita, kuten neuroverkot tai lineaariregressio. Tekoälyllä tarkoitetaan sovelluksia, joita käytetään älykkyyttä vaativan tehtävän suorittamiseen. Sen sijaan niin sanottu yleinen tekoäly on toistaiseksi vain fiktion ja filosofisen pohdinnan aihe.
Moni alunperin tekoälyn kaltaisena pidetty teknologia on sulautunut osaksi normaalia arkea. Esimerkiksi tietokoneet ja laskimet on historian saatossa esitetty ihmistyön vallankumouksellisina korvaajina, mutta nykyään ne ovat olennainen osa ihmisen suorittamaa työtä. Arkkitehtienkin työvälineet ovat muuttuneet kynästä ja paperista monimutkaisiin tietomalleihin. Monesti sanotaan, että yliarvioimme lyhyen aikavälin kehityksen ja aliarvioimme pitkän aikavälin muutokset.
Teknologia ei synny autonomisesti tyhjiössä. Tekoälysovellukset eivät ole neutraaleja, vaan niiden käyttö ja kehitys muokkautuvat yhteiskunnassa. Taloudelliset, kulttuuriset, sosiaaliset ja poliittiset voimat vaikuttavat niitä kehittäviin työntekijöihin ja sitä kautta tuotteisiin. Ihmistyön etäännyttäminen tekoälystä etäännyttää samalla ihmisen toimijuuden.
Toimijuutta ja asiantuntijuutta ei kannata aliarvioida. Esimerkkinä poliittisesta vaikuttamisesta voi nostaa EU:n tuoreen tekoälylainsäädännön (EU AI Act), joka säätelee tekoälyn käyttöä unionin alueella. Vaikka yksittäisen arkkitehdin ja pienen markkinan mahdollisuudet vaikuttaa teknologian kansainväliseen kehitykseen ovat rajallisia, toimijuutta on kuitenkin olemassa esimerkiksi oman alan verkostoissa.
TIETOKONEELLA käsiteltävä tieto on pelkistettyä, jotta sitä voidaan mallintaa koneluettavassa muodossa. Generatiiviset tekoälysovellukset, kuten Chat GPT:n kaltaiset laajat kielimallit tai Dall-E:n tapaiset kuvanluontiohjelmat, koostuvat karkeasti opetusdatasta ja sitä käsittelevistä algoritmeista. Erityisesti maksuttomat sovellukset keräävät käyttäjältään tietoa ja todennäköisesti opettavat sillä mallin seuraavaa versiota. Ammattitaitoa on siten mahdollista luovuttaa lähes korvauksetta teknologiajäteille, sekä vaarantaa tietoturva ja tekijänoikeudet syöttämällä omaa aineistoaan varomattomasti sovelluksiin.
Sovellukset saattavat myös hallusinoida eli tuottaa virheellistä tai vääristynyttä tietoa puutteellisen tai vinoutuneen opetusdatan takia. Kenen vastuulla virheelliset päätelmät ovat, mikäli ne johtavat vakavaan suunnitteluvirheeseen? Kriittisen ajattelun, koulutuksen ja työkokemuksen tuoma asiantuntijuus ei ole häviämässä mihinkään vaan jopa korostumassa. Arkkitehti ei voi ulkoistaa oman asiantuntijuuden kehitystä tekoälysovelluksille, sillä tuotettua materiaalia on osattava arvioida kriittisesti ja käyttää vastuullisesti.
Tekoälysovellukset eivät käsitä suurempia kokonaisuuksia ja kompastuvat yllätyksiin. Arkkitehdin työ on juuri monimutkaisten, pitkiä aikajänteitä ja yllätyksiä sisältävien kokonaiskuvien hahmottamista ja hallintaa. Niihin kuuluu teknisen suorituksen lisäksi sosiaalisia, empaattisia, luovia ja taiteellisia ulottuvuuksia, joihin tekoälysovellukset eivät ulotu. Tehokkaimmillaan sovellukset avustavat täsmällisissä, ennalta määritellyissä tehtävissä. Esimerkiksi kuvantunnistusohjelmat voisivat avustaa historiallisten rakennusten salaisuuksien tutkimisessa, mutta tulkitsijoiksi niistä ei ole.
Suuresta määrästä tietoa voidaan tekoälyn avustuksella tuottaa päätelmiä päätöksenteon tueksi. Tällaiset algoritmit kuitenkin herättävät lukuisia eettisiä kysymyksiä, sillä kerätyn datan takana on aina arvovalintoja. Niistä syntyy vinoutunutta opetusdataa, joka mahdollisesti tuottaa syrjiviä tai harhaanjohtavia päätelmiä. Siksi arkkitehtien tulisi olla tietoisia tekoälytuotannon alkupäästä: miten ja mistä dataa kerätään ja miten sitä käsitellään?
Toisaalta arkkitehdin työllä voidaan myös kartuttaa tietoa ja käyttää sitä suunnittelun tukena. Rakennusten ja kaupunkien mittakaavassa voidaan optimoida tai simuloida esimerkiksi kaupunkivihreää, joukkoliikennettä ja korjaustarpeita. Silloin hyvä tietomalliosaaminen ja mallin ajattelu itsenäisenä tuotteenaan voi olla arkkitehdille eduksi.
Arkkitehtien tulisi olla tietoisia tekoälytuotannon alkupäästä: miten ja mistä dataa kerätään ja miten sitä käsitellään?
ARKKITEHTIEN ammattikunnan tulisi osata selkeästi sanoittaa työnsä arvo yhteiskunnassa. Tehostamisen ja automatisoinnin lisäksi on olennaista keskustella siitä, mitä ei voida tai haluta korvata nollilla ja ykkösillä. Esimerkiksi generatiivisen tekoälyn tuotos on aina jonkinlainen yhdistelmä annetusta opetusdatasta, joten se ei sinänsä luo mitään uutta tai ole luova. Arkkitehdin työn tulos on puolestaan jonkinlainen synteesi kaikesta siitä, mitä on nähty, koettu ja tulkittu.
Suosittelualgoritmit voivat muokata maailmankuvaa sulkemalla omasta vaikutuspiiristä eriäviä näkemyksiä ja mielipiteitä pois. Voivatko tekoälysovellukset yksipuolistaa tai keskinkertaistaa luovaa ajattelua? Jäävätkö ainutlaatuiset rakennukset ja kaupungit kuvittelematta, jos luotamme liikaa teknologiaan?
Tekoälysovellukset ovat tällä hetkellä yhteiskuntaa läpileikkaava ilmiö. Niiden vaikutuksista arki- ja työelämään on hyvä olla tietoinen, mutta uhkia tai mahdollisuuksia ei kannata liioitella.
Tekoälyyn liittyviä väitteitä tulisi tarkastella kriittisesti pohtien niiden todenperäisyyttä ja argumentoinnin uskottavuutta.
Ajatuksia herättävimmät näkökulmat keskustelunaiheiksi löytyvät eletystä elämästä ja ympäristöstä. Mikä on teknologiaan painottuneessa yhteiskunnassa arkkitehdin työn vaikutus yhteisöihin, kulttuuriperintöön tai luontoon? Käytetäänkö tekoälysovelluksia tarkoituksenmukaisesti haluttujen tavoitteiden toteuttamiseen?
Kirjoittaja on arkkitehti SAFA ja tietojenkäsittelyteorian opiskelija Helsingin yliopistossa.