EU:n hankintadirektiivi suosittelee asiantuntijapalveluiden hankinnassa laadun painottamista hinnan sijaan, mikä koskee myös arkkitehtisuunnittelua. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tilaajat kokevat lain velvoittavan halvimman tarjouksen valitsemiseen, kirjoittaa Arkkitehtitoimistojen liiton asiantuntija Roni Koski-Tuuri.
Julkisen sektorin toimijat muodostavat merkittävän osan suomalaisten arkkitehtitoimistojen asiakaskunnasta, ja valtaosa toimeksiannoista perustuu julkisiin hankintoihin. Sen lisäksi julkinen sektori tuottaa monet niistä tiloista ja rakennuksista, joissa ihmiset työskentelevät, kasvavat ja viihtyvät. Julkisten hankintojen vaikutus yhteiskuntaan on siis merkittävä. Suunnittelun rooli näissä hankkeissa on tärkeä ja sillä luodaan perusta hankkeille.
Siitä huolimatta suunnittelupalveluiden hankinnoissa ilmenee rimanalituksia yksi toisensa jälkeen. Arkkitehtitoimistojen liitto ATL:n tietoon tulee enenevissä määrin kehnoja tai jopa hankintalain vastaisia hankintoja. Ilmiö on selvä viesti siitä, että arkkitehtialan toimijoiden näkökulmasta julkisten hankintojen käytännöt ja tarjouspyyntöjen vaatimukset eivät palvele tarkoitustaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Yleisimmin käytetyt hankintakriteerit – ja niiden vähäisyys – johtavat liian usein tilanteeseen, jossa valituksi tulee epärealistisen alhainen suunnittelutarjous tai tarjouspyynnön kriteerit eivät muutoin tue laadukkaan suunnittelun tilaamista ja tarjoajien tasapuolista kohtelua. ATL:ssa tehdään jatkuvasti työtä huonojen käytäntöjen kitkemiseksi huomauttamalla hankinnantekijöitä epäkohdista. Tavoitteena on lisätä tilaajien ymmärrystä siitä, mitä laadukkaan arkkitehtisuunnittelun hankinnassa tulisi huomioida.
EU:n hankintadirektiivi suosittelee laatupainotteisia kriteereitä hinnan sijaan, erityisesti asiantuntijapalveluissa, jotta valinnat perustuisivat niiden pitkäaikaisiin hyötyihin, innovatiivisuuteen ja laatuun – ei ainoastaan hintaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hankinnantekijät kokevat lain velvoittavan halvimman tarjouksen valitsemiseen, vaikka hankintalaki pyrkii ohjaamaan kokonaistaloudelliseen ajatteluun, joka tarkoittaa parasta mahdollista hinta-laatu-suhdetta.
Laadun arviointi jää kuitenkin hankinnoissa usein juhlapuheen tasolle ja näennäisellä laatuvertailulla peitetään se, että valintaperuste on todellisuudessa halvin hinta. Tämä johtaa siihen, että usein tarjouskilpailun voittaa alihintainen tarjous, joka ei mahdollista edes välttämätöntä suunnittelua hyvällä laadulla.
Alihintaisen tarjouksen hyväksyminen voi pahimmillaan vaarantaa koko hankkeen laadun. Julkisilla varoilla yhteistä kansallista omaisuutta suunniteltaessa tulisi vaakakupissa painaa muukin kuin hinta.
Suunnittelu on aina investointi tulevaisuuteen – mitä vähemmän sijoittaa nyt, sitä vähemmän se tuottaa pitkällä aikavälillä.
ARKKITEHTISUUNNITTELUN hankinta vaatii tilaajalta osaamista. Tilaaja ostaa asiantuntemusta, suunnitteluresurssia ja arvonlisää, ja lopputulos riippuu siitä, kuinka paljon suunnitteluun voidaan panostaa. On sanomattakin selvää, että epärealistisen alhaisella hinnalla tilaaja ei voi saada parasta mahdollista asiantuntijuutta eikä riittäviä resursseja. Tulisikin ymmärtää, että suunnittelu on aina investointi tulevaisuuteen – mitä vähemmän sijoittaa nyt, sitä vähemmän se tuottaa pitkällä aikavälillä.
Tilaajan tavoitteiden selkeä määrittely on laadun lähtökohta ja laadukkaan suunnittelun edellytys. Teknisten laatukriteerien avulla arvioidaan, että tarjoajalla on riittävä kokemus ja kyky projektin läpiviemiseen. Niiden lisäksi tulisi kiinnittää huomiota työmääräarvioon, jotta voidaan varmistua riittävästä panostuksesta palvelun tuottamiseksi. Olisi tärkeää, että myös tilaaja hahmottaisi, mikä on kussakin hankkeessa suunnitteluun tarvittava aika.
Yleinen virhe hankinnantekijältä on antaa kaikille tarjoajille samat laatupisteet, jolloin kilpailutus muuttuu hintakilpailuksi. Jos laatua arvioidaan riittävän monella kriteerillä, hajontaa syntyy väistämättä. Mikäli eroja ei saada aikaiseksi, laatuarviointi on tehty väärin.
Ongelmallista on myös hankinnantekijöiden oletus, että vain kouluja suunnitellut osaa suunnitella kouluja tai museoita suunnitellut museoita. Tällainen ajattelutapa on hankinnoissa pikemminkin sääntö kuin poikkeus ja kertoo enemmän tilaajan osaamattomuudesta kuin todellisuudesta. Pahimmillaan se rajaa pois osaavia suunnittelijoita.
Hyvä nyrkkisääntö voisikin olla, että aina on parempi pisteyttää kuin rajata. Arkkitehdin ammattiin kuuluu olennaisesti kyky soveltaa erilaista osaamista, tietoa ja kokemusta erilaisiin hankkeisiin, rakennustyypistä riippumatta. Jos täydellinen vastaavuus kuitenkin on oleellista, vertailukelpoisuutta tulisi arvioida rakennustyypin sijaan teknisten kriteerien perusteella. Jos on suunnitellut peruskouluja ja päiväkoteja, osaa todennäköisesti suunnitella myös lukioita.
Yleisesti ottaen hankinnoissa olisi suotavaa jättää referenssien soveltuvuuden perustelu osittain tarjoajalle. Tarjoaja voisi tällöin esittää sellaisia referenssejä, jotka toimivat hankinnan kohteen osalta esimerkkeinä aikaisemmista onnistumisista – näyttönä suunnittelun laadusta.
Myös referenssikohteiden vaatiminen suhteettoman lyhyeltä ajalta on omituista, sillä arkkitehdin osaaminen ja kokemus eivät katoa muutamassa vuodessa. Suunnittelun laatu perustuu pitkälti kokemuksen karttumiseen. Siksi onkin epäselvää, mihin oletus osaamisen vanhenemisesta perustuu. Muutaman vuoden aikaikkuna on lisäksi erittäin altis suhdanteiden vaihtelulle, kuten viime vuosina on nähty, eikä valmistuneita kohteita välttämättä kerry lyhyessä ajassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että suunnittelijoiden osaaminen katoaisi.
ARKKITEHTISUUNNITTELU perustuu parhaimmillaan uusien, parempien ratkaisujen kehittämiseen. Innovaatioiden tulisi olla paitsi tilaajan myös yhteiskunnallinen intressi – mutta miten se näkyy hankinnoissa? Olisi ehdottoman tärkeää hyödyntää julkisten hankintojen valtavaa potentiaalia kehityksen moottorina, sillä hankinnat ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa myös innovaatioiden edistämisessä.
Kun katsotaan rakennushanketta kokonaisuutena, suunnittelun hinta on vain hyvin pieni osa, muutamia prosentteja, sen kokonaiskustannuksista, mutta suunnittelun vaikutus koko hankkeeseen ja yhteiskuntaan on merkittävä. Laadukas suunnittelu edellyttää kuitenkin aikaa, osaamista ja kunnianhimoisia tavoitteita.
Halvimman tarjouksen valintaa perustellaan usein veronmaksajien etuna, mutta vain harva puolustaa pitkälle tähtäävää taloutta, ekologisuutta ja kuntalaisten oikeutta laadukkaaseen elinympäristöön. Kaiken tämän tulisi painaa julkisten hankintojen päätöksenteossa.
Suunnittelua hankkiessaan tilaajan tulisi aina pysähtyä miettimään, mitkä asiat tukevat reilua ja kannattavaa kilpailua, hyvien suunnittelutarjousten tekemistä ja onnistuneiden hankkeiden toteuttamista. Lisäksi hankinnantekijöiden tulisi hyödyntää hankintalain mahdollistamia menettelytapoja monipuolisemmin ja käyttää kussakin hankinnassa siihen sopivinta menettelyä.
Julkisten hankintakäytäntöjen parantaminen on kaikkien etu ja laadukkaan suunnittelun tuottama hyöty on kaikkien oikeus. Suomessa on tehty lukuisia onnistuneita julkisia hankintoja, ja parhaiden käytäntöjen levittäminen olisikin ensiarvoisen tärkeää. Ajassa, jossa resursseja ei ole tuhlattavaksi, on taloudellisesti, ekologisesti ja inhimillisesti kannattavampaa tehdä kerralla hyvää ja kestävää.
Jokainen hankinta on mahdollisuus.
Kirjoittaja työskentelee asiantuntija-arkkitehtina Arkkitehtitoimistojen liitossa.