Vielä muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että tehtäväkseni tulisi Arkkitehtiuutisten saattaminen hautaan, kirjoittaa päätoimittaja Kristo Vesikansa.
Kun otin Arkkitehtiuutisten päätoimittajan tehtävän vastaan reilu kolme vuotta sitten, en uskonut, että siihen sisältyisi lehden saattaminen hautaan. Keskusteluja Arkkitehtiliiton lehtien yhdistämisestä tai siirtämisestä verkkoon oli toki käyty jo vuosia, mutta käytännön toimiin ei ollut ryhdytty. Itsekin uskoin, että arkkitehtuurista riittää asiaa kahteen lehteen, kunhan vain löydämme niille tarpeeksi erilaiset lähestymistavat.
Tilannekuva muuttui, kun aloimme Safan muutoshankkeen myötä syksyllä 2023 hahmottelemaan skenaarioita julkaisujen tulevaisuudelle. Melko pian kävi selväksi, että huolella tehdyn printtilehden ja nopean verkkouutisoinnin yhdistelmä tarjosi parhaan ratkaisun kahteen ydinongelmaamme: ensinnäkin ilmoitustulojen lasku ja paino- ja jakelukulujen nousu olivat ajaneet lehtien talouden ahtaalle, ja toisaalta mediankäyttö oli muutoksessa. Se näkyi varsinkin nuorempien lukijoiden tottumuksissa.
Omaan ajatteluuni vaikutti myös se, että käytännössä oli osoittautunut mahdottomaksi jakaa arkkitehtuurin kenttä kahden lehden reviireiksi. Konsensus asiasta löytyikin lopulta yllättävän helposti, ja liittovaltuusto hyväksyi mallin helmikuussa 2024.
Asiasta Safan eri toimielimissä käydyt keskustelut tekivät selväksi, että yhteinen tahtotila oli pitää kiinni painetusta Arkkitehti-lehdestä. Se antoi selkeät suuntaviivat uudistukselle ja johti päätökseen yhdistää Arkkitehtiuutiset osaksi Arkkitehti-lehteä. Jatkossa lehden journalistisia sisältöjä, kuten uutisia, henkilö- ja ilmiöjuttuja, kolumneja ja arvioita, tehdään siis Arkkitehdin verkkosivuille ja osin myös painettuun lehteen, jäsentiedotuksen jatkuessa Safan sähköisissä kanavissa.
Jälkiviisaasti voi tietysti sanoa, että uudistus olisi kannattanut tehdä paljon aiemmin, jolloin olisimme päässeet vikkelämmin mukaan digitaaliseen murrokseen. Kun laadimme Safalle vuonna 2021 viestintästrategiaa, käyttämämme ulkopuoliset konsultit kysyivät aina ensiksi, eikö pienet resurssimme kannattaisi keskittää yhden korkeatasoisen lehden tekemiseen? Rohkeutta näin radikaaleihin muutoksiin ei kuitenkaan löytynyt.
Viivyttelyllä on toisaalta ollut myös etunsa. Olemme välissä ehtineet kehittää Arkkitehtuuriuutisiin uudenlaisia sisältöjä, joille varmasti löytyy käyttöä uudistetussa Arkkitehti-lehdessä. Neljä vuotta sitten niitä ei ollut vielä näköpiirissä, joten jos päätös yhdistymisestä olisi tehty silloin, olisi varmasti päädytty toisenlaiseen ratkaisuun.
Jokaiseen uudistukseen sisältyy luonnollisesti omat riskinsä. Niin tähänkin: löytävätkö verkkojuttumme lukijoita, riittävätkö resurssimme monikanavaisen median tekemiseen kahdella kielellä, onko uusi konsepti ilmoittajien näkökulmasta houkutteleva? Itselleni olennainen kysymys on, miten Arkkitehtiuutisten käytännöllisyys, inhimillisyys ja lähestyttävyys tuodaan osaksi Arkkitehti-lehteä, sen brändiä kuitenkaan heikentämättä. Näiden kysymysten kanssa joudumme tekemään paljon töitä lähikuukausien ja -vuosien aikana.
ARKKITEHTIUUTISTEN lopettaminen herättää kaikissa lukijoissa varmasti jonkin asteita haikeutta. Tämä koskee myös itseäni. Suhteeni lehteen alkoi vuonna 1997, kun Safassa otettiin käyttöön opiskelijajäsenyys. Päämotiivini liittymiselle oli mahdollisuus tilata Arkkitehti-lehti alennettuun hintaan, mutta samalla Arkkitehtuutiset alkoi tulla postiluukusta noin kolmen viikon välein.
Myönnän, etten tuolloin aina osannut antaa Arkkitehtiuutisten sisällöille niiden ansaitsemaa arvoa, ja usein lehti on tullut lähinnä silmäiltyä läpi toimiston kahvipöydässä tai kotisohvalla. Siitä huolimatta lehti on ollut läsnä koko ammatillisen urani ajan, ja sen kautta olen pysynyt kärryillä alan tapahtumista, kilpailujen tuloksista, Safan toiminnasta ja ammattikunnan puheenaiheista. Tästä kaikesta olen kiitollinen Arkkitehtiuutisten tekijöille ja kirjoittajille.
Syksyllä jatkamme työtä niin uusien kuin vanhojenkin kanavien kautta.