Pääkirjoitus: Made in EU alkaa Paimiosta

Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 11/2020.

Henna Helander.

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen piti syyskuussa ensimmäisen linja­puheensa. Hänen mukaansa aikamme uusiin haasteisiin tulee vastata laajemmin kuin pelkästään talouden ja tekniikan keinoin; tarvitsemme uuden Bauhausin, ”yhteisen tilan arkkitehdeille, taiteilijoille, opiskelijoille, insinööreille ja suunnittelijoille”, joiden tehtävänä olisi ”antaa Euroopan taloudelliselle ja ympäristöystävälliselle muutokselle myös esteettiset kasvot, kytkeä ilmiasu kestävyyteen”.

Tarvitsemme uuden, vastuullisen brändin, made in EU, kilpailemaan kestävästi esimerkiksi made in Chinaa vastaan. Tämä vaatii myös vahvaa arkkitehtuuria ja muotoilua.

Arkkitehti Alvar Aalto yhdisti Bauhaus-ajattelun ihmisen ja luonnon väliseen tiiviiseen suhteeseen. Tämä suhde tuli saada harmoniaan toiminnallisesti, kestävästi ja esteettisesti. Alvar ja Aino Aallon Paimion parantola (1933) oli itsenäisen Suomen ensimmäinen voimannäyte uudesta, pohjoismaiseen demokratiaan ja suomalaiseen luontosuhteeseen perustuvasta ajattelusta, pohjoismaisesta modernismista. Se oli rakennus, joka tehtiin tavallisille ihmisille, ei vain yhteiskunnan hyväosaisille.

Paimion parantolan suunnittelussa ja toteutuksessa tehtiin lukematon määrä keksintöjä, joista jotkin vaikuttavat yhä arjessamme. Aalto hylkäsi vähitellen Bauhausin kylmät metalliputkihuonekalut ja kehitti yhdessä innovatiivisen puuseppä Korhosen kanssa taivutettavan vanerin sekä sarjan yksinkertaisia, keveitä ja helposti puhdistettavia huonekaluja, kuten Paimio-tuolin. Yhdessä insinööri Hartellan kanssa Aalto kehitti seitsemän kerroksen korkuisen (liikuntasaumattoman!) teräsbetoniseinän, jossa on ulokkeina aurinkoterassit. Yhdessä lääkärien kanssa Aalto kehitti ovenkahvat, joihin lääkärintakin hihat eivät tartu kiinni.

Kansainvälinen kiinnostus Paimion parantolaa kohtaan oli suurta 1930-luvulla, ja sitä se oli myös kolme vuotta sitten, kun parantola tuli yleiseen myyntiin. Jätimme viimeisenä mahdollisena päivänä yksityishenkilöinä (Merja Rukko, Jussi Rautsi, Jonas Malmberg ja minä) tarjouksen Paimion parantolan ostamisesta sää­tiölle. Pääsimme myyntineuvotteluihin Turkuun esittämään ”business planin”. Monet eri alojen ihmiset tarjosivat apuaan.

Minulle Paimion henki on avointen ratkaisujen etsimistä.

Sitä säätiötä ei lopulta syntynyt, mutta sen yrityksen mahdollistamana ja osittain samojen ihmisten alkuun panemana syntyi uusi, parempi säätiö. Paimion parantola -säätiö perustettiin kahden ministerin Annika Saarikon ja Krista Mikkosen allekirjoituksilla 27.10.2020. Näin mittavan hankkeen vieminen eteenpäin ei olisi onnistunut ilman eri instituutioiden työtäpelkäämättömien ihmisten intoa ja vastuunottoa.

Totesin Helsingin Sanomien haastattelussa näin: ”Paimion parantolalle ominaista on aina ollut valoisa tulevaisuuden usko. Silloin aikoinaan ei ollut lääkettä tuberkuloosiin, mutta silti asioita vietiin eteenpäin. Minulle Paimion henki on avointen ratkaisujen etsimistä.”

Nyt Paimion parantolan hengelle ja arkkitehtuurille on kysyntää enemmän kuin pitkiin aikoihin. Made in EU voisi alkaa Paimiosta.

Henna Helander
Safan puheenjohtaja

Hae sivustolta:

X