Pääkirjoitus: Arkkitehtiuutisten ja Arkkitehti-lehden yhteisellä polulla on alkamassa uusi vaihe

Kaksi Suomen Arkkitehtiliiton julkaisemaa lehteä ovat historiansa aikana toimineet niin yhdessä kuin erikseen. Uuden päätoimittajan myötä lehtien yhteistyö jälleen tiivistyy.

Arkkitehtiuutisten ja Arkkitehti-lehden yhteinen taival on kestänyt jo 75 vuotta, toukokuusta 1947, jolloin ”Arkkitehti-uutisten” ensimmäinen numero ilmestyi Viljo Rewellin toimittamana.

Tarvetta uudelle lehdelle perusteltiin Arkkitehdin hitaudella, mistä syystä tiedotusta oli jouduttu täydentämään jäsenille lähetetyillä kiertokirjeillä. Jatkossa ”Suomen Arkkitehtiliiton tiedotusjärjestelmän ja siihen liittyvän vaatimattoman uutispalvelun” muotona olisi kuitenkin kahdesti kuukaudessa ilmestyvä jäsenlehti.

Kahdeksansivuisesta lehdykästä alkunsa saanut Arkkitehtiuutiset vakiinnutti nopeasti paikkansa keskeisenä osana Safan toimintaa sekä sen jäseniä yhdistävänä keskustelufoorumina. Järjestelystä oli hyötyä myös Arkkitehdille, joka tiedotusvelvoitteesta vapauduttuaan saattoi kehittyä monipuoliseksi kulttuurilehdeksi.

Lehtien yhteisellä polulla on nyt alkamassa uusi vaihe, kun niillä on pitkästä aikaa yhteinen päätoimittaja. Vastaavaan järjestelyyn on päädytty kerran aiemminkin: vuonna 1971 perustettiin ARK-julkaisujen päätoimittajan toimi, johon sisältyi Safan julkaisuosaston johtaminen. Perustelut uudistukselle olivat pitkälti samat kuin nytkin: julkaisutoimintaa haluttiin tehostaa ja kehittää pitkäjänteisesti, kun ”päätoimittajalla vihdoin olisi käytettävissään liiton julkaisuosaston koko ammattitaitoinen henkilökunta joustavasti tilanteen vaatimusten mukaan”.

Epäilyksiä herätti vallan keskittyminen, tiedotuskanavien väheneminen sekä riittävän kyvykkään henkilön löytäminen. Tehtävään valittiin arkkitehti Jussi Vepsäläinen, jota seurasi Markku Komonen vuonna 1977. Seuraavan henkilövaihdoksen yhteydessä neljä vuotta myöhemmin Arkkitehtiuutisten päätoimittajuus siirtyi Safan toiminnanjohtajalle, ja sittemmin se on kuulunut pääsihteerin tehtäviin.

Safan tiedotustoiminta on kehittynyt valtavasti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, kun printtilehdet ovat saaneet rinnalleen sähköpostin, verkkosivut ja sosiaalisen median kanavat. Samalla Arkkitehtiuutiset on muuttunut vähitellen liiton tiedotuslehdestä journalistisin kriteerein toimitetuksi aikakauslehdeksi. Tämä on tarkoittanut myös lehtien välisen työnjaon osittamista uudelleen – Arkkitehtiuutisten tämän hetkisestä sisällöstä voikin löytää paljon yhtäläisyyksiä Arkkitehdin entiseen ajankohtaisosio Areenaan.

Onko kahdelle rinnakkaiselle lehdelle siis enää tarvetta, vai olisiko järkevämpää suunnata resurssit yhteen laadukkaaseen printtilehteen ja sitä täydentävään sähköiseen viestintään? Lehtien tulevaisuus on puhuttanut Safan piirissä paljon viime vuosina, ja keskustelu tulee epäilemättä jatkumaan.

Olennaista on joka tapauksessa käyttää viestintään sellaisia kanavia, jotka tavoittavat Safan yhä moninaisemman jäsenkunnan mahdollisimman tehokkaasti. Kuten jo Arkkitehti-uutisten ensimmäisessä numerossa todettiin: ”Jos SAFA:n ammatillinen julkaisutoiminta ja tiedotustoiminta keskitetään yhteen lehteen, Arkkitehti-lehteen, on aivan ilmeistä, että, nykyajan teknilliset mahdollisuudet ja vanhan kielellisen kahtiajaon huomioonottaen, jokin puoli kärsii keskityksestä liiaksi.”

Kristo Vesikansa
Päätoimittaja

 


 

Kristo Vesikansa näkee kansainvälisessä arkkitehtuurikeskustelussa painotuksia, jotka Suomessa ovat vielä marginaalissa

Teksti: Silja Ylitalo

Arkkitehti-lehden päätoimittajasta Kristo Vesikansasta tuli huhti­kuussa myös Arkkitehtiuutisten päätoimittaja. Au:n aiempi päätoimittaja, Suomen Arkkitehtiliitton pääsihteeri Paula Huotelin, jää syksyllä eläkkeelle. Arkkitehtiliitto kustantaa sekä Arkkitehtiuutisia että Arkkitehti-lehteä.

Kristo Vesikansa, miltä tuntuu olla kaikkien Suomen arkki­tehtuurijulkaisujen päätoimittaja?

Tunnistan että tässä on tiettyjä vaaroja, esimerkiksi jotkut näkökulmat tai henkilöt voivat saada liikaa painoarvoa. Mutta yritän huomioida mahdollisimman laajasti erilaisia ääniä. 

Syy muutokseen oli, että syksyllä aloittavan uuden pääsihteerin tai toiminnanjohtajan toimenkuvaa haluttiin suoraviivaistaa. Taustalla on myös pidempi keskustelu siitä, että lehtien tekemistä olisi järkevää keskittää ja koordinoida.

Arkkitehtiuutisilla ja Arkkitehti-lehdellä on selkeästi erilaiset profiilit, mikä vaikuttaa myös työhöni päätoimittajana. Au pyrkii olemaan vireä ja ketterä, kertomaan ajankohtaisista asioista ja toimimaan keskustelualustana erilaisille näkemyksille arkkitehtuurista, kaupunkisuunnittelusta ja rakennussuojelusta. Ark on pohdiskelevampi kulttuurilehti, jossa julkaistaan pidempiä artikkeleita, ja toisaalta sen tehtäviin kuuluu myös suomalaisen arkkitehtuurin dokumentointi ja tietyllä tavalla myös nykyaikakauden arvottaminen.

Mitä arkkitehtuurijulkaisuja itse mieluiten luet?

Toimistolle tulee aika liuta kansainvälisiä julkaisuja, ne tulee vähintäänkin selattua. The Architectural Review’ta olen seurannut varmaan niin kauan kuin olen ollut alalla, se on edelleen erään­lainen esikuva.

Viime aikoina sveitsiläinen Archithese on vaikuttanut koko ajan kiinnostavammalta, nimenomaan sen vahvasti yhteen teemaan pureutuvat numerot, joissa yhdistyvät tutkimusartikkelit ja uuden arkkitehtuurin esittely.

Ja pohjoismaiset lehdet tietysti tulee käytyä läpi aika tarkkaan.

Oletko havainnut kansainvälisessä arkkitehtuuri­keskustelussa ilmiöitä, jotka Suomessa eivät vielä näy? 

Kaikkialla keskustellaan aika lailla samoista asioista, painotukset vain vaihtelevat.

Teemat, jotka meillä ovat vielä aika marginaalisia, voivat saada enemmän näkyvyyttä vaikka Briteissä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaisten vähemmistöjen näkökulmat, ja se että ne tulisi huo­mioida kaikessa suunnittelussa.

Korjausrakentamisen kasvava rooli on ollut trendinä pidemmän aikaa. Siinä alkaa hahmottua jo erilaisia rinnakkaisia suuntauksia. Ensinnäkin ovat modernismin monumentit, joita pyritään restauroimaan alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittaen. Toisilla rakennuksilla taas on arvo ennen kaikkea hiilivarastoina, ja niitä voidaan uusiokäyttää aika innovatiivisillakin tavoilla. 

Yksi pidempi trendi, joka on näkynyt isoissa kansainvälisissä arkkitehtuuripalkinnoissakin, ovat suuret lähiökerrostalot, jotka vielä viisitoista vuotta sitten nähtiin lähinnä sosiaalisina ongelmina. Nyt niitä pyritään kehittämään myös niiden arkkitehtoniset arvot ja alku­peräiset ideat huomioiden.

Pääkirjoitus ja Kolme kysymystä -haastattelu on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 3/22.

Hae sivustolta:

X