Näyttelyarvio: Sumun keskellä
Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 9/2019. Teksti: Jorma Mukala.
Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 9/2019. Teksti: Jorma Mukala.
Arkkitehtuurimuseon uuden Studio-näyttelytilan avaa klassikkoaihe, Paimion parantola.
Arkkitehdeille tutusta, uljaasta funkissairaalasta on esillä 14 valokuvaa ulkoa ja sisältä. Valokuvaaja Tuomas Uusheimon viime vuonna ottamat kuvat tarjoavat talosta uteliaisuutta herättävän muotokuvan: mäntymetsän ympäröimät valkoiset seinät nousevat nyt esiin sumun keskeltä. Paimio-valokuvasarja palkittiin Sony World Photography Awards 2019 -kilpailun ammattilaissarjassa.
Sumu luo kuviin uudenlaisen tunnelman. Valo vaikuttaa pehmeältä, eivätkä rakennuksen ääriviivat piirry täsmällisesti. Aallon arkkitehtuurille ominainen plastisuus ja muotojen pyöristykset hahmottuvat havainnollisesti. Myös yksityiskohdat nousevat hienosti esiin. Sisäkuvissa korostuvat kirkkaat värit, mikä antaa kontrastin sumuisen pehmeille ulkokuville.
Sumun keskellä kuvattuna Paimion parantolan arkkitehtuuri vaikuttaa ”hiljaisemmalta” kuin kirkkaassa auringonpaisteessa. Vahvojen varjojen luoma dramatiikka puuttuu. Sumuun kietoutunut valkoisuus ei luo mielikuvaa kliseisestä optimismista. Funkiksen yhteydessä on totuttu ajattelemaan, että auringonpaisteessa hohtavat valkoiset seinät julistavat uuden ajan alkua ja uskoa tulevaisuuteen. Sumu muuntaa tämän mielikuvan mietiskeleväksi tunnelmaksi.
Myös laivavertaukset, joilla on totuttu kuvaamaan funkiksen ihannoivaa suhdetta tekniikkaan, saavat toisenlaista sisältöä laivan ajelehtiessa sumussa. Kaiken kaikkiaan tuttu arkkitehtuuri elää näyttelykuvissa raikkaasti.
Historia ei kadonnut
Valokuvaaja Tuomas Uusheimo kertoo, että sumuidea löytyi sattumalta. Kun hän aloitteli kuvauksia, sää sattui olemaan syksyisen sumuinen, ja hän oivalsi siihen sisältyvän uusia mahdollisuuksia.
Uusheimolle parantolaa ympäröivä metsikkö oli olennainen osa rakennusta. Arkkitehtuurin suhde luontoon ja rakennusta reunustavaan männikköön tulee valokuvissa esiin monitasoisesti. Metsikön puhdas ilma ja näkymät sairaalatiloista luontoon toimivat alun perin osana paranemista.
Rationaali modernismi, suomalaisittain funkis, jota Alvar Aalto intomielisesti halusi edistää, kielsi historian merkityksen. Historia ei kuitenkaan kadonnut. Paimion parantolallakin on takanaan jo 86 vuotta erilaisia vaiheita. Uusheimo tarkastelee rakennuksia aina suhteessa niiden historiaan: ”Rakennukset kuljettavat menneisyyttä mukanaan. Haluan valokuvata niiden muistot”, valokuvaaja sanoo.
Uusheimo tunnetaan ja häntä arvostetaan uusimman arkkitehtuurin valokuvaajana. Hänen omat näyttelynsä ovat käsitelleet rakennettua ympäristöä eri näkökulmista. Hän on kuvannut muun muassa seurojen taloja, mistä tuloksena oli kirja.
Valokuvat uusimmasta arkkitehtuurista esittelevät rakennuksen yleensä ajanmukaisena ja hyvännäköisenä. Työn luonteeseen kuuluu, että valokuvat havainnollistavat onnistumisia. Uusheimon mielestä omassa näyttelyssä aineistoa tai aihetta ei tarvitse saada näyttämään miltään. Ilme syntyy ikään kuin vapaasti. Tärkeintä on tietenkin löytää se jokin, mikä kiehtoo minua, hän kuvailee.
Monin tavoin ajankohtainen
Paimion parantola on aiheena ajankohtainen, sillä rakennuksen tulevaisuus on epäselvä. Sairaalatoiminta on lopetettu, eikä uutta omistajaa tai toimintaa ole vielä löytynyt. Opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla ollaan perustamassa säätiötä, joka vastaisi parantolan tulevista vaiheista ja modernismin merkkiteoksen säilymisestä osana kulttuuriamme.
Studio on Arkkitehtuurimuseon uusi näyttelytila, jonka tarkoituksena on saada museoon esille ajankohtaisia aiheita. Näiden ohella Studioon halutaan tuoda kokeilevia, ennakkoluulottomia ja uusia yhteistyömuotoja kehittäviä ideoita. Uusi näyttelytila viestii virkeydestä ja halusta uudistaa toimintaa. Avausnäyttely tavoittaa hyvin ajankohtaisuuden ja tarjoaa samalla tuoreen näkökulman tuttuun aiheeseen.