Brotherus kiinnostui arkkitehtuurista vuosia sitten päästyään tutustumaan Alvar ja Elissa Aallon suunnittelemaan Maison Louis Carréen. Nyt Brotheruksen valokuvia Aaltojen arkkitehtuurista on ensimmäistä kertaa yleisön nähtävillä, ja sopivasti juuri Alvar Aallon nuoruuden kaupungissa Jyväskylässä.
”Etsin, teen, löydän – ja otan kuvia. En puutu tilaan, mutta ihmisen läsnäolo herättää sen.” Näin Elina Brotherus (s. 1972) kuvailee työtään Tila-näyttelyn lehdistötiedotteessa.
Suomen kansainvälisesti tunnetuimpien valokuvataiteilijoiden joukkoon kuuluva Brotherus kiinnostui arkkitehtuurista vuonna 2015, jolloin hän pääsi näyttelynsä yhteydessä tutustumaan Alvar ja Elissa Aallon suunnittelemaan Maison Louis Carréen Pariisin lähellä. Siitä lähtien hän on kuvannut arkkitehtuuria niin Suomessa kuin ulkomailla.
Brotheruksen Aaltojen arkkitehtuuria esittelevä Tila-näyttely avattiin lokakuun lopussa Aalto2-museokeskuksessa Jyväskylässä. Vuosina 2019–2022 kuvatut teokset ovat nyt ensimmäistä kertaa esillä. On hienoa, että tämä tapahtuu Jyväskylässä, Alvar Aallon nuoruuden kaupungissa ja nimikkomuseossa.
Esillä on valokuvia kolmesta Alvar Aallon ja tämän kahden puolison, Aino Marsio-Aallon ja Elissa Aallon suunnittelemasta rakennuksesta: Riihitien kodista Helsingissä, Paimion parantolasta ja Muuratsalon koetalosta Jyväskylässä. Brotherus kutsuu rakennuksia kodeiksi, vaikka yksi niistä on tuberkuloosiparantola. Aikana, jolloin tuberkuloosilääkettä ei ollut vielä ollut keksitty, potilaat viettivät pitkiäkin aikoja parantolassa.
Kuvissa olevat ihmiset eivät ole historiallisia henkilöitä, alvareita, ainoja tai elissoja, vaan ihmisiä, joille katsoja saa itse keksiä tarinan.
Näyttelyssä on esillä yhteensä kolmekymmentä teosta. Kuva: Maija Holma / Alvar Aalto -museo
Brotheruksen mukaan jokaisella rakennuksella on sille erityinen ominaisuus, ydinolemus tai sielu. Sen hän haluaa kuvissaan tuoda esille. Riihitiellä se liittyy asumiseen ja työskentelyyn, siihen että kyseessä on ollut arkkitehtien itselleen suunnittelema talo. Paimion parantolassa ytimessä on ”pienen ihmisen”, potilaan kokemus. Koetalossakin keskeistä on asuminen ja työskentely. Kuvissa olevat ihmiset eivät ole historiallisia henkilöitä, alvareita, ainoja tai elissoja, vaan ihmisiä, joille katsoja saa itse keksiä tarinan.
Brotheruksen kuvat eroavat perinteisistä arkkitehtuurivalokuvista, sillä hänen kuvissaan pääosassa on ihminen. Ihmisen ja tilan, erityisesti asukkaan ja kodin välinen suhde kiehtoo häntä. Brotheruksen mukaan ihmishahmo kuvassa auttaa katsojaa samaistumaan tilakokemukseen. Sen myötä myös mittasuhteita on helpompi hahmottaa. Uutta Brotheruksen arkkitehtuurikuvissa on myös se, että arkisten puuhien, kuten kukkien kastelun, appelsiinin kuorimisen ja pihan lakaisun myötä katsoja näkee arkkitehtuuriklassikot uudella tapaa, osana arkea, jota asukkaat ovat niissä eläneet.
Uransa alussa Brotherus tuli tunnetuksi omaelämäkerrallisista teoksistaan. Myöhemmin hän on käynyt teoksissaan vuoropuhelua taidehistorian, kuvataiteen ja maiseman kanssa. Elementtejä, jotka toistuvat Brotheruksen teoksissa, ovat ihmishahmot, erilaiset heijastukset, varjot ja värisommitelmat. Paimion parantolan talvinen ulkokuva Parantola (2019) konkretisoi Brotheruksen ajatuksen siitä, että ihmishahmo arkkitehtuurikuvissa auttaa katsojaa hahmottamaan rakennusten ja tilojen mittakaavaa.
Elina Brotheruksen arkkitehtuurivalokuvien keskiöön nousee ihmisen ja tilan, erityisesti asukkaan ja kodin välinen suhde. Kuvassa teos Elissan makuuhuone (2019).
Heijastukset ja varjot tulevat erityisen hienosti esiin Muuratsalon koetalon kuvissa. Ulkokuvissa, kuten teoksessa Ikkuna (2019), sininen taivas, kimmeltävä Päijänne ja vihreät puut heijastuvat hienosti pation ikkunasta. Monissa teoksissa Brotherus leikittelee mise en abyme eli kuva kuvassa -tekniikalla. Hienona esimerkkinä tästä on Elissan makuuhuone (2019), jossa nainen istuu tuolissa selkä katsojaan päin ja hänen peilikuvansa heijastuu kahdesta peilistä. Värisommitelmista herkullisin on Riihitiellä kuvattu Kukkia kastelemassa (2020).
Näyttelyssä on esillä yhteensä kolmekymmentä teosta. Valokuvien ohella mukana on Maison Louis Carréa esittelevä videoteos. Näyttelyarkkitehtuuri ja teosripustus on hienosti ja oivaltavasti toteutettu. Seinät on maalattu kuhunkin teemaan ja rakennukseen sopivilla värisävyillä, ja ne nostavat valokuvat hienosti esiin taustoistaan. Paimion parantolan potilashuoneen apupöytien käyttäminen parantolaa esittävien kuvien telineinä on hauska idea! Muuratsalon koetalosta tuodut huonekalut ja esineet vahvistavat tilakokemusta. Näyttelyn on kuratoinut ja tuottanut Alvar Aalto -museo ja näyttelyarkkitehtuurista vastaa arkkitehti, Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh.
Elina Brotherus – Tila 27.10.2023–4.2.2024 Aalto2-museokeskus, Jyväskylä. Näyttely on osa kokonaisuutta Tila – Aika – Liike, joka on samaan aikaan esillä myös Jyväskylän taidemuseossa ja Galleria Ratamossa.