Näkökulma: Mitä tarkoittaa “arkkitehtoninen laatu”?
Arkkitehtuurikilpailuissa arvioidaan muun muassa “kaupunkikuvaa”, “toiminnallisuutta”, “liittymistä ympäristöön” ja “arkkitehtonista laatua”. Mitä laatu on, jollei kaikkea edellä mainittua?
Arkkitehtuurikilpailujen ohjelmissa on määriteltävä perusteet kilpailuehdotusten arvioimiseksi. Perusteet esitetään listoina, joiden kärjestä löytyy lähes poikkeuksetta ”arkkitehtoninen laatu”. Sitä seuraavat tyypillisesti ”kaupunkikuva”, ”liittyminen ympäristöön” ja ”toiminnallisuus”. Lopuksi mainitaan vielä kestävät valinnat ja ”kokonaistaloudellisuus”.
Jos ”arkkitehtoninen laatu” ei sisällä edellä lueteltuja tekijöitä, mitä se oikeastaan tarkoittaa? Onko laatu kiertoilmaus arkkitehtuurin kauneudelle?
Arkkitehtuurin historian apulaisprofessori Panu Savolainen kirjoitti arviossaan Helena Teräväisen kirjasta Keskusteluja kauneudesta arkkitehtuurissa (au 9/2021), että arkkitehdit puhuvat kauneudesta hyvin vähän. Savolaisen mukaan Teräväisen kirja tuo esiin, että arkkitehdit suorastaan välttelevät subjektiiviseksi kokemukseksi luokiteltua kauneuspuhetta. Argumentteina oman suunnitelman puolesta käytetään mieluummin objektiivisiksi koettuja perusteita. Savolainen nimeää ilmiön objektiivisuusfetissiksi.
Olemmeko siis yhdessä päättäneet, että on uskottavampaa puhua ”arkkitehtonisesta laadusta” kuin esteettisistä arvoista tai kauneudesta? Oletammeko, että kaikki arkkitehdit ymmärtävät, mitä ”laatu” tarkoittaa, ja että se on tarpeeksi selkeä ja mitattavissa oleva arvo – toisin kuin vaikkapa kauneus?
Ammattilaisten käyttämä kieli ja sanasto ovat valtaa. Parhaimmillaan arkkitehtuurikeskustelu avaa suunnittelun taustoja ja tulosta ymmärrettävästi ja laajempaa yleisöä kiinnostavalla tavalla. Pahimmillaan se sulkee muut kuin arkkitehdit keskustelun ulkopuolelle.
Pipsa Penttinen