Selvitimme muun muassa, millaiset nimet ovat suosituimpia ja onko nimimerkillä väliä kisassa menestymisen kannalta.
Usein toistellaan, kuinka arkkitehtuuri on parhaimmillaan paikan päällä koettuna. Jos rakennusta ei ole vielä olemassa, täytyy vaikutus tehdä esimerkiksi sanoilla.
Arkkitehtuurikilpailuissa ehdotukset palautetaan anonyymeinä, jotta tuomaristo voi arvioida ne mahdollisimman tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti. Tekijöiden itsensä sijaan suunnitelman julkisia ensiaskelia säestää heidän sille antamansa nimimerkki.
Mitä ehdotusten nimet kertovat nykyarkkitehtuurista tai arkkitehdeista itsestään? Onko nimimerkillä väliä kisassa menestymisen kannalta? Kävimme läpi kaikki viimeisen viiden vuoden aikana Suomessa järjestettyihin yleisiin arkkitehtuurikilpailuihin jätettyjen ehdotusten nimimerkit. Ehdotuksia oli yhteensä 2 389.
Kortteli, portti, piha, patio, atrium ja friisi. Arkkitehtuurikilpailujen kyseessä ollessa ei ole yllättävää, että 12% ehdotusten nimistä varioi rakennuksen tai kaupungin osiin viittaavaa sanastoa.
Vain neljä sadasta ehdotuksesta luottaa suoraan kuvailuun ja käyttää nimimerkissä adjektiivia, kuten vihreää, vehreää, uutta tai kaunista. Vaikka puu materiaalina on nosteessa, on se haluttu nostaa nimimerkkiin vain 20 ehdotuksessa eli alle prosentissa kilpailuehdotuksista.
Useimmiten mielikuvia pyritään luomaan monitulkintaisemmin.
Yksi kilpailunimimerkkien suosikkiteemoista on luonto: joka kymmenes ammentaa kasvi- ja eläinlajeista tai maisemanmuodoista.
Yhtä moni pyrkii liittämään ehdotuksen ikuisempiin kulttuurivirtoihin kielivalinnalla. Kymmenesosa suomalaisiin arkkitehtuurikilpailuihin osallistuneista nimimerkeistä on kreikkaa, latinaa, italiaa tai ranskaa – lentävistä lauseista ja niiden muunnelmista taidehistorian sanastoon. Ruotsinkielisiä sen sijaan on ainoastaan 2 % nimimerkeistä.
Länsimaisen kulttuurin iskevä numero kolme esiintyy ehdotusten nimissä useammin kuin kaikki muut numerot yhteensä: joka sadas nimimerkki ammentaa kolmikoista, kolminaisuudesta ja muista variaatioista.
Teosmainen rakennusluomus houkuttelee valitsemaan erisnimeä muistuttavan nimimerkin: päiväkoti- ja koulukilpailujen nimimerkeistä peräti 84 prosenttia on yksisanaisia, kun taas aluekilpailuissa vain vähän yli puolet ehdotusten nimistä on tiivistetty yhteen sanaan. Suosittuja ovat merkitykseltään samaan aikaan konkreettiset ja abstraktit sanat, kuten avaus, syli tai kehys. Edellä mainituista jokaista on käytetty viimeisen viiden vuoden aikana yleisissä arkkitehtuurikilpailuissa nimimerkkinä viisi kertaa.
Aluekilpailujen erityisyytenä on sen sijaan suunnittelupaikan nimen varioiminen. Esimerkiksi Itä-Helsingin keskustan suunnittelukilpailussa useampi kuin joka kolmas nimimerkki (38 %) haki inspiraationsa sanoista Itis ja itä, kun taas kaikissa kilpailuissa paikannimeä soveltaa keskimäärin vain 7 % ehdotuksista.
Kilpailunimimerkkien läpikäynti vaatii yleistietoa. Kun Sibelius-monumentin viereen suunniteltava päiväkoti saa nimimerkikseen ”Jean” tai ”Aino”, riittää kevyempikin kulttuuritietämys. Osan avautumiseen tarvitaan internetin apua. Ainakin 4 % nimimerkeistä lainaa nimiä suoraan muilta kulttuurituotteilta tai viittaa niihin. Joukkoon mahtuu niin iskelmiä kuin Raamatun henkilöitä.
”Minä ja Töölö me ei olla enää niin kuin ennen” eli suunnitelma uudeksi Töölön toriksi on myös räppäri-runoilija Paperi-T:n kappaleen kaima ja samalla sanamäärältään kaikkein pisin viimeisen viiden vuoden aikana käytetyistä nimimerkeistä.
Virallisesti nimimerkki ei ole kilpailujen arviointiperuste. Esimerkiksi Lappeenrannan Raatihuoneen korttelin suunnittelukilpailussa tuomaristo on kuitenkin kirjannut arviointipöytäkirjaan ehdotuksen ”Merlon” olevan ”romanttisen historiatietoinen, valittua nimimerkkiä myöten”. Onko nimellä siis kuitenkin väliä?
Menestyksekkääksi arvioidun arkkitehtuurin ja harkitun nimimerkin väliltä löytyy pieni yhteys: vailla yleistä merkitystä olevista numero- ja kirjainsarjoista muodostuvia nimimerkkejä näkyy kolme kertaa harvemmin palkintosijoilla suhteessa niiden osuuteen kaikista ehdotuksista. Muutoin palkittujen ehdotusten nimimerkeissä ei ole kaikkiin ehdotuksiin verrattuna tilastollisesti merkittäviä eroja.
Todennäköisimmin viime vuosina on päässyt valokeilaan antamalla ehdotukselleen nimimerkin ”Siksak”.
Jos haluaa jäädä historiaan, ei välttämättä kannata nimetä ehdotustaan ”Kruunuksi”: Se on ollut nimimerkkinä viimeisen viiden vuoden aikana kahdeksan kertaa. Siksi on nimetty kolme eri museota, kouluja ja aluesuunnitelma. Yksikään ”Kruunu” ei ole päässyt palkintosijoille, mutta yksi yleisöäänestys nimellä on voitettu.
Todennäköisimmin viime vuosina on päässyt valokeilaan antamalla ehdotukselleen nimimerkin ”Siksak”. Sen on saanut nimekseen kolme kilpailuehdotusta, joista yksi on voittanut ja toinen saanut kunniamaininnan.
On myös mahdollista, että nimellä ei ole ollut näissäkään tapauksissa mitään väliä.
Vuosina 2017–2021 Suomessa järjestettiin 25 yleistä arkkitehtuurikilpailua. Niistä kaksitoista oli alue- ja kaupunkitilan suunnittelukilpailuja (yhteensä 676 ehdotusta), viisi koulu- ja päiväkoti- (414), neljä museo- (875), kolme asumiseen liittyviä (210) ja yksi kirkkokilpailu (214).
Kruunu (8), Avaus (5), Kehys (5), Kide (5), Syli (5), Yhteys (5)
Täällä Pohjantähden alla
(romaanitrilogia, Väinö Linna)
Violons et raisins
(maalaus, Picasso)
Laitakaupungin valot
(elokuva, Aki Kaurismäki)
Melukylän lapset
(kirjasarja, Astrid Lindgren)
Es ist ein Ros entsprungen
(saksalainen jouluhymni)
Diamonds Are Forever
(James Bond -elokuva)
Lentäjän poika
(kappale, Edu Kettunen)
Alchemilla, Anguilla anguilla, Astragalus, Cingulata, Cygnus, Tulipa suaveolens
Apila, Aronia, Auringonkukka, Jäkälä, Kaisla, Peikonlehti, Ruusunmarja, Valkovuokko, Tammi, Harjus, Hauki, Joutsen, Kyyhky, Merilokki, Tilhi, Tiira, Valkoselkätikka
AOR Arkkitehtien Lamminrahkan koulukeskus -kilpailuun tekemä ehdotus ”Mettä”.
AOR Arkkitehdit valitsee kilpailuehdotuksilleen lyhyitä ja iskeviä nimiä.
AOR Arkkitehdit on tuttu tekijä viime vuosien arkkitehtuurikilpailujen palkintosijoilta. Toimistossa kilpailuehdotuksen nimimerkki löytyy usein suunnittelun sivutuotteena. Kun rakennukselle keksitään idea, syntyy nimi samalla, kertoo osakas, arkkitehti Mikki Ristola.
”Yksi inspiraation lähde on myös paikan historia. Joskus keksimme jonkin paikallisen tietäjät tietää -jutun.”
Näin nimimerkillä voi yrittää puhutella esimerkiksi paikallisia päättäjiä tai kansalaisia verkkoäänestyksessä, uskoo Ristola, tai saada rakennettua ehdotukselle yleisesti ”hyvää brändiä”.
”Vaikka eihän nimimerkki tietenkään ratkaise mitään.”
AOR Arkkitehdeilla oli aiemmin nyrkkisääntönä pyrkiä keksimään aina nelikirjaiminen nimimerkki: lyhyt nimi on iskevä ja helppo lausua. Keksiminen osoittautui pidemmän päälle hankalaksi, joten tiukasta periaatteesta luovuttiin.
Nimimerkit ovat kuitenkin pysyneet ilmeisen lyhyinä: viimeisen viiden vuoden aikana toimisto on sijoittunut yleisissä kilpailuissa kuusi kertaa, ainoastaan yksisanaisilla nimimerkeillä.
Toimiston käyttämistä nimimerkeistä yksi onnistuneimpia on Ristolan mielestä Lamminrahkan koulukeskus -kilpailun ”Mettä”, joka viittaa sekä Kangasalan murteeseen että kouluehdotuksen metsäisiin sisäpihoihin. Sivumerkityskin löytyy, makea kuin mesi.
”Jos nimimerkki on helppo, hauska ja tukee ehdotusta, niin silloin se on riittävän hyvä”, Ristola tiivistää.
Joskus nimi on niin napakka, että se jää pysyväksi. Esimerkiksi Steven Hollin ”Chiasmasta” tuli vuosituhannen taitteessa myös Helsingissä sijaitsevan nykytaiteen museon lopullinen nimi, suomalaiseen suuhun muokattuna.
Samoin on käymässä AOR Arkkitehtien Tampereen taidemuseon laajennukselle ”Siilolle”, joka on Mikki Ristolan mukaan viittaus sekä paikan teollisuushistoriaan että rakennuksen muotoon. Hanke kulkee vielä viisi vuotta kilpailun jälkeen samalla nimellä.