Malmö on asettanut hiilineutraalisuustavoitteekseen vuoden 2030. Arkkitehdit Anders Eriksson Modin ja Andreas Eggertsen Teder esittelevät Malmön rakennusalan kunnianhimoista ilmastotiekarttaa LFM30:a.
Malmön rakennussektorin kunnianhimoisena tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2030, samaan aikaan kuin Malmön kaupungin.
Rakennusalan ilmastotiekartta LMF30 (Lokal färdplan för en klimatneutral bygg- och anläggningssektor i Malmö 2030) sai alkunsa vuonna 2018, kun kaupunki kutsui koolle eri tahoja keskustelemaan siitä, kuinka kaupungin ilmastotavoitteet voitaisiin viedä käytäntöön.
Hankkeen toteutusta varten perustettiin yhdistys, joka kokoaa yhteen rakennuttajat, rakennusliikkeet, konsultit ja materiaalintoimittajat. Perustajaosapuolia oli alun perin seitsemän, mutta tällä hetkellä mukana on lähes kaksisataa julkista ja yksityistä toimijaa. Yhteisissä pöydissä, hiililaskentatyöpajoissa ja seminaareissa ratkotaan ilmasto-ongelmavyyhtiä uudenlaisella tavalla.
Arkkitehdit Anders Eriksson Modin ja Andreas Eggertsen Teder esittelivät Malmön ilmastotiekarttaa Kuopion Arkkitehtipäivillä toukokuussa. Sitä ennen he kertoivat hankkeesta etähaastattelussa Malmöstä käsin.
Ilmastotietämys lisääntyy jatkuvasti, joten työryhmissännekin kehitetään varmasti koko ajan uusia suosituksia. Kuinka saatte LFM30-hankkeen osapuolet sitoutumaan päivittyviin linjauksiin?
Andreas Eggertsen Teder: Rakennuttajat ja rakennusliikkeet ovat sitoutuneet leikkaamaan kaikkien hankkeidensa yhteenlaskettuja ilmastovaikutuksia viidelläkymmenellä prosentilla vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää tekoja jo tänään. Hankkeessa mukana olevien suurten yritysten johdossa on vahva tahtotila, mikä ruokkii myös työryhmien työtä. Työryhmät valmistelevat kriteeristöjä ja suunnitteluohjeita yritysten tueksi.
Ainakaan ruotsalaisella rakennusalalla tällaista verkostoa ei ole koskaan aiemmin ollut. Voimme nostaa esiin aitoja ongelmia, joita työssä kohtaamme, ja miettiä niihin yhdessä ratkaisuja. Yritykset näkevät, että työmme edistää heidän tavoitteitaan. Ilmastoteoillahan on tottakai myös markkinointiarvoa.
Kuinka halukkaasti yritykset jakavat tietoa kilpailijoilleen LFM30:n sisällä?
Anders Eriksson Modin: LFM30:n yksi menestystekijä on ilmastovaikutuslaskentatyökalun kehittäminen. Kaikista tärkeintä onnistumisen kannalta on kuitenkin ollut se, että verkoston sisällä on syntynyt ilmapiiri, jossa halutaan jakaa omaa osaamista ja asettua yhteisen tavoitteen taakse.
AET: Toki jokaisen yrityksen pitää arvioida, kuinka paljon haluaa jakaa muille ja erityisesti kustannuksiin liittyvät asiat ovat liikesalaisuuksia. Näiden osalta voimme kuitenkin tukeutua yleisimpiin kustannuslaskentaohjelmiin, jolloin yritysten ei tarvitse avata omia liiketoimintamallejaan.
Anders Eriksson Modin toimii Ruotsin suurimpiin arkkitehtitoimistoihin lukeutuvan Fojabin kehityspäällikkönä. LFM30-hankkeessa hän johtaa Ilmastoneutraalit rakennusmateriaalit -ryhmää, jossa arvioidaan materiaalien ilmastovaikutuksia ja laaditaan suosituksia siitä, mitä materiaaleja kannattaa käyttää ja mitä välttää. Kuva: Petra Tiihonen
Mitä annettavaa arkkitehdilla on monialaisessa ilmastoyhteistyössä?
AEM: Meillä arkkitehdeilla on välillä tarpeettoman heikko itsetunto. Ajattelemme, ettemme voi vaikuttaa, koska emme ole kirstunvartijoita. Se on vaikutusmahdollisuuksiemme aliarvioimista. Ei ole toista ammattikuntaa, jossa sama henkilö voi olla mukana kaikilla suunnittelutasoilla, strategisesta kaupunkisuunnittelusta ovenkahvaan saakka.
Jotkut arkkitehdit pelkäävät, että päästölaskenta vie resursseja laadullisista asioista yhä enemmän määrällisiin. Mitä vastaisitte heille?
AET: Tämä on ihan todellinen huolenaihe. Aikaa suunnittelulle on käytettävissä rajallisesti, mutta nyt meidän on luotava jotain täysin uudenlaista, emmekä voi tukeutua samoihin ratkaisuihin kuin aina ennen. Tarvitaan monialaisempaa yhteistyötä alusta saakka.
Skandinaviassa arkkitehdeilla ei perinteisesti ole teknistä tai taloudellista vastuuroolia hankkeissa, toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa. Haasteeseen on mielestäni kuitenkin tartuttava. Näin voimme ottaa takaisin johtajuuden ja kokonaisuuden hallinnan. Minun on vaikea nähdä, että olisi ketään muutakaan toimijaa, jotka tähän pystyisi.
Meidän pitäisi edistää urakkamuotoa, jossa arkkitehti kokoaa tiimin ja vetää prosessia. Tällöin arkkitehdin ei tarvitse osata tehdä varsinaista laskentaa, vaan ymmärtää kokonaisuus ja laskennan paikka sen osana.
Meidän pitäisi edistää urakkamuotoa, jossa arkkitehti kokoaa tiimin ja vetää prosessia.
AEM: Olen samaa mieltä. Tämä on asennoitumiskysymys: kehitystä voi joko pelätä tai kulkea sitä kohti. Maailma muuttuu koko ajan monimutkaisemmaksi. Arkkitehdin tehtävänä on ymmärtää kokonaisuuksia ja sitä, että asiat eivät ole mustavalkoisia.
Esimerkiksi päästölaskennan näkökulmasta kompakti muoto – pinta-alan suhde vaipan alaan – on hyvä asia, mutta toisaalta tiedämme, että matala kerroskorkeus on keskeinen syy monien rakennusten purkamiseen. Kerroskorkeuksien korottaminen pidentää todennäköisesti rakennuksen käyttöikää huomattavasti. Pöydässä tarvitaan arkkitehdin ääntä pitämään näitä näkökulmia esillä.
Andreas Eggertsen Teder työskentelee kestävän suunnittelun asiantuntijana White Arkitekterilla sekä johtaa Etelä-Ruotsin Green Building Council -verkostoa. Malmön hankkeessa hän johtaa Suunnittelu ja prosessit -ryhmän työtä. Kuva: Petra Tiihonen
Voisiko LFM30 toimia mallina muille kaupungeille?
AET: Tällainen prosessi on jo käynnissä. Ruotsissa kunnissa on menossa eräänlainen hiilineutraaliuskilpajuoksu, jossa jo 44 kuntaa on asettanut tavoitteensa vuoteen 2030. Kilpailu kirittää tiekarttojen ja toimintamallien kehittämiseen, ja monet kunnat haluavat toisintaa Malmön mallia.
Yhteistyötä tarvitaan, sillä suurilla kunnilla on tällaiseen työhön aivan erilaiset resurssit kuin pienemmillä. Edistämme kuntien välistä yhteistyötä ja tiedonsiirtoa aktiivisesti.
AEM: Yli puolella LFM30:n yrityksistä on toimintaa koko Ruotsin alueella. Se mikä alkoi paikallisena Malmön ilmastotiekarttana, on kasvanut sisään suurten yritysten omiin strategioihin ja liiketoimintamalleihin. Siten toiminta on saanut jo nyt jalansijaa koko maassa.
Mitkä ilmastonäkökulmat ovat erityisen kiinnostavia arkkitehtuurin kannalta juuri nyt?
AEM: On kiinnostavaa tarkastella liikkumista ja sitä, miten rakennettu ympäristö voi tukea mobility as a service -kehitystä [siirtymää henkillökohtaisten kulkuvälineiden käytöstä liikkumiseen palveluna].
Lisäksi meidän on nähtävä olemassa olevan rakennuskannan arvo. Mitään ei pidä purkaa, jollei se ole välttämätöntä. Edessä on paradigman muutos ja olen innoissani siitä, että saan tehdä työtä juuri tässä hetkessä.