Saksan pohjoisrannikolla sijaitsevaa, 1930-luvulla valmistunutta Proraa käytettiin propagandan välineenä. Tuoreessa dokumenttielokuvassa käsitellään valtavan rakennuksen problematiikkaa myös sen korjaamisen ja uusien käyttötarkoitusten suhteen.
Maailman pisimmäksi nimetty, alun perin lomailutarkoituksiin rakennettu Prora sijaitsee Saksan pohjoisrannikolla Rügenin saarella. Arkkitehtuuriltaan se edustaa modernismin ja Hitlerin suosiman mahtipontisen uuden klassismin välimuotoa. Sivukäytävällinen rakennus on ottanut mallia muun muassa Alvar Aallon Paimion parantolasta.
Prorasta ja sen vaiheista on tehty kaksi tuoretta dokumenttielokuvaa. Inside Prora (2020) on saksalaisen työryhmän tekemä, Touristic Intents (2021) puolestaan tarkastelee rakennusta Atlantin takaa. Inside Prora nähdään marraskuussa Helsingissä Ark Rex -elokuvafestivaaleilla.
Prora, jonka rakennustyöt alkoivat vuonna 1936, edusti propaganda-arkkitehtuuria. Sen tuli Kraft durch Freude (voimaa ilosta) -järjestön periaatteen mukaan palvella viikko kerrallaan noin 20 000 lomalaista. Rakennus ja sen arkkitehti Clemens Klotz palkittiin vuoden 1937 Pariisin kansainvälisessä modernille arkkitehtuurille ja muotoilulle omistetussa näyttelyssä.
Prora ei kuitenkaan ehtinyt toimia alkuperäisessä tarkoituksessaan. Keskeneräistä rakennusnauhaa muurasivat myöhemmin sotavangit ja se palveli toisen maailmansodan aikana useissa tehtävissä. DDR:n aikana siellä asuivat armeijan rakennusyksiköt, joiden riveissä oli asepalvelusta kieltäytyneitä miehiä. Olot olivat henkisesti ahdistavat ja sellaisiksi tarkoitetut.
Sekä Inside Proran ohjaaja-käsikirjoittaja, berliiniläinen Nico Weber, että Touristic Intentsin tekijä, Yhdysvalloissa taiteilijanakin tunnettu Mat Rappaport, sivuavat valtavan rakennuksen problematiikkaa myös rakennuksen korjaamisen ja uusien käyttötarkoitusten suhteen. Kilometrien pituisen rakennelman räjäyttäminen ja purkumateriaalin vieminen pois paikalta olisi mahdoton tai ainakin äärimmäisen kallis tehtävä.
Tekijät ovat haastatelleet Proran tuntevia asiantuntijoita, sijoittajia ja liikemiehiä. Weberin elokuvassa ääneen pääsevät useat kansainvälisesti tunnetut arkkitehdit. Rappaportin elokuvassa haastatellaan myös berliiniläisarkkitehti André Kempeä, joka on onnistuneesti ideoinut Proran alkuperäistä käyttötarkoitusta vastaavan hostellin. Sen ulkoasua ei suuremmin ole alkuperäisestä muutettu, mitä kiitellään kovin.
Loma- tai kakkosasunnoiksi sisältä uusittujen rakennusnauhan osien ja julkisivun uusien lasikaiteisten parvekkeiden on sen sijaan määrä palvella varakkaampia asukkaita ja tuoda toteuttajilleen taloudellista hyötyä. Proraa onkin vuoden 2012 jälkeen myyty palasittain. Pelkona on, että tämä sijoittajien ehdoilla toimiva ja rakennuksesta mahdollisesti vain kuoren näkyviin jättävä periaate saakin selkävoiton.
Kumpikin elokuva on syväsukellus sekä rakennuksen että Euroopan 1900-luvun historiaan. Samalla pohditaan Proran problematiikkaa ja arvoa sen osittaisen restauroinnin, korjauksen, käyttötarkoituksen sekä operaatioiden taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta.
Tarja Nurmi
Kirjoittaja on arkkitehti ja Ark Rex -elokuvafestivaalien kuraattori.
Ark Rex 25.–28.11. Arkkitehtuurimuseossa ja Bio Rexissä. Inside Proran ohjaaja Nico Weber työryhmineen on paikalla 26.11.