Helsingin kaupungin tontinluovutuskilpailussa oli poikkeuksellisen kunnianhimoiset vähähiilisyys- ja kestävyystavoitteet. Voittajaksi valittiin Anttinen Oiva Arkkitehtien ehdotus Grün in der Mitte, jossa ”ei ole mitään ylimääräistä eikä mitään karsittavaa”.
Helsingin kaupunki järjesti tontinluovutuskilpailun kahdesta Kalasataman Verkkosaaressa sijaitsevasta vierekkäisestä tontista, joille suunnitellaan asuntoja ja liiketilaa. Tontinluovutuskilpailussa ehdotuksen suunnittelija ja toteuttaja jättävät ehdotuksen yhdessä, ja voittajatyöryhmä saa kohteen toteutettavakseen.
Kilpailussa tavoiteltiin vähähiilistä ja kestävää rakentamista. Tavoitteet olivat poikkeuksellisen kunnianhimoiset, sillä suunnitelmien arvostelusta puolet muodostui energiatehokkuudesta, hiilijalanjäljestä ja viherkertoimesta.
Energiatehokkuus eli e-luku tarkoittaa rakennuksen vuotuista energiankulusta pinta-alaa kohden. Hiilijalanjälkeä puolestaan käytetään ilmaisemaan rakennuksen elinkaaren kuormitusta ilmastolle, ja viherkertoimella kuvataan, miten paljon tontilla on erilaista kasvillisuutta ja hulevesia viivyttäviä ratkaisuja suhteessa pinta-alaan.
Toisen puolen arvioinnista muodostivat tavanomaiset arkkitehtuurikilpailuissa käytettävät arkkitehtoniseen laatuun, kaupunkikuvaan ja toiminnallisuuteen liittyvät kriteerit.
Helsingin kaupungin asemakaavoituksen tiimipäällikkö Matti Kaijansinkon ja Kalasataman alueen projektinjohtaja Hannu Asikaisen mukaan kilpailussa haluttiin varmistaa, että vähähiilisyys, energiatehokkuus ja vihreys saavat riittävästi painoarvoa, jolloin puolet ja puolet -jako oli luonteva.
Kilpailuun osallistui kaikkiaan 12 työryhmää. Ehdotukset olivat kunnianhimoisia ja niissä oli päästy alhaisiin e-lukuihin ja hiilijalanjälkeen. Asuntoarkkitehtuuri oli korkealaatuista, ja vähähiilisyysteemaa oli tarkasteltu laajalla skaalalla rakentamisen ja rakennuksen elinkaaren näkökulmista. Tuomariston mukaan rakenne- ja materiaaliratkaisut oli viety huomattavasti pidemmälle kuin tontinluovutuskilpailuissa yleensä.
Voittajaksi valittiin Anttinen Oiva Arkkitehtien, Hartela Etelä-Suomen ja Nomaji maisema-arkkitehtien ehdotus Grün in der Mitte, joka oli tuomariston mielestä arkkitehtuuriltaan ja toiminnallisuudeltaan paras. Kestävyyteen liittyvien kriteerien osalta se sai toiseksi korkeimmat pisteet.
Tuomariston mukaan suunnitelmassa ei ole mitään ylimääräistä eikä mitään karsittavaa, vaan kokonaisuus on eheä ja ratkaisut tukevat oivallisesti kilpailun tavoitteita. Arkkitehtuurin lähtökohtana on vähähiilisyys, energiatehokkuus ja vehreys. Suunnitelma pitää sisällään ainekset kauniiseen ja aikaa kestävään kortteliin.
Palkintolautakunnan puheenjohtajana toimineen Kaijansinkon mukaan työ on erinomainen pohja jatkosuunnittelulle.
Ehdotusten arvostelu on herättänyt keskustelua, kuten usein pilottihankkeissa. Kilpailun arvostelupöytäkirjasta käy ilmi, että tuomaristo ja sen asiantuntijat ovat pohtineet suunnitelmista laskettuja kestävyyslukuja ja niiden toteutumista kriittisesti.
SAFA-tuomari Pekka Pakkasen mukaan arkkitehtuurikilpailuille on tyypillistä, että ehdotukset ovat vielä hieman luonnosmaisia ja osa on valmiimpia kuin toiset. Kilpailijoiden oli kuitenkin jo tässä vaiheessa esitettävä sellaiset kestävyyskertoimet, joihin he pystyvät sitoutumaan myös jatkosuunnittelussa.
”Tuomariston on siis kyettävä arvioimaan suunnitelman arkkitehtonisen laadun ja toiminnallisuuden lisäksi sitä, miten hyvin kestävyysluvut todennäköisesti toteutuisivat hankkeen edetessä. Se vaati arviointiryhmältä paljon.”
Suomen maisema-arkkitehtiliiton kilpailutoimikunnan puheenjohtaja Aino Aspiala pitää kestävyyden suurta roolia arvioinnissa hyvänä. Voisi kuitenkin olla parempi, jos jatkossa haluttu viherkerroin määriteltäisiin valmiiksi, Aspiala pohtii.
”Silloin kilpailtaisiin aidosti siitä, minkälaisella suunnitelmalla kestävyystavoitteet toteutuisivat parhaiten, eikä siitä, kuka saa kovimman kertoimen.”
Kaijansinkon ja Asikaisen mielestä kilpailusta saatiin hyvää kokemusta tulevaisuutta ajatellen, ja he ovat tyytyväisiä lopputulokseen. Kehittämisen varaa arviointikriteereissä kuitenkin vielä on.
”Esimerkiksi hiilijalanjäljen laskentaan sisältyy jo itsessään kohteen energiatehokkuusluku.”
Pekka Pakkasen mielestä kilpailuehdotusten ekologisuutta on hyvä vertailla yhteisten mittareiden avulla, mutta menetelmiä on kehitettävä niin, että tuomariston olisi helpompi arvioida töitä tasapuolisesti ja läpinäkyvästi.
Kilpailuehdotusten ekologisuutta on hyvä vertailla yhteisten mittareiden avulla.
Myös Safan kilpailuasiantuntija Kirsti Rantasen mukaan on tärkeää, että laskelmat ovat vertailukelpoisia ja helposti tarkistettavissa.
Safan kilpailutoimikunta on tehnyt yhdessä Eko-Safan kanssa kestävyyskriteerit kilpailujen järjestäjien käyttöön. Yleispäteviä, jokaisessa kohteessa toimivia sääntöjä on kuitenkin hankala luoda, Rantanen pohtii.
”Vaikka käytännöissä on vielä mietittävää, kriteereistä ja kertoimista on paljon apua, kun halutaan ottaa huomioon kestävyyden eri puolia.”