Hyvät luonnonvalo-ominaisuudet edellytys asuntojen joustavuudelle

Asumisen-palstan artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 12/2020.

Sini Saarimaa. Kuva: Peter Nuutinen

”Ikkunoista tuli luksusta ja minikopeista asuntoja”, otsikoi Helsingin Sanomat pääkirjoituksensa 22.8.2020. Keskustelu nykypäivän uudiskerrostalojen laadusta käy kuumana.

Miten sama asunto- ja asuinneliömäärä saataisiin rakennettua tonteille niin, että tunnistetut asumisen laatutekijät toteutuisivat paremmin? Toteutin tällaisen analyysin Yhdyskuntasuunnittelu-lehdessä julkaistussa vertaisarvioidussa artikkelissa, jonka kirjoitin yhdessä Tampereen yliopiston kestävän asuntoarkkitehtuurin tutkimusryhmää johtavan Sofie Pelsmakersin kanssa. Analyysissä keskityin erityisesti asuntojen kykyyn joustaa tilallisesti eri käyttövaatimuksien mukaan.

Keskikäytäviä silmiinpistävän runsaasti

Tutkimuksen aineisto muodostui kuudestakymmenestä vuosina 2019-2022 rakennetusta tai rakennettavasta kerrostalosta, jotka käsittivät yhteensä noin 4 000 asuntoa. Kuusikymmentä kohdetta etsittiin Suomen suurimmista kaupungeista Etuovi-asuntomyyntisivustolta.

Jopa 40 prosenttia aineistosta edusti erilaisia keskikäytävärakennuksia. Nämä keskikäytävätalot ovat usein ikään kuin yhteen suuntaan paisuneita pistetaloja, joiden keskiosassa sijaitsee käytävän molemmin puolin syviä yksiöitä tai kaksioita.

Toiseksi suosituin talotyyppi oli pistetalot ja kolmanneksi suosituin lamellitalot, joissa molemmissa oli runsaasti erilaisia keskikäytäväosia. Sivukäytävätaloja oli vain muutama. Aineiston valossa Suomeen nyt rakennettavien kerrostalojen keskikäytävien ja yhteen suuntaan avautuvien asuntojen määrä on silmiinpistävän runsas.

Asuntojen joustavuutta voitiin parantaa välttämällä rakennuksen syviä runkomittoja ja muuttamalla asuntojen muotoa ja mittasuhteita sellaisiksi, että niiden luonnonvalo-olosuhteet paranivat.

Joustavuutta välttämällä syviä runkomittoja

Seuraavaksi syvennyttiin kahteen kerrostalokohteeseen, jotka edustivat suosituimpia talotyyppejä ja niiden ominaisuuksia. Tutkimus keskittyi useamman asuinhuoneen asuntojen joustavuuteen. Arvioinnissa tarkasteltiin asukkaan mahdollisuuksia muun muassa lisätä tai poistaa asuinhuoneita ja valita joko suljetumpi tai avoimempi tila ruuanlaittoon, ruokailuun ja oleskeluun.

Valituissa kerrostalotapauksissa asukkailla ei juuri ollut vaihtoehtoisia pohjaratkaisuja.

Työtä jatkettiin pohtimalla, kuinka asunnot olisi voitu optimoida paremmin eri tilajakoihin ja asukastarpeisiin sopeutuviksi. Alkuperäisten kohteiden kerrospohjille luotiin vaihtoehtoiset skenaariot, joissa asuntojen lukumäärät ja koot pysyivät ennallaan. Nämä skenaariot arvioitiin samoilla indikaattoreilla kuin alkuperäiset kohteet.

Asuntojen joustavuutta voitiin parantaa välttämällä rakennuksen syviä runkomittoja ja muuttamalla asuntojen muotoa ja mittasuhteita sellaisiksi, että niiden luonnonvalo-olosuhteet kohentuivat. Ikkunoita oli alkuperäistä runsaammin, ja ne sijoitettiin mukautumista palvelevalla tavalla. Asuntojen ulkoseinäpinta-alaa ja avautumisen suuntia lisättiin, jolloin asuntojen päätilat saatiin aukeamaan useampaan ilmansuuntaan. Todennäköisesti näillä keinoilla voidaan lisätä myös asunnon houkuttelevuutta asukkaalle.

Rakennetyypin muutoksesta huolimatta maankäytön tehokkuuden ei tarvitse heiketä vaihtoehtoisissa skenaarioissa.

Mukautumiskyky huomioitava kaikilla tasoilla

Pistetalossa muutoksilla ei ollut vaikutusta talotyyppiin. Sen sijaan keskikäytävätalossa alkuperäisen rakennuksen mukautumispotentiaalia oli äärimmäisen vaikea parantaa. Pitkän keskikäytävän välttäminen johti tilanteeseen, jossa kerrostaloon lisättiin porrashuoneita, jotta useammat asunnot voisivat avautua kahteen tai useampaan ilmansuuntaan.

Keskikäytävätalossa alkuperäisen rakennuksen mukautumispotentiaalia oli äärimmäisen vaikea parantaa.

Vaikka talotyypin muutos lamellitaloksi todennäköisesti sekä lisää jonkin verran rakentamisen kustannuksia että kasvattaa rakennuksen vaippaa (ja siten energiankäyttöä), se parantaa asuntojen luonnonvalo-ominaisuuksia, tuuletettavuutta ja mukautumiskykyä sekä viihtyisyyttä. Kuitenkin esimerkiksi kylpyhuoneet ovat standardoidun kokoisia skenaariosuunnitelmassa, toisin kuin alkuperäisesti, millä on vaikutusta rakentamisen hintaan. Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa vertailla alkuperäisten kohteiden ja skenaarioiden kustannuksia ja hyötyjä.

Merkittävästä rakennetyypin muutoksesta huolimatta maankäytön tehokkuus ei heikkene vaihtoehtoisissa skenaarioissa. Kiinnostavaa kuitenkin on, että keskikäytävätalon ongelmalliset mittasuhteet näkyvät jo kaavassa. Asunnoiltaan mukautumiskykyinen lamellitalo voidaan sijoittaa tontille, mutta silloin talo ei vastaa suunniteltua maankäyttöä asettuessaan asemakaavassa määrätyn rakennusalan rajojen ulkopuolelle. Asuntojen joustavuuteen liittyvät seikat pitää siis ottaa huomioon myös kaupunkisuunnittelussa – kaava joko mahdollistaa tai haastaa asuntosuunnittelun mahdollisuuksia.

Edustavien tapausten tarkastelun pohjalta ei voi esittää laajempaa asuntokantaa koskevia yleistyksiä, eikä se ollut tutkimuksen tarkoitus. Tulokset tarjoavat kuitenkin kriittisen linssin, jonka läpi voidaan tarkastella nykypäivänä rakennettavaa suomalaista asuntokantaa.

Sini Saarimaa

Hae sivustolta:

X