Enemmän luonnonvaloa, vähemmän pimeitä käytäviä
Asumisen-palstan artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 2/2021.
Asumisen-palstan artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 2/2021.
Turun ja Tampereen yliopistojen yhteishankkeessa tutkittiin asukkaiden näkemyksiä viihtyisästä kaupunkiasumisesta. Asuntotuotannon tueksi tarvitaan lisää asukasnäkökulmaa kuvaavaa tietoa, kirjoittaa hankkeen tutkija Sini Saarimaa.
Tämän päivän kaupunkirakentamisessa asuntojen koot pienenevät ja tehokkuustavoitteet kasvavat, mikä on vaikuttanut asuinympäristöjen ja -tilojen laatuun.
Voidaankin perustellusti kysyä, vastaako kerrostalojen suunnittelu nykyisellään asukkaiden toiveita. Kysymykseen pureuduttiin Tampereen ja Turun yliopistojen yhteishankkeessa, jossa tarkasteltiin kaupunkiasumisen houkuttelevuutta asukkaan näkökulmasta.
Keräsimme hankkeessa uudella tavalla aineistoa asukkaiden arvostamista asuinympäristön ominaisuuksista. Esimerkiksi asuinrakennuksiin keskittyneissä ryhmähaastatteluissa hyödynsimme virikkeenä nykyisen kerrostalotuotannon tyypillisiä esimerkkejä sekä asuntokonsepteja. Ne konkretisoivat aikaisemmista asukkaiden ryhmäkeskusteluista saatuja tuloksia.
Kun hankkeeseen osallistuneen asukasjoukon näkemyksiä verrataan kuuteenkymmeneen rakenteilla olevaan ja lähitulevaisuudessa rakennettavaan kerrostalokohteeseen, käy ilmi, etteivät asukkaiden toiveet ja nykyinen kerrostalotuotanto monilta osin kohtaa. Nykyistä kerrostalotuotantoa olen analysoinut yhdessä Sofie Pelsmakersin kanssa artikkelissani ”Better Living Environment Today, More Adaptable Tomorrow? Comparative Analysis of Finnish Apartment Buildings and their Adaptable Scenarios”.
Toiveissa valoa ja tuuletettavuutta
Osallistujilla oli vahvat näkemykset etenkin siitä, miten asunnon päätilat eli ruuanlaiton, ruokailun ja oleskelun tilat yhdistyvät heidän toiveiden asunnoissaan. Vaikka arvostukset olivat erilaisia, osallistujilla oli myös yhteisiä näkemyksiä, joiden perusteella voidaan muodostaa suunnittelulähtökohtia asunnoille.
Jotkut esimerkiksi arvostivat erillistä keittiötä, kun taas pääosan toiveissa oli avokeittiö. Molemmissa ryhmissä kuitenkin arvostettiin ruuanlaitto- ja ruokailutilojen hyvää luonnonvalaistusta ja näkymiä ulos. Ikkunaa toivottiin myös helpon tuulettamisen takia. Lisäksi arvostettiin sitä, että keittiö on osittain piilossa tai piilotettavissa niin että esimerkiksi pesuallas ei näy suoraan oleskelutilaan.
Kun asukkaiden arvostuksia vertaa nykypäivän kerrostalosuunnitelmiin, ristiriita on ilmeinen. Uudiskerrostaloissa suositaan olohuoneen perällä sijaitsevia keittiökalustuksia. Näiden keittotilojen luonnonvalo, ulkonäkymä ja tuuletettavuus ovat useimmiten riippuvaisia oleskelutilasta.
Näiltä osin nykyrakentaminen eroaa merkittävästi edeltävien vuosikymmenten asuinrakennuksista, joissa ei esiinny rakennusrungon syvissä osissa sijaitsevia keittotiloja. Ikkunalliset keittiötilat oleskelutilan vieressä ovat kestävämpi ratkaisu myös siitä näkökulmasta, että ne toimivat paitsi sekä avo- että erilliskeittiönä, myös asuinhuoneena tilanteessa, jossa ruuanlaittoon ei tarvita suurta tilaa.
Nyky-yksiöt ongelmallisia
Mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen ja siitä vetäytymiseen nähtiin tärkeänä niin pienissä kuin suurissa asunnoissa. Yksityisyyden rajaa oli asukkaiden mielestä tarpeen hallita paitsi asuntokunnan jäsenten myös potentiaalisten vierailijoiden ja asukkaiden välillä.
Se, että asukas voi vaikuttaa intiimin vetäytymistilan, kuten lepopaikan, saavutettavuuteen ja näkyvyyteen, oli tärkeää paitsi perheellisille myös yksin asuville ihmisille. Pääosa yksin asuvista piti epämukavana sitä, että kaikki asuintoiminnot sijoitetaan täysin jakamattomaan ja pitkänomaiseen huoneeseen.
Erityisesti pieniin asuntoihin liittyy merkittävä ero asukkaiden toiveiden ja toteutuneiden tilojen välillä: suurin osa tämän päivän ja lähitulevaisuuden yksiöistä on yhteen suuntaan avautuvia pitkänomaisia huoneita, joita ei voi jakaa erilliseen makuualkoviin ja oleskelutilaan.
Todennäköisesti nyt rakennettavat pienet yksiöhuoneet muodostuvat haasteiksi tulevaisuudessa, sillä ne eivät näytä vastaavan erilaisiin asukkaiden toiveisiin ja elämäntilanteisiin, kuten esimerkiksi Anne Tervon ja Johanna Liliuksen tutkimus urbaanien yksinasujien asuintilatoiveista osoittaa. Tällöin tulisi huomioida ainakin pienasuntojen yhdistämisen mahdollisuus joko toisiinsa tai suurempiin asuntoihin.
Suuremmissa asunnoissa asukkaiden toivomien huoneiden lukumäärä ei ollut sidoksissa perhekunnan kokoon, vaan siihen vaikuttivat perheenjäsenten ikäjakauma sekä työ- ja vapaa-ajan vaihtelevat tarpeet. Koronapandemia on osoittanut, että suljettaviin huoneisiin liittyvät tarpeet voivat muuttua yllättävilläkin tavoilla.
Asukkaiden muuttuvat tarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon mahdollistamalla suuremmissa asunnoissa huoneiden eri yhdistelmät ja koot. Tällä tavoin mukautuvat asunnot näyttävät kuitenkin olevan vähemmistössä tämän päivän uudiskerrostaloissa, mikä johtuu erityisesti rakennusten syvistä runkomitoista.
Omaleimaisuus miellyttää
Asukkaat keskustelivat ryhmähaastatteluissa intensiivisesti myös asumistilojen muodoista ja niiden suhteesta luonnonvaloon. Erityisesti sopusuhtaisista huonetilojen muodoista sekä useissa suunnissa sijaitsevista ikkuna-aukoista pidettiin, ja jälkimmäiset yhdistettiin asunnon avaruudentuntuun. Ihailua saivat osakseen luonteikkaat erkkerimäiset tilat, joihin tulee luonnonvaloa usealta suunnalta.
Ihailua saivat osakseen luonteikkaat erkkerimäiset tilat, joihin tulee luonnonvaloa usealta suunnalta.
Lisäksi monia asukkaita miellytti asunnon muodon ainutlaatuisuus ja luonteikkuus, esimerkiksi suorakulmioista poikkeavat tilan asettelut, mikä voi tuntua yllättävältä. Tämä saattaa johtua siitä, että paitsi alueellisesti myös pienemmässä mittakaavassa ympäristön omaleimaisuus miellyttää.
Syviä ja kapeita, vain yhdestä päädystä luonnonvalaistuja tiloja soimattiin – oli kyseessä sitten putkimainen yksiö tai isomman kerrostaloasunnon pitkä oleskelualue. Venyneet, kapeat tilat nähtiin myös hankalina kalustaa. Lisäksi ahdistavana koettiin se, että pitkänomaisessa tilassa, kuten pitkänmallisessa yksiössä, korostuu asukkaan edestakainen kulku tilassa.
Asukkaiden näkökulma huomioon
Aikamme uudiskerrostalotuotannossa yhteen suuntaan avautuvien asuntojen määrä on silmiinpistävä, ja erityisesti pienten asuntojen avautuminen useaan ilmansuuntaan on kuriositeetti. Asuintilojen kritisoitu pimeys ja putkimaisuus liittyy sekä tämän päivän yksiöihin että monin paikoin myös suurempiin asuntoihin.
Pääosa lähitulevaisuuden asuntorakentamisesta Suomen kasvukeskuksissa on todennäköisimmin rakennuttajavetoista. Jotta käyttäjäkeskeisyys toteutuisi siinä paremmin, olisi suunnittelussa hyödynnettävä ainakin asukasnäkökulmaa kuvaavaa tietoa, vaikka asukkaita ei joka käänteessä olisikaan mahdollista osallistaa.
Asukasarvostuksien tarkastelua tarvitaan runsaasti lisää eri näkökulmin ja menetelmin.
Aikaisempi asukaspreferenssitutkimus on ollut pääosin liian yleistasoista tukeakseen asuntosuunnittelua, ja lisäksi keskittynyt liian vähän rakennusten ja asuntojen piirteisiin. Hankkeessa tuotettiin tietoa, joka kytki asukkaiden arvostukset kaupunkiasuntojen tilallisiin ominaisuuksiin suunnittelua hyödyttävällä tavalla. Hankkeessa aloitettua työtä tulee kuitenkin jatkaa: asukasarvostuksien tarkastelua tarvitaan runsaasti lisää eri näkökulmin ja menetelmin.
Sini Saarimaa
Lähteitä:
Kuoppa, Jenni; Saarimaa, Sini; Ruoppila, Sampo; Laine, Markus; Nieminen, Niina; Haverinen, Risto. 2020. Houkuttelevan asumisen ainekset. Yhdyskuntasuunnittelu, 58(2).
Saarimaa, Sini & Pelsmakers, Sofie. 2020. Better Living Environment Today, More Adaptable Tomorrow? Comparative Analysis of Finnish Apartment Buildings and their Adaptable Scenarios. Yhdyskuntasuunnittelu, 58(2).
Tervo, Anne & Lilius, Johanna. 2017. Urbaanien yksinasujien asuintilatoiveita. Yhdyskuntasuunnittelu, 55(1).