Serbialaissyntyinen Tošković on työskennellyt samassa suomalaisessa toimistossa koko suunnittelijan uransa. Keväällä hänen töitään esittelevä näyttely sai paljon huomiota Serbiassa.
Arkkitehti Bratislav Tošković palkittiin keväällä Serbian arkkitehtiliiton elämäntyöpalkinnolla. Sen yhteydessä järjestettiin hänen töitään esittelevä näyttely, joka avasi Belgradin kansainvälisen arkkitehtuuriviikon.
Serbiasta kotoisin olevalle, Suomessa uransa tehneelle arkkitehdille tunnustus merkitsi paljon. Erityisen ilahduttavaa Toškovićista oli, että näyttelyä oli toteuttamassa myös suomalaisia tahoja, kuten Taiteen edistämiskeskus, Suomen Belgradin suurlähetystö ja Olla Architecture -toimisto.
”Kaksi kulttuuria elää sisälläni samanaikaisesti ja määrittelee minua ihmisenä ja arkkitehtina. Näyttelyn myötä on kuin palapelin viimeiset palat olisivat loksahtaneet paikoilleen”, Tošković sanoo.
Vaikka Tošković on työskennellyt 35 vuotta Suomessa, hän on jatkuvasti ylläpitänyt suhteita myös Serbiaan, missä hän on muun muassa luennoinut ja osallistunut näyttelyihin sekä kilpailuihin.
”Ainoa mikä puuttuu, on projektin toteutus Serbiassa, mutta sekin vielä tulee”, Tošković nauraa.
Belgradin kulttuurikeskuksen galleriassa järjestetyn näyttelyn nimi Distance That Connects viittaa hetkeen, jolloin taiteilija astuu työnsä äärestä taaksepäin nähdäkseen kokonaisuuden ja selvittääkseen, miten edetä.
”Lähestyin näyttelyä kuin mitä tahansa projektia. Halusin siihen konseptin”, Tošković kertoo. Hänen mukaansa näyttely ei ole retrospektiivi, vaan ”itsetutkiskelu, jossa menneisyys ja nykyisyys yhdessä muodostavat tulevaisuuden”.
Serbiassa näyttely näkyi paljon mediassa ja Tošković sai vastailla toimittajien kysymyksiin maiden välisistä eroista. Hänen mukaansa kaksi kulttuuria täydentävät toisiaan.
”Suomessa ollaan järjestelmällisempiä ja Serbiassa taas on enemmän spontaaniutta. Elämässä tarvitaan molempia.”
Kielitaidolla rakennetaan myös asiakkaan luottamusta.
TOŠKOVIĆIN kiinnostus arkkitehdin ammattiin tuli kotoa arkkitehti-isältä. Usein isän työt veivät perheen ulkomaille. Kun Tošković oli 11-vuotias, he matkustivat Tansaniaan, missä he tutustuivat suomalaiseen arkkitehtiin, Jaakko Kaikkoseen. Ystävyydestä sai alkunsa tapahtumasarja, jota Tošković kutsuu ”jatkuvuuden tarinaksi”.
Kun Tošković myöhemmin opiskeli arkkitehdiksi Belgradin yliopistossa, opintoihin kuului pakollinen harjoittelujakso. Kaikkonen järjesti Toškovićin kuukaudeksi töihin Suomeen vuonna 1981.
”Se oli aivan fantastinen heinäkuu. Oli upeat säät ja upea luonto. Tuli tunne, että todella haluan palata tähän maahan”, Tošković muistelee.
Valmistumisen jälkeen vuonna 1985 Tošković lähti töihin Irakiin, missä hän opetti arkkitehtuuria Mosulin yliopistossa pari vuotta. Hän viihtyi hyvin, mutta kaipasi suunnittelutyötä.
”Kirjoitin Suomeen Olli Parviaiselle, joka on Parviainen Arkkitehdit -toimiston perustaja, ja hän lähetti kutsun. Ei kestänyt kuukauttakaan, niin olin jo Suomessa.”
Vuosi oli 1988 ja toimisto sama, missä Tošković oli aiemmin suorittanut työharjoittelunsa. Siellä hän on työskennellyt siitä lähtien, viimeiset kaksikymmentä vuotta osakkaana. Tämän vuoden alusta lähtein toimisto on tunnettu Olla Architecture -nimellä.
Bratislav Tošković tiimeineen on suunnitellut muun muassa Helsingin Tilkan sairaalan peruskorjauksen, Espoon Tapiola Golfin klubitalon sekä Vantaan Länsisalmen sähköaseman, joka palkittiin World Architecture Festivalissa. Tošković kuvattiin kesällä Tapiola Golfin klubitalon edustalla. Kuva: Katja Tähjä
JATKUVA, kehittyvä ja luova, Tošković kuvailee pitkää uraansa Parviainen Arkkitehdit -toimistossa.
Tošković oli alusta asti mukana ideoimassa projekteja konseptitasolla. Saadakseen johtaa niitä piti oppia puhumaan suomea, joten hän ilmoittautui kielikurssille.
”Yksi asia johti toiseen ja menin naimisiin kurssin opettajan kanssa”, Tošković kertoo.
Toimistossa hän sai paljon tukea työkavereiltaan. Siellä ajateltiin, että jos sinä kehityt niin toimistokin kehittyy, Tošković kuvailee. Eräs hauska tapaus oli, kun kollega kehotti häntä soittamaan kopiolaitokselle suomeksi. Tarvittavat vuorosanat kirjoitettiin valmiiksi lapulle.
”Koko toimisto hiljeni ja kuunteli puhelua”, Tošković nauraa. ”Pikkuhiljaa aloin puhua enemmän suomeksi, kävin kokouksissa ja sain enemmän vastuuta. Kielitaidolla rakennetaan myös asiakkaan luottamusta.”
Uran käännekohta oli ensimmäinen Toškovićin johdolla tehty arkkitehtuurikilpailu, josta tuli voitto. Hankkeessa Ericssonin entinen tehdas Jorvaksessa muutettiin toimistorakennukseksi. Tošković nimitettiin pääsuunnittelijaksi. Tätä seurasi voitto samankaltaisessa kilpailussa, jossa muutoksen kohteena oli Metson vanha tehdas Tampereella.
”Jos voitat kilpailun Serbiassa, voit olla tähti hetken, mutta hyvin usein sen jälkeen projekti siirtyy eteenpäin insinööritoimistolle. Suomessa on itsestäänselvyys, että kilpailuvoittaja vie projektin loppuun asti”, Tošković vertaa.
Tošković on onnellinen, että on saanut luoda jatkuvasti sekä olla mukana mielenkiintoisissa projekteissa.
”Jokaiselle on tärkeää löytää kanava, jonka kautta voi ilmaista itseään. Minulle se on arkkitehtuuri ja visuaalisuus ylipäätään. Minusta tuli arkkitehti, mutta oikeastaan elän arkkitehtuuria. Se on elämäntapa.”