Arkkitehtiuutisten haastattelemien asiantuntijoiden mukaan hallitusohjelmassa hyvää on resurssien ohjaaminen rakennusvalvontaan ja huomion kiinnittäminen hiilijalanjälkeen. Huolta herättää pyrkimys sääntelyn keventämiseen ja sen vaikutus rakentamisen laatuun.
Suomen uusi hallitusohjelma valmistui kesäkuussa. Mikäli pääministeri Petteri Orpon (kok) johtama kokoomuksen, perussuomalaisten, ruotsalaisen kansanpuolueen ja kristillisdemokraattien hallitus pysyy koossa kesän rasismikohuista huolimatta, alkaa syksyllä hallitusohjelman toteuttaminen.
Millaisia vaikutuksia hallitusohjelmalla on arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön kannalta?
Arkkitehtuuria reilu parisataasivuisessa ohjelmassa ei mainita, mutta rakentamiseen, maankäyttöön ja asumiseen liittyviä kysymyksiä siinä käsitellään.
Suomen Arkkitehtiliiton puheenjohtaja ja Kirsti Sivén & Asko Takala -arkkitehtitoimiston osakas Asko Takalasta lopullinen ohjelma ”ei ole niin paha” kuin hän valmisteluvaiheessa pelkäsi, vaan siinä on arkkitehtien näkökulmasta myös monia hyviä tavoitteita, kuten lisäresurssien ohjaaminen rakennusvalvontoihin.
Toinen asia on, mitä käytännössä tapahtuu, kun samaan aikaan tavoitteena ovat isot menoleikkaukset, Takala pohtii.
Hallitusohjelmassa mainitaan useampaan kertaan normien purkaminen ja rakentamisen sääntelyn keventäminen. Takala näkee siinä ristiriitaa esimerkiksi asumisen laadun ja viihtyisän rakennetun ympäristön luomisen kanssa.
”Ohjelman mukaan halutaan esimerkiksi tukea ikäihmisiä kotona pärjäämisessä. Mutta jos samaan aikaan ollaan purkamassa asumisen normeja ja asumisen laatukriteereistä tingitään, miten varmistetaan, että asunnoista tulee tarpeeksi toimivia”, Takala kysyy. Myös hissi- ja esteettömyysavustuksia aiotaan hallitusohjelman mukaan leikata.
Pyrkimys vähentää asunnottomuutta saa Takalalta kiitosta, samoin yhteisöllisen asumisen nostaminen esiin. Sen sijaan yhteiskunnan tukeman ARA-asuntotuotannon vähentäminen on Takalasta huolestuttavaa, kuten myös se ettei uusille asumisoikeuskohteille aiota enää myöntää tukea.
”Valikoiman supistaminen mietityttää. Aika voimakas markkinauskohan tässä selvästi on taustalla, vaikka tiedossa on, että asuntomarkkinat eivät toimi pelkästään markkinoiden ehdoilla, vaan kohtuuhintainen asuminen edellyttää myös sosiaalista asuntotuotantoa”, Takala sanoo.
Toisaalta hankintalainsäädännön kehittämiseen liittyviin tavoitteisiin Takala on tyytyväinen.
”Se että sallitaan innovatiivisempia hankintaratkaisuja eikä mennä pelkästään hinta edellä, sekä pienten ja keskisuurten toimijoiden mahdollisuuksien parantaminen kuulostavat arkkitehtitoimistojen kannalta hyviltä.”
Viime keväänä hyväksyttiin vuosien valmistelun jälkeen uusi rakentamislaki, jonka on tarkoitus astua voimaan vuoden 2025 alusta. Hallitusohjelman mukaan laki aiotaan kuitenkin ottaa uudelleen tarkasteluun. Takala toivoo, että se tarkoittaa lain hiomista parempaan suuntaan.
”Sinne on jäänyt virheitä, jotka on syytä korjata.”
Samaa toivoo Vantaan rakennusvalvonnan johtava lupa-arkkitehti Ifa Kytösaho, joka toimi Safan maankäyttö- ja rakennuslakityöryhmän puheenjohtajana lakiuudistuksen valmistelun aikana. Laissa on esimerkiksi pykäliä, jotka ovat ristiriiriidassa keskenään, Kytösaho huomauttaa.
Seuraavaksi on edessä lakia täsmentävien asetusten kirjoittaminen.
”Se on tuhannen taalan paikka. Ne tulisi kirjoittaa mahdollisimman selkeiksi, ja toivottavasti vuorovaikutuksellisessa prosessissa alan kanssa.”
Yllättävänä Kytösaho pitää sitä, että uudelleentarkasteluun aiotaan hallitusohjelman mukaan ottaa koko Suomen rakentamismääräyskokokoelma eli lait, asetukset ja ohjeet.
”Vastahan vuonna 2017 melkein kaikki rakentamismääräyskokoelman säädökset kirjoitettiin uusiksi, ja rakentamisen luvittamistakin koskeva lainsäädäntö uusittiin viime keväänä”, Kytösaho ihmettelee.
”Henki näyttää olevan, että kovasti pitää uudistaa, sääntely on pahasta eikä nähdä, että siitä oikeasti syntyy yhteistä hyvää.” Jos säännöksiä korjataan, Kytösaho toivoo, että se tehtäisiin elinkaarikestävyyden näkökulmasta.
Hallitusohjelman kirjaukseen rakennusvalvontojen uudelleenjärjestelystä Kytösaho suhtautuu varovaisen positiivisesti. Jos tarkoituksena on esimerkiksi yhdistää pienten kuntien rakennusvalvontoja isommiksi kokokonaisuuksiksi, se voi merkitä parempia resursseja ja enemmän osaamista. Etenkin jos hallitusohjelman lupaus lisäresurssien ohjaamisesta kaavoitukseen ja rakennusvalvontoihin pitää, uudistus on Kytösahosta tervetullut.
Rakentamislakiin on jäänyt virheitä, jotka on syytä korjata.
Asko Takala kiinnittää hallitusohjelmassa huomiota kaiken läpäisevään talousnäkökulmaan, johon jopa ympäristöarvot kytketään. Esimerkiksi ”luontopääoman säilyminen” on hallitusohjelman mukaan ”vastuullista talouspolitiikkaa”.
”Otsikkotasolla Suomen sitoumukset hiilijalanjäljen ja luonnon monimuotoisuuden suhteen ovat kunnossa. Nähtäväksi jää, mitä käytännössä tapahtuu.”
Ohjelma on ”tekijöidensä näköinen”, sanoo Aalto-yliopiston kestävän rakentamisen professori, kesään asti ympäristöministeriössä rakennusneuvoksena työskennellyt arkkitehti Matti Kuittinen. Tällä hän viittaa oikeistohallituksen haluun purkaa sääntelyä ja nojata enemmän omaan valvontaan sekä vahvistaa markkinoiden asemaa.
”Positiivista ohjelmassa on ilmasto- tai hiilikädenjäljen aktiivinen kehittäminen. Siinä on mielestäni uutta otetta ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa, sitä pidän hallitusohjelman yhtenä valopilkkuna.”
Ilmastokädenjälki viittaa myönteiseen ilmastovaikutukseen, jota ei ilman hanketta syntyisi. Sellainen voi olla esimerkiksi rakennushankkeella, joka sitoo hiiltä enemmän kuin päästää ilmakehään.
Hallitusohjelman mukaan ilmastokädenjäljen laskentamallia aiotaan kehittää ja viedä sen EU-lainsäädäntöön, mitä Kuittinen pitää merkittävänä kirjauksena.
Uudessa rakentamislaissa rakentamislupahakemukseen vaaditaan jatkossa ilmastoselvitys, josta käy hiilijalanjäljen lisäksi ilmi myös hiilikädenjälki. Siinä mielessä hallitusohjelma on yhteensopiva uuden rakentamislain kanssa, Kuittinen toteaa.
Toisaalta ei ole selvää, miten pyrkimys purkaa sääntelyä vaikuttaa, jos rakentamislakia lähdetään muuttamaan.
”Pidetäänkö kiinni hallitusohjelman yleisestä sateenvarjoperiaatteesta ja edistetään kädenjälkiajattelua, vai kallistuuko vaaka siihen suuntaan, että halutaan vähentää uusia velvoitteita, jolloin ilmastoselvitys jäisi pois.”
Kuittisesta se olisi sääli, sillä Suomesta on nyt tulossa ensimmäinen maa, joka tuo kädenjälkiajattelun lainsäädäntöön. Se on jo herättänyt paljon kiinnostusta ulkomailla. Lisäksi osalle rakennuttajista ilmastoselvityksen tekemisestä on jo tullut normi, joten Suomeen on ehtinyt kertyä aiheesta tietoa ja osaamista, jota ei Kuittisen mielestä kannattaisi heittää hukkaan.
EU:ssa tullaan tulevaisuudessa joka tapauksessa vaatimaan rakennushankkeilta hiilijalanjäljen laskemista, Kuittinen huomauttaa. Sama laskentaprosessi tuottaa tiedon myös hiilikädenjäljestä sekä materiaaliselosteen, eli tiedon siitä mistä aineista rakennus on tehty ja kuinka suuri osa siitä muodostuu esimerkiksi kierrätetyistä tai uudelleenkäytetyistä materiaaleista.
”Jos Suomi todella haluaa vaikuttaa EU-sääntelyyn kädenjälkiasioissa, tulisi lakiin jo kirjatusta hiilikädenjälkiajattelusta pitää kiinni ja tehdä siitä keihäänkärki, jolla Suomi profiloituu edelläkulkijaksi.”