Ramachandrania kielen oppimisessa auttoi se, että työpaikalla kaikki muut puhuivat suomea. Työnteko onkin tehokkain tapa kehittää kielitaitoa, eikä liian korkeiden kielitaitovaatimusten pitäisi olla este työpaikan saamiselle, Ramachandran ajattelee.
”Tuntuu etuoikeutetulta herätä aamulla ja stressata töistä eikä työttömyydestä”, arkkitehti Arvind Ramachandran kertoo kuulumisistaan haastattelun aluksi.
Ramachandran työskentelee erityissuunnittelijana Helsingin kaupungin tilapalvelussa, joka vuokraa kaupungin tiloja erilaisille toimijoille ja edistää kaupunkilaisten osallistamista kaupunkisuunnitteluun.
Ramachandran on iloinen, että voi tehdä merkityksellistä työtä, vaikka alalla on hankala työllisyystilanne.
”Olen tekemisissä rakennetun ympäristön kanssa, vaikka en enää suunnittele rakennuksia.”
Ramachandran valmistui arkkitehdiksi synnyinmaassaan Intiassa Chennain arkkitehtikoulusta vuonna 2010. Sen jälkeen hän muutti Ruotsiin opiskelemaan kaupunkisuunnittelua ja valmistui maisteriksi vuonna 2012.
Sieltä hän siirtyi Ouluun tekemään arkkitehtuurin maisteriopinnot.
”Suomessa oli Ruotsista katsottuna vahvempi arkkitehtuurikulttuuri, ja halusin tutustua siihen sekä saada uusia kokemuksia”, Ramachandran kertoo.
Opiskeluaikana hän oli puolen vuoden ajan vaihdossa Bergenissä, Norjassa, sekä teki kesätöitä Arkkitehtuuritoimisto B&M:lle, josta hän sai työpaikan heti valmistuttuaan Oulun yliopistosta vuonna 2015.
”Minun ei tarvinnut lähettää satoja hakemuksia ja odottaa pitkään vastauksia, mitä kansainväliset osaajat joutuvat ikävä kyllä usein tekemään. Sattui hyvin, että toimistolla oli iso sairaalahanke, joka työllisti monet meistä vuosiksi.”
Saatuaan töitä Ramachandran päätti jäädä Suomeen ja opetella kielen. Sairaalahanketta tehtiin yhdessä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin kanssa, ja kaikki viestittely käytiin suomeksi.
”Olin silloin toimiston ainoa ei-suomenkielinen arkkitehti. Kielen oppimisessa auttoi se, että kaikki muut puhuivat suomea.”
Ala on kansainvälistynyt, mutta suomen kieli tuntuu olevan edelleen pakollinen vaatimus työpaikoilla. Vaikka Ramachandran itse puhuu nykyään erinomaista suomea, hän kritisoi sitä, että korkeaa kieliosaamista vaaditaan paikoissa, joissa sitä ei välttämättä edes tarvita.
”Suomi ei ole kieli, jota voi oppia vain kuuntelemalla ja käymällä kielikursseilla. Oppiminen on paljon nopeampaa työympäristössä. Kielivaatimusten suhteen voitaisiin ehdottomasti olla joustavampia, jos haettavassa tehtävässä ei kirjoiteta lakisääteisiä tekstejä. Kyllä ihmiset ymmärtävät toisiaan.”
Arvind Ramachandran toivoo lisää joustavuutta kansainvälisten arkkitehtien rekrytointeihin. ”Miten rakennamme kestävää yhteiskuntaa, jos vain tietynlaisella taustalla pääsee töihin?” Ramachandran kysyy. Ramachandran kuvattiin Kontulan ostarilla Helsingissä.
VUODEN alussa Ramachandran sai valmiiksi kansainvälisille arkkitehdeille tarkoitetun oppaan Suomen työelämästä. Opas on julkaistu Arkkitehtiliiton verkkosivuilla. Idea oppaasta syntyi, kun Ramachandran auttoi Arkkitehtuuritoimisto B&M:llä kansainvälisiä kollegoitaan virallisten asioiden hoitamisessa.
”Entinen pomoni Jussi Murole huomasi, että Ruotsissa oli tehty tällainen opas ja kysyi, haluaisinko tehdä samanlaisen. Lähetin apurahahakemuksen oppaan tekemisestä Safalle ja se hyväksyttiin”, Ramachandran kertoo.
Oppaaseen on koottu perustietoa liitoista ja työttömyyskassasta, mutta Ramachandran käytti apuna myös omia kokemuksiaan. Hän halusi nostaa esille realiteetteja, joita erityisesti Suomeen Euroopan ulkopuolelta muuttavat arkkitehdit kohtaavat.
Oppaan lisäksi Ramachandran on ollut mukana perustamassa kansainvälisille arkkitehdeille tarkoitettua ryhmää LinkedInissä. International Architects in Finland -ryhmässä on jo yli 250 jäsentä. Yhteisö tarjoaa vertaistukea käytännön kysymyksissä ja järjestää esimerkiksi etätapaamisia, joissa luetaan arkkitehtuuriaiheisia kirjoja yhdessä suomeksi.
”Suomessa on satoja ulkomaalaistaustaisia arkkitehteja ja vain murto-osalla heistä on töitä. Vaikka alalla on haastavat ajat, julkiselta puolelta eläköityy paljon arkkitehteja. Miten saamme uusia ihmisiä töihin, jos emme nyt jo anna heille mahdollisuuksia? Kaupunginarkkitehtia ei synny päivässä.”
Kielivaatimusten suhteen voitaisiin ehdottomasti olla joustavampia, jos haettavassa tehtävässä ei kirjoiteta lakisääteisiä tekstejä.
RAMACHANDRAN aloitti Tekniikan akateemisten TEKin Työelämän arkkitehtiraati TARin johtokunnan puheenjohtajana viime vuonna. Arkkitehtiraati edustaa TEKissä arkkitehteja, mutta sen toiminta ei ole monelle tuttua.
”Teemme paljon taustatyötä, joka ei näy suoraan ulkopuolisille”, Ramachandran sanoo. ”Esimerkiksi nyt kun työehtosopimusneuvottelut ovat käynnissä, käymme läpi palkkatilastoja ja keskustelemme TEKin valiokuntien kanssa. Yritämme parantaa arkkitehtien työolosuhteita.”
Liitoissa vaikuttamisen lisäksi Ramachandran on ollut mukana Helsingin kaupungin päätöksenteossa, viimeisimpänä kaupunginvaltuustossa vasemmistoliiton varavaltuutettuna syyskuusta 2024 lähtien sekä ehdokkaana tämän kevään kuntavaaleissa. Mikä motivoi vaikuttamistyöhön?
”Aktiivisuus on tapa pitää toivoa yllä ja olla mukana muutoksessa. Suomi on moninaistuva yhteiskunta, mutta ulkomaalaistaustaisten onnistumiseen liittyviä haasteita ei ratkaista pelkän ay-liikkeen tai kuntapolitiikan kautta, vaan tarvitaan jokaista ja kaikilta tasoilta.