Merihaan kehittämisen lähtökohtana tulisi olla sen ominaispiirteiden säilyttäminen, sanoo alueella asuva arkkitehti Tuomas Toivonen. Merihaan suunnittelija Sulo Savolaisen mielestä lisärakentaminen on “hullu ajatus”, sillä rakennusoikeus oli alunperinkin jo liian suuri.
Kun Helsingin Merihaan korkeissa asuintaloissa tehtiin hissiremontti, taloyhtiöissä päätettiin yksimielisesti, ettei uusia hissejä ajeta nykyaikaisen kaluston nopeudella vaan yhtä hitaasti kuin vanhat hissit. Muuten ei ehtisi vaihtaa kuulumisia naapureiden kanssa.
Anekdootin kertoo yhdessä Merihaan tornitaloista asuva arkkitehti Tuomas Toivonen, joka on myös rannassa sijaitsevan Kulttuurisaunan perustaja.
”Korkeiden talojen hissit ovat kuin bussit ruuhka-aikaan, niissä tapaa aina samat ihmiset.”
Toivosen mukaan tapaus kuvaa Merihaan ominaisluonnetta, jonka yksi leimallinen piirre on yhteisöllisyys.
”Merihaka on harvinaisen yhtenäinen alue, saari itseasiassa. Se muodostaa sommitelmallisen ja toiminnallisen kokonaisuuden, joka on irrallaan ja kontrastinen muuhun kaupunkiin nähden. Se mahdollistaa hyvin erilaisen tavan elää kuin kantakaupungin muu rakennuskanta”, Toivonen sanoo.
Merihaka on kuin tiivis lähiö keskellä kaupunkia, mutta kuitenkin omassa rauhassaan.
Valtaosa asunnoista on pieniä mutta hyvin suunniteltuja, ”yhtenevään ja tasa-arvoiseen ympäristöön tähtääviä”, kuten Toivonen kuvaa. Yhteisiin tiloihin on panostettu.
”Korkeiden tornien kaikista asunnoista on diagonaalinäkymät. Kattokerroksissa on saunoja ja askartelutila, josta voi katsella horisonttiin samalla kun käyttää pylväsporakonetta.”
Toivonen on asunut Merihaassa kymmenen vuotta, Kulttuurisaunan perustamisesta lähtien. Ensimmäiset muistot ovat kuitenkin paljon kauempaa, lapsuudesta. Toivosen kummi asui Merihaassa ja ajoi työkseen lava-autoa.
”Muistan, kun ajettiin täällä transitilla ja sain vaihtaa vaihteita. Ajoimme sisään alakannen kolosseihin, menimme kellarista hissiin ja putkahdimme yläkannella ulos. Se oli wou-kokemus, joka on jäänyt mieleen.”
Kattokerroksissa on saunoja ja askartelutila, josta voi katsella horisonttiin samalla kun käyttää pylväsporakonetta.
Toivonen on seurannut tiiviisti alueen uudistamissuunnitelmia sekä asukkaan että yrittäjän näkökulmasta ja osallistunutkin Hakaniemenrannan ideakilpailuun Now Office -arkkitehtitoimistonsa kautta.
Toivosen mielestä Merihaan kehittämisen tulisi olla ennen kaikkea laatukysymys.
”Yhtenäisenä kaupunki- ja kulttuuriympäristönä Merihaka on poikkeuksellisen hieno, eheä ja elävä esimerkki aikakautensa rakennetusta ympäristöstä, jolla on oma, vahva identiteettinsä.”
Toivonen sanoo ymmärtävänsä, ettei Merihakaa välttämättä pidetä arkkitehtuurin mestariteoksena. Se ei ole yhden tekijän taidonnäyte, vaan pikemminkin ”asuntopoliittinen monumentti”, joka syntyi monen tekijän yhteistyönä.
Säilyttämis- ja arvostamiskeskustelun näkökulmasta se saattaa olla myös sen heikkous, Toivonen pohtii.
”Merihaka oli sosiaalidemokraattinen projekti, hyvinvointivaltion voimannäyte hetkellä, jolloin se vielä kykeni tekemään kaikenlaista. Se ei ollut arkkitehtuuri- eikä kaupunkisuunnitteluidea, vaan nimenomaan poliittinen projekti.”
Toivonen viittaa Merihaan syntyhistoriaan työväenliiketaustaisen, sosiaaliseen asuntotuotantoon keskittyneen rakennusliike Hakan hankkeena. Alueen kaava- ja rakennussuunnitelmat tehtiin Kulutusosuuskuntien keskusliiton – joka oli myös yksi Hakan perustajista – asunto-osastolla. Ajatuksena oli tuottaa asuntoja, joita pystyisivät ostamaan muutkin kuin varakkaimmat, aikana jolloin omistusasuminen oli mahdollista paljon nykyistä harvemmille.
”Jos vertaa Merihaan kunnianhimoisuutta aluerakentamisena, asuntopolitiikkana ja rakennettuna ympäristönä, niin onhan se ihan eri tasolla kuin ympäristö, jota tällä hetkellä Helsingissä ollaan tuottamassa”, Toivonen sanoo.
Merihaka vuonna 1997. Kuva: Jan Alanco/HKM
Merihaka täyttää syksyllä viisikymmentä vuotta, ensimmäiset talot valmistuivat vuonna 1973. Juhlintaa varjostaa kuitenkin epätietoisuus tulevaisuudesta.
Alueen huoltoyhtiö Merihaka Oy, joka omistaa muun muassa parkkitalot, sekä liikekiinteistöjä omistavat kiinteistösijoittajat ovat ovat ehdottaneet palloiluhallin ja pysäköintitalojen purkamista. Niiden tilalle, aivan nykyisten asuintalojen kylkeen, on suunniteltu korkeaa asuinrakentamista. Myös Hoas on pohtinut talonsa purkamista ja uuden rakentamista tilalle, samoin vuokrayhtiö Kojamo.
Merihaan asukkaat ovat vastustaneet purku- ja lisärakentamissuunnitelmia. Kenno Antropological Consultingin tekemän etnografisen haastattelututkimuksen mukaan asukkaat arvostavat Merihaan historiallista taustaa, sen tunnusomaista ”betonibrutalistista” arkkitehtuuria ja pitävät tärkeänä alueen tyylillisen ja toiminnallisen eheyden säilyttämistä.
Toivonenkin pitää purkusuunnitelmia lyhytnäköisinä.
”Toimivan rakennuksen poistaminen rakentamisen hiilitaseesta tuntuu samalta kuin avohakkuu. Rungot ovat hyvässä kunnossa ja paikalla valettu.”
Toivosen mukaan alueen liikerakennukset eivät ole käyttöikänsä päässä, ne on vain jätetty huoltamatta.
”Samaan aikaan rakennetut asunto-osakeyhtiöt ovat hyvässä kunnossa, koska ne ovat asukkaidensa ohjauksessa”, Toivonen vertaa.
Kolme alueen asunto-osakeyhtiötä asettui tammikuussa tekemässään kannanotossa avoimesti Merihaka Oy:n suunnitelmia vastaan. Kannanoton mukaan ne eivät katso hyötyvänsä huoltoyhtiön ajamasta tiivistämisestä ja toivovat yhtiön keskittyvän päätehtäväänsä, Merihaan kunnossapitoon.
Lisärakentamisen sijaan alue kaipaisi kunnollista huoltoa, nykyaikaistamista ja kasvojen kohotusta, kannanotossa todetaan. Tämä olisi tehtävissä kohtuullisin kustannuksin, sillä rakennusten tekninen kunto on hyvä, esimerkiksi pysäköintitalot on juuri kunnostettu.
Toimivan rakennuksen poistaminen rakentamisen hiilitaseesta tuntuu samalta kuin avohakkuu.
Asunto-osakeyhtiöiden mielestä pysäköintitalot korvaavat ratkaisut, joita asukkaille on esitelty, ovat olleet ”kunnianhimottomia ja asukkaissa yleistä vastustusta herättäneitä”. Kannanoton mukaan paikoituslaitokset ovat elimellinen osa Merihakaa ja ”muodostavat alueelle luonteenomaisen julkisivun, suojaavan ‘kaupunginmuurin’ liikennevirtaa vasten”.
Alueen kiinteistöillä, taloyhtiöt mukaan lukien, on rasitesopimukset jompaankumpaan pysäköintitaloista, eli ne omistavat autopaikkansa käyttöoikeuden kautta. Jotta talot voisi purkaa, pitäisi ensin purkaa rasitesopimukset. Se taas vaatisi myös asunto-osakkeiden omistajien suostumuksen, Toivonen muistuttaa.
Tällä hetkellä parkkihallit ovat puoliksi tyhjillään. Toivosen mukaan se johtuu siitä, ettei huoltoyhtiö markkinoi ja vuokraa pysäköintipaikkoja.
Toivosen mielestä järkevin ratkaisu olisi, että pysäköintitalot peruskorjattaisiin ja pidettäisiin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.
”Koko ranta rakennetaan täyteen uusia rakennuksia, joissa on markkinaehtoinen paikoitus. Autopaikoille tuolla sijainnilla löytyy ihan varmasti markkinat.”
Jos rakennusta ei haluta käyttää pysäköintiin, se voisi toimia jossain muussa tarkoituksessa, kuten kulttuuritilana, Toivonen sanoo.
”Runkohan on aivan fantastinen. Sen säilyttämisen tulisi olla kehittämisen lähtökohtana.”
Arkkitehti Sulo Savolainen kokosi Merihaan suunittelusta vastanneen arkkitehtiryhmän vuonna 1969. Savolaisen lisäksi siihen kuuluivat Arvi Ilonen ja Peter Bieber. Ideoita pyöriteltiin yhdessä, mutta jokaisella oli myös omat vastuualueensa. Taustalla olevat talot ovat Savolaisen suunnittelemia. Kuva: Katja Tähjä
On toinenkin arkkitehti, joka tuntee Merihaan hyvin, kenties vielä paremmin kuin alueella kymmenen vuotta asunut ja yrittänyt Toivonen.
Nimittäin Sulo Savolainen, yksi Merihaan alkuperäisistä suunnittelijoista Arvi Ilosen (1933–2022) ja Peter Bieberin (1939–2012) ohella.
Savolainen täyttää kesällä 90 vuotta, mutta muisti toimii erinomaisesti ja jalatkin kantavat. Savolainen asuu Helsingin Pihlajamäessä kahteen kerrokseen rakennetussa asunnossa kerrostalossa, jota hän on itse ollut mukana suunnittelemassa.
Jos asiat olisivat menneet toisin, Savolainenkin saattaisi asua Merihaassa, rannan lamellitaloissa, jotka nekin ovat hänen piirtämiään.
”Meille oli varattuna niistä asunto. Se oli alin huoneisto kannen nurkassa ja hieman epäsuotuisammassa asemassa kuin muut talon asunnot, joten ehdotin että hintaa vähän helpotettaisiin.”
Savolainen teki sopimuksen Hakan kanssa ja haki lainaa STS-pankista eli Suomen Työväen Säästöpankista, jonne hänen palkkansa Kulutusosuuskuntien keskuskunnan asunto-osaston arkkitehtina meni.
Pankki ei myöntänyt Savolaiselle lainaa.
”Ei ollut riittävästi vakuuksia. Olimme köyhiä, ei meillä ollut mitään omaisuutta.”
Kun Savolainen myöhemmin vieraili talossa, asunnossa asui yksi STS-pankin johtajista.
Savolainen päätyi suunnittelemaan Merihakaa vuoden 1969 alussa Hakan pyynnöstä. Takana oli yli kymmenen vuotta yhteistyötä, ensin Roihuvuoren ja Pihlajamäen ja sitten Vantaan Simonmetsän ja Simonsillan alueiden suunnittelussa.
Savolaisen tehtävänä oli muodostaa Merihaan suunnittelusta vastaava arkkitehtiryhmä.
”Ensimmäiseksi pyysin mukaan kurssitoverini Arvi Ilosen, jonka kanssa olin tehnyt yhdessä muun muassa Pihlajamäkeä.”
Berliiniläinen, suomalaisen vaimonsa kanssa Espoossa asunut Peter Bieber löytyi kesällä 1969 Arkkitehtiuutisiin laitetun ilmoituksen kautta.
”Hänellä oli ollut kilpailumenestystä, mistä päättelimme että hän oli pätevä kaveri. Se osoittautui todeksi.”
Peter Bieber löytyi Merihaan suunnitteluryhmään Arkkitehtiuutisissa 13–14 /1969 olleen ilmoituksen kautta.
Suunnitteluryhmä teki alueen asemakaavaksi kolmetoista erilaista vaihtoehtoa, joista kaupunki valitsi yhden. Sitä lähdettiin kehittämään eteenpäin.
Helsingin ongelmana olivat tuolloin kaupungin nopean kasvun ja autoistumisen aiheuttamat liikenneruuhkat. Osa keskustan liikennevirroista ohjattiin kulkemaan Merihaan kautta. Suunnitteluryhmä keksi sijoittaa autoliikenteen kannen alle, jolloin sen yläpuolinen alue jäi rauhalliseksi tilaksi asukkaille.
”Julkisuudessakin on joskus ollut keskustelua siitä, mikä on kansirakenteen esikuva. Mutta kun on ongelma, joka täytyy ratkaista, ei siihen tarvita esikuvia, ratkaisut tulevat itsestään. Jos autoliikenne ja muut pihatoiminnot olisi pantu yhteen, ei se olisi toiminut asuntoalueena. Oli luontevaa laittaa autot omaan oloonsa, ja lapset, istutukset ja jalankulku toiseen tasoon.”
Koska parkkipaikkojen lisäksi kannen alla kulkee kokonainen katu, arkkitehdit halusivat tilaan korkeutta. Ajatuksen läpimeno ei ollut itsestäänselvyys.
”Käytimme verukkeena sitä, että kun tilasta tehdään tarpeeksi korkea, myöhemmin on tarvittaessa mahdollista rakentaa lisää kansia väliin. Mutta se oli vain juoni, jolla saatiin tilaan avaruutta. Olisi ollut masentavaa kulkea jossakin kolmen metrin kellarissa.”
Oli luontevaa laittaa autot omaan oloonsa, ja lapset, istutukset ja jalankulku toiseen tasoon.
Merihaan suunnitteluryhmä keksi sijoittaa autoliikenteen kannen alle, jolloin sen yläpuolinen alue jäi rauhalliseksi tilaksi jalankulkijoille ja asukkaille. Kansitason alapuolella on Haapaniemenkadun lisäksi pysäköintipaikkoja. Kuva: Katja Tähjä
Merihaan suunnittelussa oli ratkottava monia muitakin ongelmia. Yksi niistä olivat saasteet: läheisen Hanasaaren voimalan sekä liikenteen aiheuttamat päästöt. Niiden kulkeutumista tutkittiin tuulitunnelissa Kööpenhaminassa, kun Suomesta ei löytynyt vastaavaa tekniikkaa.
”Kaupunki määräsi, että ilma on puhdistettava ja puhallettava asuntoihin.” Tuloilman puhdistaminen oli Suomessa uutta, aiemmin koneellista ilmanvaihtoa oli käytetty vain poistoilmaan.
Nyt saasteiden pelko hieman huvittaa Savolaista.
”Aina kun olen siellä käynyt, on ollut vähän liiankin tuulista, raitis merituuli siellä puhaltaa. Vallitseva tuulen suunta on juuri mereltä päin.”
Toinen haaste alueen suunnittelussa oli liikenteen melu, jonka pelättiin tunkeutuvan asuntoihin. Talojen äänieristystä tutkittiin Ylen laboratoriossa Pasilassa.
”Siellä rakennettiin seinä- ja ikkunarakenteita luonnolliseen kokoon, aiheutettiin ääntä toisella puolella ja tutkittiiin, millaisia rakenteiden tulisi olla, jotta melu ei tule asuntoihin.”
Sellaistakaan ei ollut Suomessa ennen tehty.
Suunnitteluryhmä esitti parvekkeisiin myös lasituksia, mutta viranomaisten tulkinnan mukaan parveke olisi silloin pitänyt laskea huoneistoalaan. Se olisi nostanut hintoja liiaksi.
”Ne olisivat olleet ensimmäiset parvekelasitukset Suomessa. Lasitukset tulivat myöhemmin Sörnäisten rantatien toisella puolella olevaan taloon. Ilmeisesti Hakassa oli ruvettu asiaa ajamaan.”
Merihaan rakentaminen hyytyi 1970-luvun puolimaissa öljykriisin ja laman vuoksi. Kun se taas vauhdittui vuosikymmenen loppua kohden, kaikilla kolmella arkkitehdilla oli jo niin paljon muita töitä, etteivät he ennättäneet enää Merihaan pariin. Puikkoihin astui arkkitehti Unto Toikkanen, joka jatkoi Savolainen, Ilonen ja Bieberin suunnitelman toteuttamista.
”Kaava oli vahvistettu, sitä piti noudattaa.”
Ja nyt tullaan asiaan, jonka Savolainen tässä haastattelussa nimenomaan haluaa sanoa.
”Rakennusoikeus, eli kerrosalamäärä jonka alueelle sai rakentaa, oli minun mielestäni liian suuri.”
Arkkitehtien alkuperäisessä suunnitelmassa iso kerrosneliömäärä oli ratkaistu niin, että korkeat asuintornit olivat nykyistä korkeampia, jolloin muut asuintalot saattoi jättää matalammiksi.
Kaupungin asemakaavaosasto kuitenkin rajoitti tornien räystäskorkeutta alkuperäisestä 75 metristä merenpinnasta toimistotornin 67 metriin ja asuintornien 52 metriin. Kallion kirkon aseman kaupunkikuvassa ei haluttu vaarantuvan.
Jotta alkuperäinen kerrosalamäärä saatiin toteutettua, matalien talojen kerroksia piti lisätä. Savolaisen mielestä olisi mieluummin pitänyt vähentää kerrosalaa.
”Korkeiden ja matalien talojen suhde häiriintyi. Se tuotti vaikeuksia suunnitteluun ja oli minulle kaikenkaikkiaan iso pettymys. Lopputulos olisi ollut parempi, jos korkeiden ja matalien talojen välillä olisi ollut selkeämpi ero.”
Nyt Merihakaan suunnitellaan lisää korkeaa asuinrakentamista. Savolaisesta se on järjetöntä.
”Siinä ei ole mitään mieltä. Varsinkin se että parkkitalon tilalle suunnitellaan asuintaloa, joka on yhtä korkea tai vielä korkeampi kuin nykyiset talot, on ihan hullu ajatus.”
Parkkitalojen keskeinen tehtävä on toimia meluesteinä, minkä vuoksi ne suunniteltiin juuri alueen reunoille, suojaamaan keskelle sijoitettuja asuintaloja ympäröivien katujen ja liikenteen meteliltä, Savolainen huomauttaa.
Yksi Helsingin kaupungin syksyllä 2022 esittelemistä hahmotelmista Merihaan täydennysrakentamikseksi. Kuva: Helsingin kaupunki
Sen sijaan kannen alaista tilaa olisi Savolaisen mielestä varaa parantaa. Hän on itsekin vuosien varrella tehnyt erilaisia ehdotuksia tilan kehittämiseksi. Pilarit olisi esimerkiksi voinut maalata eri väreillä, mikä olisi helpottanut kannen alla suunnistamista. Rakennusvalvonta ei kuitenkaan hyväksynyt ehdotusta, eikä myöskään Japanin-matkan innoittamana syntynyttä ajatusta värikkäiden mainosten ripustamisesta katon rajaan kadun molemmin puolin Tokion Ginzan tapaan.
”En tiedä mitä siinä suojeltiin, harmauttako. Värejä sinne tarvittaisiin.”
Savolainen on ehdottanut myös, että kanteen tehtäisiin aukkoja, jotta katualueelle saataisiin valoa, mutta sekään ehdotus ei mennyt läpi. Kannen päällä puolestaan olisi tilaa vaikka veistospuistolle.
”Merihaassa on käyttämätöntä potentiaalia. Siitä voisi saada mielenkiintoisemmankin alueen.”
Myöskään Tuomas Toivonen ei toivo Merihaan ”museointia” tai säilyttämistä juuri sellaisena kuin se nyt on. Sen sijaan pitäisi vahvistaa piirteitä, jotka tekevät Merihaasta Merihaan.
”Tämä koskee tietystä kaikkia kaupunginosia. Alueita pitäisi kehittää niiden ominaispiirteistä käsin.”
Savolaisen tavoin Toivonen näkee Merihaassa kehittämispotentiaalia juuri kannen alla olevissa tiloissa. Uusia palveluita voisi sijoittaa sen reunoille ja katutasolle, josta on tulossa paljon aiempaa vilkkaampi alue Kruunusiltojan, liikennejärjestelyjen muutosten ja ympäristön lisärakentamisen myötä.
Itse hän ei tosin koe yrittäjänä erityisesti hyötyvänsä muutoksista, vaikka toimintaa aiotaankin kehittää uuteen tilanteeseen sopivaksi.
”Kun rakensimme Kulttuurisaunan tähän, valitsimme mahdollisimman rauhallisen paikan. Rakennus on suunniteltu tietynlaiseen käyttöön ja käytön intensiteettiin.”
Yksi Merihaan arkkitehtonisista erityispiirteistä on betonin koristeuritus. Betoni rikottiin käsin vasaralla, Sulo Savolainen (oik.) kertoo Tuomas Toivoselle. Kuvassa näkyy myös toinen Merihaalle tyypillinen yksityiskohta, Arvi Ilosen suunnittelemat vetimet. Kuva: Katja Tähjä
Kulttuurisaunan pienellä, suojaisella sisäpihalla kasvaa vanha koivu. Sitä ei ole istutettu, vaan se oli paikalla jo silloin, kun Merihakaa 1970-luvulla alettiin rakentaa, Toivonen kertoo. Tarinan mukaan Irene Sorsa – pääministeri Kalevi Sorsan puoliso – oli kieltänyt puisto-osastoa kaatamasta sitä. Sorsat asuivat toisessa rannan lamellitaloista, jota nimitettiin heidän mukaansa Sorsanpesäksi.
”Sen latva oli katkennut, kun jotkut pojat olivat 70-luvulla nostaneet puutarhatuolin sinne hennon puun latvaan. Se teki uuden latvan oksasta ja kasvaa vähän vinoon, mutta ei holtittomasti korkeutta. Sen jälkeen kun sauna rakennettiin, se on kasvanut paljon. Rakennus ja koivu ovat viihtyneet.”
Olemme istuneet jo hyvän tovin penkillä Kulttuurisaunan sisäpihalla, vinoon kasvavan koivun katveessa. Kevättuuli on muuttunut viileäksi. Onko vielä jotakin, mitä Toivonen haluaisi Merihaasta sanoa?
Ensimmäistä kertaa haastattelun aikana Toivonen on pitkään hiljaa. Sitten hän sanoo:
”Nämä talot ovat vähän niinkuin puita, ne eivät pysty liikkumaan. Pääoma on nestettä, se löytää tiensä mihin vain, ja asukkaatkin voivat muuttaa, löytää uuden kodin jostain muualta. Mutta talot ovat tässä näin.”
”Toivoisin, että Helsingin kaupungilla olisi taitoa ja halua nähdä, mitkä asiat täällä ovat hienoja ja miten ne voisivat olla vieläkin hienompia. Sillä tavalla kaupungista tulee parempi: että meillä on paikkoja, joilla on luonnetta, ja joiden luonne pääsee kehittymään juuri niille parhaalla tavalla.”
Jutussa on käytetty lähteenä myös Merihaan kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitystä (Arkkitehtitoimisto Okulus 2020). Taustatietoja ovat lisäksi antaneet Merihaka-Seuran puheenjohtaja Aino Laine ja vara-puheenjohtaja Timo Koskenniemi.
Merihaan pysäköintitalojen yhtenä tehtävänä on toimia meluesteenä. Kuva: Katja Tähjä
Merihakaa pyritään kehittämään Helsingin kaupungin tiivistämisstrategian mukaisesti, sanoo kaavoittaja Irene Siljama.
Merihaan suunnitteluperiaatteita valmistellaan parhaillaan. Tarkoituksena on saada niistä luonnos nähtäville ja kommentoitavaksi syksyllä, sanoo kaavoittaja Irene Siljama.
Miksi kaavaa halutaan uudistaa?
”Kaupunki on jo pidempään saanut alueen maanomistajilta hakemuksia siitä, että he haluavat kehittää kiinteistöään: joko purkaa ja rakentaa uutta tilalle, rakentaa lisää kerroksia tai muuttaa käyttötarkoituksia.”
Alueen omaleimaisuuden ja toisaalta monimutkaisten omistus- ja hallintasuhteiden vuoksi kaavaa ei haluttu lähteä muuttamaan pala kerrallaan, vaan haluttiin edetä rauhassa ja tarkastella aluetta kokonaisuutena, Siljama sanoo.
Kaavamuutos on ajankohtainen myös ympäristössä tapahtuvien muutosten vuoksi. Hakaniemenrantaan tulee uutta asumista, Sörnäistenrantaan kaavaillaan asumista ja Sompasaaren eteläkärkeä Nihtiä, joka yhdistyy Kruunusilloilla Merihakaan, rakennetaan jo. Merihakaa vastapäätä Merihaankadun toiselle puolelle on tulossa uusi kortteli, Siljama luettelee.
Samalla pohdinnan alla on, yhdistetäänkö Merihaka tiiviimmin ympäröivään kaupunkirakenteeseen vai säilyykö se omana, erillisenä alueenaan.
Alueella tehdyn haastattelututkimuksen mukaan monia asukkaita suunnitelmat huolettavat. Kannella sijaitsevilla asuintaloilla ei ole varsinaisia yksityispihoja, vaan koko kansirakenne on ajateltu asukkaiden puoliyksityiseksi alueeksi. Erillisyys muusta kaupunkirakenteesta on pitänyt sen rauhallisena ja suojannut muun muassa ilkivallalta.
”Tämä on iso kysymys. Toisaalta on toivottu, että sinne tulisi enemmän ja parempia palveluita. Silloin liiketilojen ympäristön on oltava sellainen, että ne tulevat toimeen. Siinä on tietyt ristiriidat. Jotkut asukkaat haluaisivat, että alue liitettäisiin tiiviimmin muun kaupungin yhteyteen.”
Purkusuunnitelmien suhteen Siljama vahvistaa, että pysäköintalojen paikalle kaavaillaan lähtökohtaisesti muuta, todennäköisesti asumista.
”Yritämme katsoa tätä kaupungin strategian mukaisesti, sekä tukeutua Merihaan ympäristöhistorialliseen selvitykseen ja sen esiin nostamiin arvoihiin. Strategian mukaan olemassa olevaa kaupunkia pyritään tiivistämään, etenkin raideliikenteen varrella.”
Parkkitalot eivät myöskään oikein istu nykyiseen ajatusmaailmaan yksityisautoilun vähentämisestä, Siljama pohtii. Hänen mielestään niiden sijaan voisi luoda paljon mieluisampaa kaupunkitilaa, joka ”toivottavasti parantaisi aluetta”.
Taloyhtiöillä on rasitesopimukset osaan parkkihallien pysäköintipaikoista, mikä tarkoittaa, että ne omistavat autopaikkansa käyttöoikeuden kautta. Rasitteiden purkaminen vaatisi asunnonomistajien suostumuksen. Tammikuussa tekemänsä kannanoton mukaan asunto-osakeyhtiöt vastustavat pysäköintitalojen purkamista.
Sijama ei halua ottaa kantaa siihen, voiko se muodostua esteeksi suunnitelmille.
”Me palvelemme siten, että tutkimme potentiaalisia kaavamuutoksia omien työkalujemme puitteissa. Maanomistajat neuvottelevat omalta osaltaan siitä, miten [mahdolliset kaavamuutokset] lain ja omistussuhteiden puitteissa toimivat.”
Myös palloiluhallia on esitetty purettavaksi. Sen kohtalosta Siljama ei osaa vielä sanoa.
”Ympäristöselvityksessä se ei noussut esiin erityisen vaalittavana. Emme me mielellämme pura rakennuksia, mutta palloiluhalli on ilmeisesti aika huonossa kunnossa. Mielellämme pitäisimme siinä liikuntatiloja, mutta on valitettavasti haastavaa pakottaa tontin omistajaa pitämään siellä tiettyä toimintaa.”
Nykyisessä kaavassa on palloiluhallin kohdalla määräyksenä ”au”, eli ”Rakennusala palloilu-, uimahalli- ja muita liikuntatiloja sekä niihin liittyviä apu- ja palvelurakennuksia varten”.
Liikuntapaikoista on itäisen kantakaupungin alueella pulaa, ja palloiluhalli on ollut aktiivisessa käytössä.
”Omistajan mukaan se ei ole pitkällä tähtäimellä toimiva”, Siljama toteaa.
Myös Hoasin opiskelijatalosta on esitetty purkusuunnitelmia ja muuta asumista sen tilalle. Kysymys on Siljaman mukaan vielä auki.
”En osaa vielä sanoa, onko purkaminen paras vaihtoehto vai ei. Tässä ollaan myös ilmastokysymysten äärellä. Pitää olla aika hyvät perustelut, että sitä voi lähteä purkamaan.”
Lähteenä on käytetty lisäksi Kenno Antropological Consultingin 2021–2022 tekemää etnografista haastattelututkimusta alueen asukkaiden näkemyksistä.