Ajatusleikkejä

Asumisen-palstan artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 6–7/2020.

Saara Melama.

Tätä rakennusta pihoineen ei voisi enää toteuttaa, koska…

…porrashuoneessa pitäisi olla hissi.
…kylpyhuone ja eteinen eivät ole esteettömiä.
…painovoimainen ilmanvaihto ja massiivitiilijulkisivu olisi vaikeaa, ellei mahdotonta, saada yhdessä täyttämään energiavaatimuksia.
…alkuperäinen 1950-luvun lattialämmitysjärjestelmä tuottaisi liian epätasaista lämpöä.
…rakennusbudjetista olisi mennyt iso osa rakenteellisen pysäköinnin järjestämiseen, joten jostain muusta olisi tingitty.
…pysäköinti veisi ison osan viihtyisästä pihasta.
…nykyiset työkoneet eivät mahtuisi toimimaan tällaisella tontilla.
…mahtava pihakallio pitäisi varustaa aitaamalla.

Noin seitsemän vuotta sitten aloitin Tapiolan puutarhakaupungissa edellä olevan ajatusleikin silloisesta, vuonna 1957 rakennetusta kotitalostani – koetin keksiä mahdollisimman monta ominaisuutta tai yksityiskohtaa, joiden takia tuo raken­nus piha-alueineen ei voisi nykypäivänä toteutua. Listattujen asioiden ei ole tarkoitus osoittaa, että mainitut muutokset säädöksissä tai rakentamisen tavoissa olisivat mielestäni ei-toivottuja. Tarkoitus on ainoastaan tehdä näkyväksi se, miten voimakkaasti asuinrakentamisen toimintaympäristö ja säännöt ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet.

Kaikilla listan asioilla tähdätään hyvään: energiatehokkuuteen, esteettömyyteen, kustannusten/hinnan alentamiseen, hyvään sisäilmaan, elinkaarijoustoon, terveellisyyteen ja turvallisuuteen. Nämä kriteerit täyttyvät järjestään nykyrakentamisessa, mutta lopputuloksena syntyy kuitenkin valitettavan usein korkeintaan keskinkertaista asuntotuotantoa – ja välillä myös niitä rimanalituksia, joista mediassa sitten väitellään. Lisäksi sivutuotteena on onnistuttu estämään entisen koti­taloni kaltaisen erittäin toimivan, viihtyisän ja monella mittarilla myös kestävän rakennuksen rakentaminen. Kehitysaskeleet yksityiskohdissa ovat johtaneet siihen, että otteemme kokonaisuudesta on päässyt kirpoamaan.

Tarpeet, joihin muuttuneella asuntotuotannolla vastataan, ovat kuitenkin pohjimmiltaan pysyneet varsin muuttumattomina. Koti on kehys vaihteleville arkisille teoille ja tapahtumille, paikka levolle, yksi ihmisen hyvinvoinnin kulmakivistä. Jos koti ei ole viihtyisä ja toimiva eikä ihminen voi kytkeä sitä osaksi omaa identiteettiään, on hyvinvoinnissa helposti iso särö.

Aika yksimielisesti yhteiskunnassa tunnistetaan, millaisten ominaisuuksien varaan viihtyisä ja toimiva asunto rakentuu, ja arkkitehdeilla olisi kyllä ammattitaitoa sellaisia suunnitella. Mutta haaveilemamme valistuneet rakennuttajat rahakukkaroineen tuntuvat olevan harvassa.

Kehitysaskeleet yksityiskohdissa ovat johtaneet siihen, että otteemme kokonaisuudesta on päässyt kirpoamaan.

Kohtuuhintainen, toiminnallisesti laadukas ja kestävä asuntorakentaminen voisi toteutua helposti, jos…

…asuntojen hintataso ei määräytyisi markkinoilla.
…kaikki asunnot menisivät varmuudella kaupaksi ennen rakennuksen valmistumista.

…rakentamisen budjetti todella voitaisiin käyttää asuinrakennuksiin eikä siitä tarvitsisi lohkaista merkittävää osuutta esimerkiksi pysäköintilaitoksiin.
…pilaantuneen maaperän puhdistaminen ja siitä usein seuraava kalliimpi perustamistapa eivät söisi rakentamisen kokonaisbudjettia.
…asumista pitkällä aikavälillä hyödyttävät investoinnit hyödyttäisivät myös rakennuttajaa alkuinvestointia vastaavassa suhteessa.
…rakennuttaminen ei olisi ylipäänsä liiketoimintaa, jonka tulee tuottaa omistajalleen paitsi voittoa myös pääomia tuleviin hankkeisiin.
…asuntotuotannon kustannuskakkua kasvattavat vaatimukset eivät olisi lisääntyneet viimeisten vuosikymmenien aikana jo niin paljon kuin ovat eikä paineita uusiin kustannuslisäyksiin olisi näköpiirissä esimerkiksi hiilidiok­sidipäästöjen vähentämisen takia.

Esteet kohtuuhintaisen, toiminnallisesti laadukkaan ja viihtyisän asuntotuotannon tiellä ovat hyvin moninaisia ja syy-seuraussuhteiltaan osittain hankalasti hahmotettavia. Vaikka rahamaailman lait eivät ole luonnonvoimia, ei niiden vaikutusmekanismien ylenkatsominen tai kieltäminen ratkaise ongelmia. Ainakin lähtöasetelma on syytä tunnistaa, jos haluaa saada aikaiseksi muutosta.

Muitakin malleja kentältä löytyy. Perinteisen gryndaamisen liepeillä jalansijaa saaneet vaihtoehtoiset toteutusmuodot, kuten ryhmärakennuttaminen tai asunto-osuuskunnat, ovat tuoneet suomalaisille uudisasuntomarkkinoille erittäin tervetullutta vaihtelua. Nämä ilmiöt pysyvät kuitenkin pienen volyyminsa ja erikoispiirteidensä takia vielä pitkään – elleivät aina – harvojen vaihtoehtona oman kodin hankinnassa. Jotta asuntotuotannon suureen linjaan saataisiin toivottua suuntaa, ei katsetta voi kääntää sivuun isoista markkinaehtoisista toimijoista.

Ison laivan kääntäminen vaatii yhteistä ymmärrystä liiketoiminnan kannattavuuden edellytyksistä, sillä ainoastaan kannattava liiketoiminta voi olla skaalautuvaa. Skaalautuvuus taas on edellytys sille, että muutos alkaa tapahtua isossa kuvassa – ja tälle on tilausta. Perinteisempien asumiseen liitettyjen tavoitteiden ohi ovat ajamassa kiireellisyytensä vuoksi hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävät tavoitteet. Silti vaatimus toimivasta ja viihtyisästä asumisesta ei vanhene vaan on aivan yhtä ajankohtainen kuin ennenkin.

Tästä syystä kaikkien rakennusalan toimijoiden, myös arkkitehtikunnan, tulisi olla kiinnostuneita siitä, miten kannattavaa liiketoimintaa saadaan rakennettua kokonaisvaltaisesti kestävien tavoitteiden varaan. Ollaan tilanteessa, jossa tavoitteiden ja toteutuvan asuntotuotannon välinen kuilu osoittaa, etteivät vanhat lääkkeet enää pure – on keksittävä uusia, koska menneeseen haikailu ei auta.

Asunto Oy Isokontion pohjapiirros vuodelta 1957. Kuva: Asuntosäätiö.

Kokonaisvaltaisesti kestävämpää asuntotuotantoa kohti päästäisiin, jos…

…rakennuttajan ja arkkitehdin välillä vallitsisi sellainen luottamus, että voitaisiin puhua enemmän rahasta.
…arkkitehti kuuntelisi tarkemmin rakennuttajan huolia ja rakennuttaja kuuntelisi tarkemmin arkkitehdin ideoita – hyvä arkkitehtuuri on oivaltavaa, ei välttämättä kallista.
…normiohjaus mahdollistasi harkintavaltaa sellaisten poikkeavien ratkaisujen toteutukseen, jotka tuottaisivat selvästi viihtyisää ja toiminnallisesti laadukasta asumista, ja tätä harkintavaltaa käytettäisiin viisaasti.
…toimivan asumisen laatutekijöitä tehtäisiin näkyviksi ja siten mitattaviksi – yleensä sitä saa mitä mittaa.
…meillä olisi viisautta tunnistaa ja rohkeutta valita, mistä asioista kulloinkin kannattaa luopua, jotta tilaa tehtäisiin uudelle ja paremmalle.

Voisimme aloittaa siitä, että muuttaisimme tapaa, jolla rakennusalan kentällä aiheesta puhumme. Lopetetaan syyllisten etsi­minen kaavoituksesta, rakennusvalvonnasta, sielunsa myyneistä kollegoista ja ahneista rakennuttajista. Ainoita oikeita vastauksia ei ole kellään.

Sen lisäksi, että haastamme toisiamme avoimessa keskustelussa, meidän jokaisen pitäisi haastaa omia käsityksiämme. Ymmärryksen lisääntyessä saattaisimme muuttaa mielipiteitämme, arvoistamme ja ihanteistamme silti tinkimättä. Monet hyvätkin tavoitteet ovat keskenään ristiriidassa, ja on kapeakatseisuutta olla tätä seikkaa tunnistamatta – ja älyllistä epärehellisyyttä olla tunnustamatta.

Rakennusalan toimijoiden keskuudessa on erilaisia näkökulmia, ehkä yksityiskohdiltaan osin yhteensovittamattomiakin. Ehdotan kuitenkin, että kiistelyn sijaan kuunnellaan, ylitetään siltoja ja kaadetaan aitoja. Poistetaan kokonaisvaltaisesti kestävämmän asumisen tieltä ainakin kaikki ne esteet, jotka ovat vallassamme. Toimiva ja viihtyisä sekä kokonaisvaltaisesti kestävä asunto pitää määritellä uudelleen, ja nämä ominaisuudet pitää tehdä näkyviksi. Ei hukata tällä kertaa kokonaisuutta yksityiskohtien alle. Uskon vakaasti, että mitä enemmän teemme yhteistyötä, sitä nopeammin pääsemme lähemmäs tavoitetta.

Tehtävää on paljon. Aloitetaan jo tänään.

Saara Melama 

Hae sivustolta:

X