Sydämellä ja ammattitaidolla – haastattelussa Safan pitkäaikainen toimitussihteeri Anne Haatainen

Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 1/2021. Teksti: Päivi Virtanen

Anne Haatainen. Kuva: Dokista/Laura Mendelin

Yli 42 vuotta SAFAssa työskennellyt, monelle liiton jäsenelle tutuksi tullut Arkkitehtiuutisten toimitussihteeri Anne Haatainen jäi helmikuun alussa eläkkeelle. Annen käsissä au on kehittynyt saksitaitolla tehdystä mustavalkojulkaisusta odotetuksi ja pidetyksi ajankohtaislehdeksi. Tuore lehti on hänen viimeisensä.

Miten päädyit SAFAan töihin ja au:n toimitussihteerin pestiin?

– Aloitin työt SAFAn julkaisuosastolla vuonna 1978 osa-aikaisena opiskelijana. Toimisto oli silloin Wuorion talossa Unioninkadulla; sittemmin SAFAn toimisto on muuttanut kuusi kertaa.

Läpäisin Arkkitehti-lehden päätoimittaja Markku Komosen ja toimitussihteeri Maj-Lis Lapon haastatteluseulan sekä editointitestin. Olin alun perin ajatellut viipyä vain vähän aikaa. Alkuvuosinani seurasin sivusta au:n toimitussihteerin hektistä työtä ja mietin, että siihen pestiin en ainakaan ikinä ryhdy. Näin kuitenkin pääsi käymään!

Arkkitehtiuutisten toimitustyö siirtyi vastuulleni vuoden 1987 alusta Eeva Lukinmaan jäätyä eläkkeelle.

Mitä kaikkea työhösi on sisältynyt?

– Tittelini SAFAssa oli alun perin tiedotussihteeri. Pestiin sisältyi SAFAn tiedotus tiedotteiden kirjoittamisesta ja toimittajakontakteista lehdistö- ja muiden tilaisuuksien järjestämiseen – au:n toimittaminen ei siis ollut ainoa työni. Vuosikymmeniä työskentelin SAFAn tiedotuksessa yksin.

Yksi työurani mieleenpainuvimmista vuosista oli SAFA 100 vuotta -juhlavuosi 1992 monine tapahtumineen ja tiedotustilaisuuksineen. Pääjuhlassa Dipolissa palkittiin ansioituneita arkkitehteja ja kutsuttiin kunniajäseniä. Muun muassa Elissa Aalto luovutti Alvar Aalto -mitalin Glenn Murcuttille. Mieleeni on jäänyt hyvin myös Alvar Aalto -mitalin antaminen Steven Hollille (1998) uutukaisessa Kiasmassa ennen kuin museo avautui suurelle yleisölle.

Viime vuosikymmeniin on osunut koko media-alan murros: kun vielä 1980-luvulla au ja ARK olivat SAFAn ainoat viestintäkanavat, nyt toimitaan monikanavaisesti printissä ja verkossa. Miten yli 70-vuotias lehti on kehittynyt?

– Tietotekniikan kehitys ja media-alan murros ovat myötävaikuttaneet siihen, että 1980-luvun au ja tämän päivän au ovat kaksi eri lehteä.

Alkuvuosina lehti ilmestyi peräti 20 kertaa vuodessa, se oli liiton tärkein tiedotuskanava jäsenille. Tekstit ladottiin ja taitto tehtiin saksitaittona. Juttuja ei ostettu ulkoa, vaan uutiset kirjoitettiin itse tai editoitiin tiedotteista toimituksessa. Sittemmin lehti muutettiin neliväriseksi, juttuja ryhdyttiin tilaamaan eri kirjoittajilta ja julkaisutiheyttä harvennettiin ensin 16 numeroon ja sitten 12 numeroon vuodessa.

Pikkuhiljaa tiedotuskanavia tuli myös lisää: 1990-luvulla alettiin jakaa sähköpostilla jäsentiedotetta ja perustettiin verkkosivut, ja viime vuosina tärkeiksi ovat tulleet sosiaalisen median eri kanavat.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana lehtitiimi kasvoi, kun mukaan saatiin osa-aikainen avustaja Riina Behl ja tiedottaja Päivi Virtanen. Tiimityöllä lehden kehittäminenkin on ollut helpompaa.

Uskon näin ja tiedän, että seuraajani, monta vuotta huonetoverinani ollut Anne on niin napakka ja pätevä tyttö, että ainakin toimituksen osalta kaikki tulee sujumaan mainiosti. – Eeva Lukinmaa jäähyväiskirjoituksessaan, au 2/1987

Mikä on pitänyt sinut SAFAssa kaikki nämä vuosikymmenet?

– Arkkitehtuuri kaikessa laajuudessaan ja monitahoisuudessaan on kiehtonut minua lapsesta saakka, mutta SAFAssa olen saanut kasvaa tähän työhön ja tälle alalle. Tiedonhaluiselle luonteelleni sopii se, että olen saanut jatkuvasti oppia uutta, olla tuntosarvet pystyssä. Olen saanut työssä sekä paljon vapautta että paljon vastuuta, mikä on viehättänyt minua. Olen luonut tästä pestistä itseni näköisen.

Myös sujuvasti toiminut yhteistyö tiedotustiimissä on ollut tärkeä viihtymistekijä viime vuosina.

Mitä taitoja ja ominaisuuksia toimitussihteerin työ vaatii?

– Työ vaatii kykyä johtaa sekä itseään että koko lehtiprojektia aikatauluineen. Myös hyviä sosiaalisia taitoja vaaditaan kirjoittajakunnan ja luottamushenkilöiden kanssa toimimiseen – liittoon kuuluu varsin värikkäitä persoonia!

Pohjimmiltaan työ on projektinhallintaa, ja päätöksiä on kyettävä tekemään nopeasti ja itsenäisesti. Lukijoiden ja ilmoittajien on voitava luottaa siihen, että lehti ilmestyy ajallaan.

Onko au:ssa aina julkaistu myös kaupallisia ilmoituksia?

– Lehti on aina ollut haluttu ilmoituskanava, jopa lama-aikoina ilmoittelu on jatkunut kohtuullisena. Parhaimpana vuonna lehteä olisi voinut pyörittää pelkillä ilmoitustuotoilla. SAFAssa oli aiemmin oma ilmoitusmyyjä, mutta sittemmin työ ulkoistettiin. On harvinaista, että järjestölehdessä julkaistaan näin paljon ilmoituksia.

Mikä toimitussihteerin työssä on ollut parasta?

– Parasta on jatkuva muutos. Vaikka lehden teon prosessi toistuu, aiheet vaihtuvat ja jokainen päivä on erilainen. Tylsistymään ei ole tässä työssä päässyt. Koko tutuksi tullut kirjoittaja- ja ammattikunta sekä ammattitaitoinen tekijätiimi on ollut työn suola.

Erityinen ilo on ollut suunnitella au:n kansia – vanhojen lehtien kannet kuvastavat myös aikansa arkkitehtuuria.

Entä mikä on ollut haastavinta?

– Jäsenlehdessä suurin osa kirjoittajista ei ole ammattijournalisteja, joten juttuja on editoitava toisinaan aika paljon. Kirjoittajilla on myös taipumus venyttää tekstin palautusta viime tinkaan, jolloin taittovaiheeseen tulee suma. Vastuu lehden rakentamisesta on suuri, ja joka kerta tuntuu pieneltä ihmeeltä, kun lehti kolahtaa postiluukusta aikataulussa.

Minkälaisia terveisiä haluat lähettää au:n lukijoille?

– Kiitän lukijoita runsaasta, etupäässä positiivisesta palautteesta. Lehteä luetaan kaikesta päätellen tarkkaan – pienetkin kömmähdykset on joku tarkkasilmäinen aina huomannut. On ollut ilo tehdä lehteä, jota luetaan näin antaumuksella. Mieleen on jäänyt erityisesti erään lukijan kommentti, että ”Arkkitehtiuutisia odotetaan kuin Annaa”.

Safalaiset voivat olla ylpeitä pitkäikäisestä lehdestään. Lehti on myös oiva vaikuttamisen väline, sillä monet toimittajat seuraavat sitä aktiivisesti.

Millaisena näet au:n tulevaisuuden?

– Viimeisin lukijatutkimus näytti, että valtaosa lukijoista haluaa jatkossakin lukea paperilehteä. Verkkoviestintä kuitenkin kehittyy edelleen vauhdilla, ja SAFAlla on jo iso liuta viestintäkanavia au:n rinnalla. Toisiaan tukevat ja rinnakkain toimivat viestintäkanavat vaikuttavat myös au:n tulevaisuuteen.

Millaiset puuhat sinua odottavat eläkkeellä?

– Toimeliaana luonteena en osaa jäädä täysin laakereille lepäämään, vaan aikomuksena on työskennellä päivä tai pari viikossa eläkkeelläkin. Paatuneena esteetikkona voin sanoa sen verran, että työ tulee liittymään kauneuteen tavalla tai toisella. Aluksi kuitenkin vedän vähän henkeä, luen muutaman kirjan ja käyn avantouimassa. Mutta sitten pitää jo saada muutakin puuhaa!

Hae sivustolta:

X