Onnellisuuden ja hyvinvoinnin asialla – Ammatissa-sarjan haastattelussa Pia Sjöroos

Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 2/2020. Teksti: Taavi Lindfors.

Pia Sjöroos.
Pia Sjöroos.

Pia Sjöroos työskentelee Tuusulan kaupungin kaavoituspäällikkönä. Urallaan hän on toiminut myös Helsingin kaupungin kaavoittajana ja arkkitehtuurikilpailujen tuomarina.

Miten päädyit arkkitehdiksi?

– Olin päättänyt jo hyvin nuorena, että lähden alalle. Muistaakseni kummitätini suositteli sitä, kun olin lapsi. Se oli myös luontevaa, sillä olin koko nuoruuteni luova ja taiteen kanssa tekemisissä. Myöhemmin kävin tekniikkalukion, jossa opiskellut aineettukivat päätöstä hakea opiskelemaan arkkitehtuuria.

Muistan ajatelleeni, että arkkitehtuuri on isomman luokan taidetta. Esimerkiksi tauluissa on kaksiulotteinen pinta, mutta arkkitehtuurissa rakennus voi olla taidetta kaupungissa. Lisäksi tuntui vaikuttavalta, että arkkitehtuuri on osa kaikkien elämää, vaikka sitä ei erikseen ajattelisi.

Millainen kaupunkisuunnittelu on innoittanut sinua?

– Minua viehättävät erityisesti vanhat eurooppalaiset kaupungit. Keskiaikaiset kaupungit olivat hyvin tiukasti järjestyneitä ja katutilat olivat ihmisen mittakaavassa, koska ei ollut nykyajan tekniikkaa. Niistä ei ole voinut kuitenkaan suoraan ottaa vaikutteita omaan suunnitteluun, koska niiden hienous ei toimi sellaisenaan tämän päivän kontekstissa.

Olen kuitenkin pyrkinyt tuomaan keskiaikaisista kaupungeista omaan suunnitteluun esimerkiksi sen, että katutilat ovat tiivistettyjä ja ihmisen mittakaavassa. Tekniikka tuo omat rajoituksensa, mutta on hienoa, jos edes johonkin saa kohdan, jossa katutila tiivistyy. En kuitenkaan inhoa suorakulmaisuutta, sillä pidän ruutukaavoista. Niissä parasta on se, että ulkotila on helposti hahmotettava ja jalankulkijaystävällinen.

Miten kaavoitusprosessia voisi kehittää?

– Vastaus riippuu kaupungista ja kunnasta. On kaupunkeja ja kuntia, jotka tekevät tällä hetkellä suunnittelua joustavasti, mutta suurissa organisaatioissa prosessista tulee helposti kerrostunut. Pienessä organisaatiossa asioista sopiminen on helpompaa, sillä kaavoittaja saa kaikki tarvittavat henkilöt kasvotusten kiinni.

Itse olen kehitysmyönteinen ja uskon aina uusiin ratkaisuihin. Uskon, että paikkatieto ja automatisointi tulevat helpottamaan ja nopeuttamaan prosesseja. Tällä hetkellä kaavoittajat joutuvat harmillisen usein käyttämään aikaa esimerkiksi lähtötietojen keräämiseen. Toimenpiteitä nopeuttaisi, jos tiedot olisivat suoraan rakennuttajilla eikä viranomaisten tarvitsisi enää palvella heitä.

Olet toiminut tuomarina arkkitehtuurikilpailuissa. Millaisia kokemuksia sinulla on siitä?

– Luotan ensimmäiseen tunteeseen, joka syntyy käydessäni kilpailuehdotuksia läpi. Ehdotuksessa on jotain hyvää, jos se herättää tunteita tai saa aikaan elämyksen. En siis käy niitä läpi kovinkaan rationaalisesti tai analyyttisesti.

Tunteita kilpailuehdotuksissa herättää yleensä kauneus. Meidän täytyy onnistua luomaan ympäristöjä, jotka saavat ihmiset voimaan hyvin. Tutkimustenkin mukaan ihminen on onnellisempi ympäristössä, jossa muodot ja värit koetaan kauniiksi. Kauneuden kokeminen tosin on subjektiivista.

Tärkeää on myös kehittyminen ja uudet ratkaisut. Ei pärjää, jos kilpailusta toiseen tuo yhtä onnistunutta ratkaisua. Varmaankin jokainen tuomareista reagoi, kun jotain hyväksi havaittua ratkaisua on saatu kehitettyä eteenpäin ja paremmaksi.

Luotan ensimmäiseen tunteeseen, joka syntyy käydessäni kilpailuehdotuksia läpi.

Millainen merkitys arkkitehtuurikilpailuilla mielestäsi on Suomessa?

– Arkkitehtuurikilpailujärjestelmä on tae laadusta. Jokaisesta asiasta ei tarvitse kilpailla, mutta ympäristön suunnittelun tason kannalta on välttämätöntä, että kilpailuja on jatkuvasti käynnissä useassa paikassa. Ilman kilpailuja arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu tuskin kehittyisivät samassa mittakaavassa, sillä silloin helpommin junnattaisiin tutuissa suunnitteluratkaisuissa. Kilpailut myös herättävät huomiota, joten niillä on positiivista imago- ja mainosarvoa kunnille ja kaupungeille.

Arkkitehtuuri- ja kaupunkisuunnittelukilpailut ovat tärkeitä myös siksi, että niiden kautta pystytään ratkaisemaan ajassa olevia suuria kysymyksiä, esimerkiksi ilmastonmuutoksen haasteita. Meillä on todella tärkeä ammatti.

Millaisista asioista arkesi koostuu?

– Olen aina urheillut paljon. Kiipeilyssä olen ollut MM-tasollakin kilpailemassa ja myöhemmin myös valmentamassa. Olen aika kilpailullinen luonne, ja sen takia tunnen intohimoa myös arkkitehtuurikilpailuja kohtaan. Lisäksi harrastan laskettelua ja lumilautailua.

Olen myös hyvin luova – olen maalannut tauluja öljyväreillä, ja minulla on oma korumallisto. Maalauksissani olen käsitellyt paljon kiipeilyyn liittyviä aiheita, kuten kiveä. Kokeilen erilaisia värejä ja muotoja. On ollut mielenkiintoista esimerkiksi maalata valkoista väriä ja pyöreitä muotoja eri tavoilla.

Hae sivustolta:

X