Helsingin Sanomissa julkaistu artikkeli kloonattavista kerrostaloista ja vireillä olevasta Kerrostalo 2000 -kehityshankkeesta on kirvoittanut vilkasta keskustelua. Safan puheenjohtaja Asko Takala perustelee blogissaan, miksi ajattelusta – eli suunnittelusta – ei parane säästää.
Oululainen arkkitehti Riikka Kuittinen vastasi Helsingin Sanomien juttuun käytännön kokemusten pohjalta napakalla mielipidekirjoituksellaan ja Arkkitehti-lehden päätoimittaja Kristo Vesikansa jatkoi taustoittamalla standardisointihaaveita muutamilla taannoisilla hankkeilla.
Vaikka Helsingin Sanomien alkuperäisessä artikkelissa tunnistetaan myös toisteisuuteen liittyviä haasteita, ratkaisuja etsitään valitettavan lyhytjänteisesti ja kapea-alaisesti, suunnittelijoiden ja rakentajien osaaminen ja kokemukset sivuuttaen.
Millaisia sitten ovat kohtuuhintaisen asuntotuotannon merkittävimmät haasteet nykyisin, kun rakentamisen ympäristövaikutukset on pyrittävä minimoimaan?
Säästämistä ei kannata aloittaa ainakaan ajattelusta, eli suunnittelusta. Jos on pakko rakentaa uutta, se tulee tehdä mahdollisimman viisaasti. Mitä yhteistä on onnistuneimmilla teollisesti valmistetuilla kuluttajatuotteilla? Tarkka ja laadukas suunnittelu, sekä markkinatilanteen, vaikuttavuuden, käytettävyyden ja elinkaaren huolellinen arviointi. Mekaaninen kopioiden tuottaminen ei ole kestävällä tavalla tätä päivää.
Rakentamisessa tarpeettomia lisäkustannuksia syntyy poikkeamien korjaamisesta.
Muutama vuosikymmen sitten ikkunatuotanto perustui vakiokokoihin. Näin ei ole ollut enää pitkään aikaan – miksi? Koska ikkunoita ei tehdä varastoon, vaan juuri oikeaan aikaan ja tarpeeseen pitkälle automatisoidussa tuotannossa. Toisteisuutta tärkeämpää on toimiva prosessi ja tuotantojärjestelmä.
Rakentamisessa tarpeettomia lisäkustannuksia syntyy sen sijaan poikkeamien korjaamisesta. Tässä meillä on paljon parannettavaa. Eräät suomalaiset rakentajat perehtyivät vuosia sitten keskieurooppalaisiin rakennustyömaihin ja ihmettelivät niiden siisteyttä ja hukkamateriaalien vähäisyyttä meikäläisiin verrattuna. Merkittäväksi tekijäksi osoittautui toteutustarkkuus: rakennusosat sopivat paikoilleen tarkasti niin paikalla rakennettaessa kuin esivalmisteita käyttäen. Työmaalla ei pätkitty tavaraa eikä peitetty liitoksia listoilla listojen päälle. Hukan minimointi onnistui kahdesta syystä: suunnitteluun satsattiin ja tekeminen oli tarkkaa ja tahdistettua.
Jokainen kokenut suunnittelija ja rakentaja ymmärtää, että tehokkuutta voi parantaa keskittymällä olennaiseen ja tunnistamalla hankkeiden luontaisesti toistettavat tekijät ja prosessit, niin suunnittelussa kuin toteutuksessa. Tämä ei onnistu, jos hankkeessa ei ole tilaa oivallusten tai harkittujen vaihtoehtojen arvioinneille ja kehittämiselle.
Asko Takala
Suomen Arkkitehtiliiton puheenjohtaja